”HEH HEH! Oli pakko lähettää, älkää suuttuko!” Useimmat meistä ovat varmasti saaneet lukuisia kertoja suurin piirtein näillä sanoilla alkavaa postia. Monet webin kiertomeileista ovat muodostuneet jo todellisiksi 2000-luvun klassikoiksi. Kuulostavatko vaikkapa seuraavat yhtään tutuilta: Kuinka tehdä vaikutus mieheen: ”Ole alasti ja tuo olutta.” 27 tapaa ärsyttää ihmisiä: ”6. Opettele kuulostamaan modeemilta.” Mitä mies sanoo ja tarkoittaa: ”Haluan sitoutua = kyllästyttää vetää käteen.” Vittu-sanan ainoat soveliaat käyttökerrat kautta maailmanhistorian: ”Kuka vittu laukaisi sen torpedon jo putkessa!?! – Kurskin kapteeni Gennadiy P. Liachin, 2000.”

Sähköpostitse leviävät vitsit ja sutkautukset ovat uutta kansanperinnettä. Tai oikeastaan kansanperinnettä, joka on saanut uuden muodon. Kiertomeileja tutkinut filosofian maisteri Jenni Hartikainen kertoo, että idea aiheen tarkempaan tutkimiseen syntyi kesällä 2002 kun hän sai valtavan määrän erilaisia kiertomeilejä gradun aihetta pohtiessaan.

– Aluksi sähköpostit olivat hauskoja, mutta hyvin nopeasti innostus sähköpostilaatikkoon tulviviin viesteihin alkoi laimeta, Jenni kertoo.

Jennin mukaan kiertomailien tekijät jäävät yleensä tuntemattomiksi. Sähköpostiviestit ovat joko hyvin ajankohtaisia tai hyvin ajattomia. Miehet, naiset ja parisuhde ovat suosittuja sutkautusten aiheita, samoin rakkaaseen tietokoneeseen liittyvät herjat. Toki myös tuhmat jutut ovat tyypillisiä. Erilaisia testejä tippuu sähköpostiin usein, mutta nehän piristävät päivää ”totuuksillaan”. Karmivimpia ovat ketjukirjeet, joissa uhataan kamalilla kohtaloilla, jos katkaisee ketjun. Onpa joku vääräleuka kyllä niistäkin parodioinut oman versionsa. Valitettavasti välillä postilaatikkoon ilmestyy ketjukirjeitä, joiden ainoa tarkoitus tuntuu olevan sähköpostiosoitteiden kerääminen roskapostittajille.

Aineistoa kerätessään Jenni huomasi, että noin 70 % tarinoista koski miehiä. Näin gradun tarkemmaksi aiheeksi muodostui kiertomeileissä esiintyvä stereotyyppisen mieskuvan tutkiminen. Nykyisin Iltalehdessä työskentelevä Jenni kertoo, että hän sai tarinoita lukuisilta naispuolisilta tuttaviltaan, mutta myös miehet lähettelivät miehille ivailevia tarinoita. Ehkäpä miehiä voi helposti pilkata, koska naiset ovat perinteisesti olleet heikommassa asemassa?

Yhtenä syynä kiertomeilien yleistymiseen Jenni veikkaa työelämän muuttumista niin hektiseksi, että kaikenlaisten sähköpostihassutusten lähettely on ainoa tapa saada edes hiukan hupia työpäivään. Hartikainen arvelee, että sähköpostit ovat korvanneet työpaikoilla taukojen läpänheiton. Karrikoiden hän sanoo: ”Röökin polttamiseen ei enää ole aikaa.”

Jenni itse kuulisi viestejä kuitenkin mieluummin suullisesti. Jennin äänensävy muuttuu hiukan vähemmän kevyeksi kun hän toteaa: ”Ihmiset eivät osaa kertoa vitsejä.”

Pohdinta muuttuu edelleen syvällisemmäksi. Jennin mielestä kaikenlaiset vitsisähköpostit ovat peräti korvanneet suulliset perinteet. Samalla vitseinä kerrotut tarinat ovat muuttuneet ja pidentyneet. ”Onko yhden sivun tarina vitsi?”, Jenni pohtii. Vitsin kun tulisi kuitenkin olla lyhyt ja nokkela.

Erilaisia sähköpostiviestejä Jenni pitää melkeinpä kertakäyttötavarana. Erilaisia vitsisähköposteja tulee niin paljon, että yleensä niitä ei viitsitä sen pidempään säilyttää.

Jenni kertoo, että merkittäviä vaikeuksia gradun tekemisessä aiheutui siitä, että minkäänlaista valmista teoriaa aiheesta ei ollut. Edes gradun otsikossa ollut sana kiertomeili ei ole minkäänlainen kielitoimiston suosittelema termi. Gradun ohjaaja kuitenkin hyväksyi sanan, sillä se kuvasi hänen mielestään hyvin aihetta. Hartikainen toteaa vielä, että aiheesta saisi varmasti useita muitakin vastaavia tutkielmia.

Oululainen opiskelija Anna Karppinen on koonnut kotisivuilleen loistavan kokoelman parhaimpia ja huonoimpia kiertomaileja: http://www.student.oulu.fi/~amkarppi/mailit.html