Polyteekkari

Uruguaylaiset puunjalostustekniikan opiskelijat pitävät Botnian uruguayin sellutehdashankkeen kohtaamaa kritiikkiä perusteettomana.

Polyteekkari julkaisi marraskuun ensimmäisessä numerossa SYL:n kehyjuttupankkiin kuuluneen jutun ’Sellutehdas vihreällä aavikolla’, jonka mukaan Botnian Uruguayihin rakentama sellutehdas on eukalyptusviljelmineen paikalliselle ympäristölle tuhoisa ’uusliberalismin airut’. Myös Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja on ottanut hankkeen hampaisiinsa syyttäen Botniaa viherpesusta ja ylisuurista sosiaalisista lupauksista.

Tehtaan tuleviksi asiantuntijoiksi TKK:lla koulutettavien uruguaylaisten opiskelijoiden mielestä hankkeen kritisoinnille ei kuitenkaan ole todellisia perusteita. Viime vuoden syksystä Suomessa opiskelleet Marcos Battegazzore, Martín Canuti, Rodrigo Alvarez, Gervasio González ja María José Aguerrebere katsovat, että hankkeen kritisointi ei perustu todelliseen tietoon, ja että yksittäisten kansalaisaktivistien kriittiset mielipiteet ovat saaneet suhteettoman paljon näkyvyyttä hankkeen Uruguayissa nauttimaan yleiseen kannatukseen verrattuna. Uruguaylaiset myös epäilevät, että osa kritiikistä saattaisi olla peräisin naapurimaa Argentiinan puolelta.

– Ei Uruguayn hallitus ole muuttamassa koko maata puupelloksi, eikä maa tietenkään lähtisi mukaan tämänkaltaisiin hankkeisiin, ellei niistä uskottaisi olevan hyötyä maalle, María José Aguerrebere sanoo, ja korostaa, että sellutehdashankkeilla on takanaan kaikkien uruguaylaisten puolueiden kannatus.

Botnian lisäksi myös espanjalainen ENCE on parhaillaan rakentamassa sellutehdasta läntisessä Uruguayissa Argentiinan rajan vieressä olevalle Fray Bentoksen alueelle. Sellutehtaiden perustaminen on ollut Uruguayin hallituksen tavoitteena jo 1980-luvulta lähtien. Tuolloin maassa aloitettiin laajat metsitysohjelmat tavoitteena luoda pohjaa erilaiselle puunjalostusteollisuudelle.

Australiasta kotoisin oleva eukalyptus sopii erinomaisesti sellun raaka-aineeksi ja poikkeuksellisen nopean kasvuvauhtinsa ansiosta sen viljely on taloudellisesti kannattavaa. Viljellyt puut säästävät luonnollisesti myös luonnonmetsiä hakkuilta ja sitovat hiilidioksidia siinä missä luonnonmetsätkin.

Eukalyptus kasvaa hakkuupituuteen noin kahdeksassa vuodessa. Kasvaakseen se vaatii kuitenkin runsaasti vettä, ja jossakin päin maailmaa eukalyptuksen viljelyn on katsottu alentavan pohjavesien tasoa. Lisäksi yhden puulajin istutusmetsät ovat luonnollisesti luonnonmetsiä lajiköyhempiä. Tutkimusten mukaan Uruguayssa on kuitenkin hyvät edellytyksen eukalyptuksen viljelylle. Opiskelijoiden mukaan tutkimuksissa ei ole havaittu pohjaveden tason pysyvää laskua tai maaperän köyhtymistä. Uruguayin luonto on pääasiassa heinikkoista aroa. Atlantin läheisyys takaa kuitenkin riittävästi sateita eukalyptuksen viljelylle.

– Jos vastaavat hankkeet ovat aiheuttaneet vääristä olosuhteista johtuen ongelmia jossakin päin maailmaa, niin sitten yhdistetään automaattisesti, että sama tulee tapahtumaan kaikkialla muuallakin, María José Aguerrebere pahoittelee.

Gervasio Gonzálezin mukaan eukalyptuksen viljely ei poikkea muusta maanviljelystä. Maaperän kuormitus pitää ottaa huomioon, mutta oikealla hoidolla ravinteet säilyvät maaperässä ja maa säilyy viljelykelpoisena vuosikymmenestä toiseen.

– Uruguayssa on entuudestaan ainoastaan yksi pieni sellutehdas, joten selluteollisuus ei ole maassa tuttua. On siis luonnollista, että ihmisillä on paljon kysymyksiä, González sanoo, ja toivoo, että asioista voitaisiin keskustalle mahdollisimman avoimesti, mikä on ollut hänen mukaansa Botnian tavoitteena hankkeen alusta alkaen.

Martín Canuti ja Rodrigo Alvarez puolestaan epäilevät, että eukalyptusviljelmät eivät muuta tasaista uruguaylaista pampamaisemaa juurikaan yksipuolisemman näköiseksi, kuin mitä se jo tällä hetkellä on. Maan pinta-alasta noin 3-4 prosenttia on tällä hetkellä eukalyptusviljelmien peitossa. Lisäksi opiskelijat korostavat, että tehdas tulee täyttämään vähintään yhtä tiukat ympäristövaatimukset kuin suomalaiset sellutehtaat.

Uruguayn suurin investointi

Uruguay on 3,4 miljoonan asukaan tasavalta Brasilian ja Argentiinan välissä Atlantin valtameren rannalla. Maan pinta-ala on puolet Suomesta, 176 000 neliökilometriä. Väestöntiheydeltään maa on hieman Suomea suurempi, Uruguayissa asuu 19 ihmistä neliökilometrillä. Heistä reilu kolmannes asuu maan pääkaupungin Montevideon alueella. Uruguay ei kuitenkaan ole läheskään niin syrjässä kuin äkkiseltään saattaisi kuvitella, sillä Argentiinan pääkaupunki Buenos Aires sijaitsee Rio de la Plata -rajajoen vastarannalla.

Uruguayn pääelinkeino on lihakarjan kasvattaminen, mutta uruguaylaiset opiskelijat muistuttavat, että maassa on runsaasti myös nahkateollisuutta. Varsinaisia teollisuuslaitoksia maassa ei kuitenkaan ole juuri lainkaan.

Botnia arvioi, että sellutehtaan rakentaminen työllistää Fray Bentoksessa yhteensä noin 4500 henkeä. Rakennus- ja asennus vaiheessa Uruguayssa tulee työskentelemään myös parisataa suomalaista. Valmistuttuaan vuoden 2007 loppupuolella tehdas tarjoaa työpaikan suoraan noin 300 henkilölle, mutta huomattavasti enemmän työpaikkoja syntyy sellutehtaan ympärille sekä Botnian omistaman FOSA-yhtiön eukalyptusviljelmillä, puunkorjuussa, kuljetuksissa ja metsänistutuksissa. Tehdy sosioekonomisen tutkimuksen mukaan suoria työpaikkoja syntyy alueelle 5000 ja välillisiä 8000. Puunhankinta työllistää jo tänä vuonna noin 2000 ihmistä.

Suurin osa tehtaan valmistamasta sellusta on suunniteltu käytettävän Botnian omistajayhtiöiden UPM:n ja M-realin paperitehtailla ympäri maailmaa Suomi mukaan lukien.

Tehtaan rakentamisen kokonaiskustannukset ovat yhteensä noin 900 miljoonaa euroa. Tehtaan tuotannoksi kaavaillaan miljoonaa tonnia sellua vuodessa, mikä on lähes kaksi kertaa enemmän kuin Suomen suurimpien sellutehtaiden tuotanto. Metsäteollisuus ry:n mukaan Suomessa tuotetaan sellua vuodessa yhteensä noin kahdeksan miljoonaa tonnia.

Sellutehdasprojekti on suurin teollinen investointi Uruguayn historiassa, ja suurin yksityinen suomalainen teollisuusinvestointi ulkomaille. Botnian arvion mukaan tehdashanke tulee kasvattamaan Uruguayin bruttokansantuotetta noin 1,6 prosentilla.

Harjoittelussa koskella

Marcos Battegazzore, Martín Canuti, Rodrigo Alvarez, Gervasio González ja María José Aguerrebere tulevat vastaamaan tulevaisuudessa sellutehtaan toiminnasta yhdessä ulkomaalaisten asiantuntijoiden kanssa. Toiminnan käynnistyttyä tavoitteena on, että tehtaan työntekijöistä yli 95 prosenttia tulisi olemaan paikallisia.

Teknillistä yliopistoa Uruguayissa ei ole, mutta Battegazzore, Canuti, Alvarez, González ja Aguerrebere ovat valmistuneet insinööreiksi paikallisessa teknillisessä opistossa. Heidät valittiin Suomeen opiskelemaan noin sadan hakijan joukosta. TKK:lle tullessaan he ottivat myös pienen henkilökohtaisen riskin, heidän saapuessaan Suomeen ei ollut vielä täysin varmaa, että tehdas tullaan rakentamaan. Tehtaan rakentamispäätös tehtiin tämän vuoden maaliskuussa.

TKK:lla opiskelun lisäksi uruguaylaiset ovat olleet tehdasharjoitteluissa Raumalla, Äänekoskella ja Joutsenossa. Vaikka TKK: lla kaikki puhuvat sujuvaa englantia, ei suomalaisten paperimiesten kielitaito ole vielä teekkareiden tasolla. Sanakirjojen avulla työ kuitenkin sujui. Harjoittelujaksoja lukuun ottamatta uruguaylaiset ovat viettäneet suurimman osan ajasta yhdessä. Myös opiskelijaelämä on tullut tutuksi, mutta jo valmistuneet insinöörit ovat tulleet Suomeen ennen kaikkea opiskelemaan.

– Olemme me juhlineetkin, mutta varmasti paljon vähemmän kuin Erasmus-ohjelman vaihto-oppilaat, Martín Canuti nauraa. TKK:lla opiskelu on sujunut kaikkien mukaan ongelmitta, ja englanninkielistä opetusta on ollut riittävästi tarjolla. Uruguaylaiset kertovat kuitenkin ymmärtävänsä niitä suomalaisia opiskelijoita, jotka ovat tuskailleen kurssien muuttamista englanninkielisiksi muutaman vaihtarin takia.

– Joskus me olemme tunteneet itsemme melkein julkkiksiksi jos opettaja on osoittanut meitä ja sanonut, että koska kurssi osallistuu myös vaihto-oppilaita, järjestetään kurssi nyt englanniksi. Sitten kaikki ovat katsoneet paheksuvasti meitä, María José Aguerrebere kertoo.

Botnian Uruguayin tehdas tulee olemaan tuotannoltaan kolmanneksen suurempi kuin UPM:n Pietarsaaren, Stora Enson Uimaharjun ja Botnian Joutsenon sellutehtaat. Ainakin suomalaisesta näkökulmasta voisi olettaa, että jos Pietarsaaren kaltainen uinuva kylä pystyy elämään suuren sellutehtaan kanssa, ei vastaavan laitoksen pitäisi aiheuttaa ylitsepääsemättömiä ongelmia myöskään Uruguayin kaltaiselle valtiolle.




	Karjataloudesta teollisuuteen Mikko Arvinen Uruguaylaiset puunjalostustekniikan opiskelijat pitävät Botnian uruguayin sellutehdashankkeen kohtaamaa kritiikkiä perusteettomana. Polyteekkari julkaisi marraskuun ensimmäisessä numerossa SYL:n kehyjuttupankkiin kuuluneen jutun ’Sellutehdas vihreällä aavikolla’, jonka mukaan Botnian Uruguayihin rakentama sellutehdas on eukalyptusviljelmineen paikalliselle ympäristölle tuhoisa ’uusliberalismin airut’. Myös Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja on ottanut hankkeen hampaisiinsa syyttäen Botniaa viherpesusta ja ylisuurista sosiaalisista lupauksista. Tehtaan tuleviksi asiantuntijoiksi TKK:lla koulutettavien uruguaylaisten opiskelijoiden mielestä hankkeen kritisoinnille ei kuitenkaan ole todellisia perusteita. Viime vuoden syksystä Suomessa opiskelleet Marcos Battegazzore, Martín Canuti, Rodrigo Alvarez, Gervasio González ja María José Aguerrebere katsovat, että hankkeen kritisointi ei perustu todelliseen tietoon, ja että yksittäisten kansalaisaktivistien kriittiset mielipiteet ovat saaneet suhteettoman paljon näkyvyyttä hankkeen Uruguayissa nauttimaan yleiseen kannatukseen verrattuna. Uruguaylaiset myös epäilevät, että osa kritiikistä saattaisi olla peräisin naapurimaa Argentiinan puolelta. – Ei Uruguayn hallitus ole muuttamassa koko maata puupelloksi, eikä maa tietenkään lähtisi mukaan tämänkaltaisiin hankkeisiin, ellei niistä uskottaisi olevan hyötyä maalle, María José Aguerrebere sanoo, ja korostaa, että sellutehdashankkeilla on takanaan kaikkien uruguaylaisten puolueiden kannatus. Botnian lisäksi myös espanjalainen ENCE on parhaillaan rakentamassa sellutehdasta läntisessä Uruguayissa Argentiinan rajan vieressä olevalle Fray Bentoksen alueelle. Sellutehtaiden perustaminen on ollut Uruguayin hallituksen tavoitteena jo 1980-luvulta lähtien. Tuolloin maassa aloitettiin laajat metsitysohjelmat tavoitteena luoda pohjaa erilaiselle puunjalostusteollisuudelle. Australiasta kotoisin oleva eukalyptus sopii erinomaisesti sellun raaka-aineeksi ja poikkeuksellisen nopean kasvuvauhtinsa ansiosta sen viljely on taloudellisesti kannattavaa. Viljellyt puut säästävät luonnollisesti myös luonnonmetsiä hakkuilta ja sitovat hiilidioksidia siinä missä luonnonmetsätkin. Eukalyptus kasvaa hakkuupituuteen noin kahdeksassa vuodessa. Kasvaakseen se vaatii kuitenkin runsaasti vettä, ja jossakin päin maailmaa eukalyptuksen viljelyn on katsottu alentavan pohjavesien tasoa. Lisäksi yhden puulajin istutusmetsät ovat luonnollisesti luonnonmetsiä lajiköyhempiä. Tutkimusten mukaan Uruguayssa on kuitenkin hyvät edellytyksen eukalyptuksen viljelylle. Opiskelijoiden mukaan tutkimuksissa ei ole havaittu pohjaveden tason pysyvää laskua tai maaperän köyhtymistä. Uruguayin luonto on pääasiassa heinikkoista aroa. Atlantin läheisyys takaa kuitenkin riittävästi sateita eukalyptuksen viljelylle. – Jos vastaavat hankkeet ovat aiheuttaneet vääristä olosuhteista johtuen ongelmia jossakin päin maailmaa, niin sitten yhdistetään automaattisesti, että sama tulee tapahtumaan kaikkialla muuallakin, María José Aguerrebere pahoittelee. Gervasio Gonzálezin mukaan eukalyptuksen viljely ei poikkea muusta maanviljelystä. Maaperän kuormitus pitää ottaa huomioon, mutta oikealla hoidolla ravinteet säilyvät maaperässä ja maa säilyy viljelykelpoisena vuosikymmenestä toiseen. – Uruguayssa on entuudestaan ainoastaan yksi pieni sellutehdas, joten selluteollisuus ei ole maassa tuttua. On siis luonnollista, että ihmisillä on paljon kysymyksiä, González sanoo, ja toivoo, että asioista voitaisiin keskustalle mahdollisimman avoimesti, mikä on ollut hänen mukaansa Botnian tavoitteena hankkeen alusta alkaen. Martín Canuti ja Rodrigo Alvarez puolestaan epäilevät, että eukalyptusviljelmät eivät muuta tasaista uruguaylaista pampamaisemaa juurikaan yksipuolisemman näköiseksi, kuin mitä se jo tällä hetkellä on. Maan pinta-alasta noin 3-4 prosenttia on tällä hetkellä eukalyptusviljelmien peitossa. Lisäksi opiskelijat korostavat, että tehdas tulee täyttämään vähintään yhtä tiukat ympäristövaatimukset kuin suomalaiset sellutehtaat. Uruguayn suurin investointi Uruguay on 3,4 miljoonan asukaan tasavalta Brasilian ja Argentiinan välissä Atlantin valtameren rannalla. Maan pinta-ala on puolet Suomesta, 176 000 neliökilometriä. Väestöntiheydeltään maa on hieman Suomea suurempi, Uruguayissa asuu 19 ihmistä neliökilometrillä. Heistä reilu kolmannes asuu maan pääkaupungin Montevideon alueella. Uruguay ei kuitenkaan ole läheskään niin syrjässä kuin äkkiseltään saattaisi kuvitella, sillä Argentiinan pääkaupunki Buenos Aires sijaitsee Rio de la Plata -rajajoen vastarannalla. Uruguayn pääelinkeino on lihakarjan kasvattaminen, mutta uruguaylaiset opiskelijat muistuttavat, että maassa on runsaasti myös nahkateollisuutta. Varsinaisia teollisuuslaitoksia maassa ei kuitenkaan ole juuri lainkaan. Botnia arvioi, että sellutehtaan rakentaminen työllistää Fray Bentoksessa yhteensä noin 4500 henkeä. Rakennus- ja asennus vaiheessa Uruguayssa tulee työskentelemään myös parisataa suomalaista. Valmistuttuaan vuoden 2007 loppupuolella tehdas tarjoaa työpaikan suoraan noin 300 henkilölle, mutta huomattavasti enemmän työpaikkoja syntyy sellutehtaan ympärille sekä Botnian omistaman FOSA-yhtiön eukalyptusviljelmillä, puunkorjuussa, kuljetuksissa ja metsänistutuksissa. Tehdy sosioekonomisen tutkimuksen mukaan suoria työpaikkoja syntyy alueelle 5000 ja välillisiä 8000. Puunhankinta työllistää jo tänä vuonna noin 2000 ihmistä. Suurin osa tehtaan valmistamasta sellusta on suunniteltu käytettävän Botnian omistajayhtiöiden UPM:n ja M-realin paperitehtailla ympäri maailmaa Suomi mukaan lukien. Tehtaan rakentamisen kokonaiskustannukset ovat yhteensä noin 900 miljoonaa euroa. Tehtaan tuotannoksi kaavaillaan miljoonaa tonnia sellua vuodessa, mikä on lähes kaksi kertaa enemmän kuin Suomen suurimpien sellutehtaiden tuotanto. Metsäteollisuus ry:n mukaan Suomessa tuotetaan sellua vuodessa yhteensä noin kahdeksan miljoonaa tonnia. Sellutehdasprojekti on suurin teollinen investointi Uruguayn historiassa, ja suurin yksityinen suomalainen teollisuusinvestointi ulkomaille. Botnian arvion mukaan tehdashanke tulee kasvattamaan Uruguayin bruttokansantuotetta noin 1,6 prosentilla. Harjoittelussa koskella Marcos Battegazzore, Martín Canuti, Rodrigo Alvarez, Gervasio González ja María José Aguerrebere tulevat vastaamaan tulevaisuudessa sellutehtaan toiminnasta yhdessä ulkomaalaisten asiantuntijoiden kanssa. Toiminnan käynnistyttyä tavoitteena on, että tehtaan työntekijöistä yli 95 prosenttia tulisi olemaan paikallisia. Teknillistä yliopistoa Uruguayissa ei ole, mutta Battegazzore, Canuti, Alvarez, González ja Aguerrebere ovat valmistuneet insinööreiksi paikallisessa teknillisessä opistossa. Heidät valittiin Suomeen opiskelemaan noin sadan hakijan joukosta. TKK:lle tullessaan he ottivat myös pienen henkilökohtaisen riskin, heidän saapuessaan Suomeen ei ollut vielä täysin varmaa, että tehdas tullaan rakentamaan. Tehtaan rakentamispäätös tehtiin tämän vuoden maaliskuussa. TKK:lla opiskelun lisäksi uruguaylaiset ovat olleet tehdasharjoitteluissa Raumalla, Äänekoskella ja Joutsenossa. Vaikka TKK: lla kaikki puhuvat sujuvaa englantia, ei suomalaisten paperimiesten kielitaito ole vielä teekkareiden tasolla. Sanakirjojen avulla työ kuitenkin sujui. Harjoittelujaksoja lukuun ottamatta uruguaylaiset ovat viettäneet suurimman osan ajasta yhdessä. Myös opiskelijaelämä on tullut tutuksi, mutta jo valmistuneet insinöörit ovat tulleet Suomeen ennen kaikkea opiskelemaan. – Olemme me juhlineetkin, mutta varmasti paljon vähemmän kuin Erasmus-ohjelman vaihto-oppilaat, Martín Canuti nauraa. TKK:lla opiskelu on sujunut kaikkien mukaan ongelmitta, ja englanninkielistä opetusta on ollut riittävästi tarjolla. Uruguaylaiset kertovat kuitenkin ymmärtävänsä niitä suomalaisia opiskelijoita, jotka ovat tuskailleen kurssien muuttamista englanninkielisiksi muutaman vaihtarin takia. – Joskus me olemme tunteneet itsemme melkein julkkiksiksi jos opettaja on osoittanut meitä ja sanonut, että koska kurssi osallistuu myös vaihto-oppilaita, järjestetään kurssi nyt englanniksi. Sitten kaikki ovat katsoneet paheksuvasti meitä, María José Aguerrebere kertoo. Botnian Uruguayin tehdas tulee olemaan tuotannoltaan kolmanneksen suurempi kuin UPM:n Pietarsaaren, Stora Enson Uimaharjun ja Botnian Joutsenon sellutehtaat. Ainakin suomalaisesta näkökulmasta voisi olettaa, että jos Pietarsaaren kaltainen uinuva kylä pystyy elämään suuren sellutehtaan kanssa, ei vastaavan laitoksen pitäisi aiheuttaa ylitsepääsemättömiä ongelmia myöskään Uruguayin kaltaiselle valtiolle.