Hyvää vuoden alkua jokaiselle. Vuosi on jälleen vaihtunut, ja uusi hallitus, edustajisto ja monet vapaaehtoiset ovat aloittaneet työnsä. Teekkarikansa ahkeroi tenttiensä parissa, ja kohta alkaa kesätöiden haku.

2000-luku on TKY:llä tähän asti mennyt pitkälti suurten projektien sanelemana. Yleisurheilun MM-kisat, asuntorakentaminen ja tutkintorakenteen uudistus ovat pitäneet ylioppilaskunnan toimijat kiireisinä. Vuonna 2006 olemme siitä onnellisessa tilanteessa, että meillä on pitkästä aikaa mahdollisuus keskittyä perustoimintojemme parantamiseen. Haasteita edelleen riittää, sillä yliopistomaailma ja sen mukana ylioppilaskuntamaailma ovat muutoksen pyörteissä. TKY:n kannalta merkittävä asia on myös kysymys Dipolin tulevaisuudesta, joka tulee nykyisen edustajiston ratkaistavaksi.

TKY vastaa tulevaisuuden haasteisiin parhaiten vastaamalla ensin ydinkysymykseen: miksi olemme olemassa? Hiukan kliseinen mutta totuudenmukainen vastaus on, että olemme jäseniämme varten. Kaiken toimintamme pitää aina palvella jäseniä. Silmiini sattui eräs Dillbert-sarjakuva, jossa päähenkilö kysyy: ’Kuka kutsui tämän kokouksen koolle?’ ’Me luulimme, että sinä’, vastaavat muut. Keskustelu jatkuu: ’Minusta meidän pitäisi keskustella ja jakaa tehtäviä, ettei tämä olisi ajanhukkaa.’ Tähän Dillbert vastaa: ’Ehkä kokouksista on tullut eliölaji, joka pystyy kutsumaan itsensä koolle ja lisääntymään ihmisisäntien kautta.’ Tähän anekdoottiin sisältyy mielestäni järjestötoiminnan perushaaste: jokainen järjestö joutuu aika ajoin arvioimaan kriittisesti itseään ja toimintojaan, myös TKY. Olemassaolomme ei ole itsetarkoitus, vaan kaiken tekemämme pitää aina tähdätä johonkin päämäärään. Jokainen jäsen on oikeutettu antamaan palautetta TKY:lle sen toiminnasta ja vaatimaan vastinetta jäsenmaksulleen. Toivon, että näin myös teette.

Jaksaminen on asia, joka nykyään nousee usein esille julkisuudessa, keskusteltiin sitten järjestötoiminnasta, opiskelusta tai työelämästä. Yhteiskunnan kiihkeä rytmi näkyy kaikilla mainituilla elämän osa-alueilla. TKY:n pitää omalta osaltaan huolehtia omien toimijoidensa jaksamisesta ja yhteistyössä terveyspalvelujen tarjoajien kanssa varmistaa esimerkiksi mielenterveyspalveluiden saatavuus koko jäsenistölle. Toisaalta on muistettava, että mikään lääkäripalvelu tai hoito ei korvaa ennaltaehkäisyä. Ministeri Claes Andersson kertoi aikanaan yhdeksi harrastuksekseen sohvalla istumisen ja seinään tuijottamisen. Hänen mukaansa jokaisen pitäisi tehdä sitä tunti päivässä aivoja ladatakseen. Suosittelen jokaista opiskelijaa ja erityisesti teekkaria ottamaan vihjeestä vaarin, niin hankalalta kuin se saattaakin tuntua. Maailmaa ei ehkä voi pysäyttää, mutta itsensä voi. Ja pallo pyörii vielä senkin jälkeen.

TKY:n hallituksen puheenjohtaja