Teknillisessä korkeakoulussa voidaan olla tyytyväisiä siihen, että matemaattisesti lahjakas Pyry Niemelä kolme vuotta sitten valitsi opiskelupaikakseen juuri TKK:n. Pyry Niemelällä sen sijaan olisi monta syytä olla tyytymätön. Hän liikkuu kampuksella pyörätuolilla ja joutuu suunnittelemaan jokaisen päivän tarkkaan.

"Kohtalaista", vastaa Pyry Niemelä vinkeästi hymyillen kysymykseen siitä, millaista on liikkua pyörätuolilla Teknillisen korkeakoulun kampuksella.

"Opiskelu ei ole mahdotonta, mutta vanhoja rakennuksia on paljon ja ikäviä esteitä runsaasti."

Alkujaan liperiläinen Pyry Niemelä opiskelee kolmatta vuotta teknillistä fysiikkaa. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen viisi korkeakoulua avasi hänelle ovensa, mutta Pyry valitsi TKK:n.

"Eniten vaihtoehtoja", hän toteaa. Vaihtoehdot ovat kuitenkin yhden käden sormilla laskettavissa, kun kyseeseen tulee konkreettinen pääsy ja liikkuminen opiskelupaikalla.

TKK:n päärakennukseen pääsee sisään, kun tietää oikean reitin, esimerkiksi kellarin kautta hissillä. Muuten päärakennus on ok, paitsi palo-ovia on miljoona: vedettäessä jonkun on autettava. Hissin oven saan joskus auki, mutta yleensä jonkun on aina oltava auttamassa", Pyry selvittää.

Vessasta on muodostunut vammaisten henkilöiden tasa-arvon symboli. Pyry tietää päärakennukselta yhden invavessan, samoin yhden sähköltä, tikkitalolta ja Dipolista.

"Olisin halunnut myös fyssalle invavessan, mutta sitä ei tullut."

Pyry Niemelä on elävä esimerkki siitä, kuinka innostunut ja myönteinen asenne auttaa muuttamaan esteet hidasteiksi, myös opiskelijaelämässä.

"Olin ensimmäisenä vuonna aktiivisesti fuksijutuissa mukana. Viime vuonna ja nyt olen isohenkilö."

Pyry on kolunnut Dipolin bileet ja killan riennot. Tarvittaessa opiskelukaverit ja henkilökohtainen avustaja ovat auttaneet liikkumisessa. Välillä fyysisen ympäristön rajoitteet kuitenkin rasittavat.

"Into on vähentynyt esimerkiksi saunabileissä käymiseen, koska se vaatii niin paljon järjestelyä", Pyry tunnustaa.

Pyry Niemelä asuu Helsingin Katajanokalla kerrostalossa, jossa myös liikuntavammainen ihminen kulkee vaivattomasti.

"Mietin Teekkarikylääkin, mutta en ottanut tarkemmin selvää. Tiesin, että Katajanokalla on helppo järjestää asuminen, kun taas Teekkarikylässä on vanhoja taloja."

TKY:n asuntotoimiston Saila Mertsalmi puhuu samaa kieltä.

"Suurimmassa osassa poikamieskylän asuntoja on rappusia. Vessat ovat pienehköjä, noin kahden neliön kokoisia. Tällä hetkellä Teekkarikylässä ei ole yhtään pyörätuolia tarvitsevaa asukasta."

Pyry ei ole antanut liikkumisen esteiden häiritä opiskelua, vaikka niitä lähinnä Aallon ja Sirénin nelisenkymmentä vuotta sitten suunnittelemissa rakennuksissa riittää. Pyry on tarttunut ripeästi toimeen ja ehdottanut korkeakoululle tarpeellisia muutoksia yksi kerrallaan.

"Kun aloitin opinnot fyssalla, rakennettiin aloitteestani etuovelle luiska."

TKK:n Tila- ja turvallisuusasiain toimistosta vahvistetaan asia.

"Jos on ongelmia, niin ne ratkaistaan", vakuuttaa laboratorioinsinööri Lasse Wallius.

"Yleensä opiskelijat ottavat yhteyttä osastonsa kansliaan. Yhteyttä voi ottaa myös suoraan Tila- ja turvallisuusasiain toimistoon. Esimerkiksi päärakennukselle on asennettu porrashissit ruokalaan ja hisseille pääsyn takaamiseksi. Uuden Mellin-salin ovi on automaattinen. Kaikkialle ollaan myös pikkuhiljaa tekemässä muutoksia aina, kun rakennus tulee peruskorjausvuoroon."

Korkeakoululla tehtävien muutosten moottorina ovat lähes poikkeuksetta opiskelijoiden omat aloitteet tai uusia ja korjattavia rakennuksia koskevat säännökset.

"Emme voi tietää ongelmista, elleivät opiskelijat niistä kerro", toteaa Lasse Wallius.

TKK:n opintotoimiston suunnittelupuoleltakaan ei auta kysyä. Ainoaksi ohjeeksi löytyy Opetushallituksen vuonna 2001 julkaisema Opintoja suunnittelevan vammaisen opas. Kolmen vuoden välein ilmestyvään vihkoon on koottu Suomen ammattikorkeakouluista ja yliopistoista vammaista opiskelijaa kiinnostavaa tietoa, Teknillisestä korkeakoulusta puolitoista sivua. Opas on tällä hetkellä loppu, seuraava opas ilmestyy vuonna 2004.

Miksi Suomen suurimmassa teknillisessä korkeakoulussa ei ole vammaisiin opiskelijoihin liittyvää suunnitelmaa tai ohjeistusta?

"Hyvä kysymys", sanoo TKK:n opetusasioista vastaava vararehtori Matti Pursula. "Ehkä vammaisia opiskelijoita on ollut niin vähän."

Avainsana TKK:n toimissa vammaisten opiskelijoiden hyväksi on tapauskohtaisuus. Osastokohtaiset, opiskelijakohtaiset, tenttikohtaiset ja tilannekohtaiset järjestelyt onnistuvat kyllä pyynnöstä, ja niitä tehdään mielellään. Siten aktiiviset ja innostuneet opiskelijat kuten Pyry Niemelä raivaavat tiensä eteenpäin.

Toisin on kuitenkin syystä tai toisesta passiivisempien vammaisten opiskelijoiden laita. Pahimmassa tapauksessa opinnot keskeytyvät kokonaan, kun osaston ovi aukeaa väärään suuntaan tai luentosalin kynnys on liikaa satakiloiselle sähköpyörätuolille.

Ongelma on tuttu kaikissa Suo- men yliopistoissa ja ylioppilaskunnissa. Opiskelijat ovatkin nousseet barrikadeille muun muassa Vaasassa ja Jyväskylässä ja alkaneet vaatia esteettömän opiskelun takaamista kaikille. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta ja Helsingin yliopiston tasa-arvovastaava ovat järjestämässä seminaaria vammaisten opiskelijoiden asemasta yhdessä vammaisten opiskelijoiden verkoston (ent. Vammaiset korkeakouluopiskelijat ry.) kanssa.

Pisimmälle ovat päässeet Turun yliopisto ja sen ylioppilaskunta. Parhaillaan meneillään oleva Esteetön UTU -projekti on tiettävästi laajin ja kunnianhimoisin vammaisten opiskelijoiden asemaa kartoittava tutkimus Suomessa.

Lain mukaan kunnan on huolehdittava jo palveluiden suunnitteluvaiheessa, että kaikki pääsevät julkisiin tiloihin. Lisäksi maankäyttö- ja rakennuslaki velvoittaa rakennuttajan eli TKK:n tapauksessa Senaatti-kiinteistöt huolehtimaan rakennuksen soveltuvuudesta myös toiminta- ja liikuntaesteisille henkilöille.

Lainsäädännöstä huolimatta vammainen henkilö kohtaa päivittäin sananmukaisesti ylitsepääsemättömiä esteitä, joita vammaton ei tule edes ajatelleeksi.

Hyvällä tahdollakaan rakennetut muutokset eivät aina ole loppuun asti mietittyjä.

”Hyvä juttu, että Täffälle on rakennettu pienet rampit joka portaaseen. Valitettavasti ne kuitenkin ovat ilkeät ajaa ylös ja alas, koska ovat niin jyrkät”, kertoo Pyry Niemelä hämillään.

Kohti parempaa ollaan kuitenkin menossa, hyvänä esimerkkinä TKY:n uusi Heinävaara-asuntola.

”Heinävaarassa vammaiset asukkaat on huomioitu sisääntuloreiteissä, asuntojen kulkureiteissä ja kylpytiloissa”, kertoo arkkitehti Ilkka Rekonen Arkkitehtisuunnittelu Tikkanen Jukka Oy:stä. Teekkarikulttuurin vaalimistakaan ei ole unohdettu:

”Talossa on kaksi saunaosastoa, joista toisen wc-tilaan pääsee pyörätuolilla.”

Hitaasti TKK:ssa ja TKY:ssä ollaan heräämässä myös vammaisstrategian suunnitteluun. TKK:n tasa-arvotoimikunnan puheenjohtajana toimiva vararehtori Matti Pursula näyttää varovaista vihreää valoa:

”Meidän pitäisi kyllä skarpata. Vammaisten opiskelijoiden aseman voisi ottaa esille vaikka TKK:n tasa-arvotoimikunnassa.”

TKY:n hallituksen sosiaalipoliittinen vastaava Mari Puoskari on samoilla linjoilla.

”On ollut puhetta, että kun TKK:n tasa-arvotoimikunta alkaa laatia uutta tasa-arvosuunnitelmaa, myös muut syrjinnälle alttiit ryhmät kuin naiset huomioitaisiin.”

Vammaisten opiskelijoiden huomioiminen tasa-arvosuunnitelmassa on tärkeää, sillä asiaa voidaan tarkastella myös perustuslakiin pohjautuvasta perusoikeusnäkökulmasta. Lisäksi vammaispalvelulaissa on kaikille määritelty oikeus mahdollisimman itsenäiseen elämään.

”Jos tilat toimisivat pikkasen paremmin, tarvitsisin harvemmin avustajaa”, Pyry Niemelä summaa.


Jos tarvitset erityisjärjestelyitä opiskellessasi Teknillisessä korkeakoulussa, ota yhteys TKK:n Tila- ja turvallisuusasiain toimistoon laboratorioinsinööri Lasse Walliukseen, puh. (09) 451 2013, [email protected] .