Kenties viimeinen ottelu Teekkaritoiminnan edistämisyhdistys (TTEY) ry:n hallinnasta käytiin 7.–9.12.2004. Tällä kertaa oikeudessa puitiin TTEY:n vuonna 2000 järjestetyn yhdistyksen ylimääräisen kokouksen kulkua.

Areenana toimi Helsingin hovioikeus Pasilassa ja riidan osapuolina olivat TTEY:n vuonna 2000 järjestettyä kokousta moittineet henkilöt ja vastaajina kyseisessä kokouksessa yhdistyksen johtoon valittuja henkilöitä, joiden pyrkimyksiä TKY tukee maksamalla heidän oikeudenkäyntikulunsa.

Riidan kantajat, jotka ovat toimineet yhdistyksen johdossa 70-luvulta lähtien, valittivat kokouksesta käräjäoikeuteen, joka antoi ratkaisunsa kesällä 2002. Tästä päätöksestä molemmat osapuolet valittivat hovioikeuteen. Kantajat valittivat oikeuteen muun muassa siitä, että heitä ei olisi päästetty kokoussaliin. Koko kolmipäiväinen oikeuskäsittely kietoutui tämän asian ympärille. Vastaajien mielestä koko moitekanne pitäisi hylätä.

Toistakymmentä todistajaa kertoi kukin vuorollaan Ostrobotnian tapahtumista. Ihmisiä saapui ravintola Ostrobotnialle hyvissä ajoin ennen kokousta. TKY:n tukemat jäsenet pitivät aluksi omaa tilaisuuttaan kabinetissa ja riidan kantajiin kuuluvia henkilöitä odotti kokouksen alkua aulatilassa. Vastaajan todistajat kertoivat, että kaikki pääsivät esteettä kokoussaliin ja kantajan todistajat kertoivat, että heitä estettiin pääsemästä, koska heillä olleet jäsenkortit eivät oikeuttaneet sisäänpääsyyn. Vastaajien mukaan oman nimen ja yhdistykseen liittymisen ajankohdan kertominen olisi riittänyt sisäänpääsyyn.

Kaikki tuntuivat kertovan lähes samaa tarinaa yhä uudelleen, kunnes Risto Järvinen pyydettiin todistamaan. Hän kertoi, että oli näyttänyt jäsenkorttinsa ja kertonut nimensä kokoussalin ovella, mutta häntä ei siitä huolimatta päästetty sisään. Hän kieltäytyi allekirjoittamasta hänelle tarjottua paperia, koska ei kertomuksensa mukaan nähnyt mitä siinä luki. Hänen todistuksensa poikkesi kaikkein eniten muiden kertomuksista, sillä kenenkään muun todistus ei vahvistanut, että hän olisi kertonut nimeään kokoussalin ovella.

Kultakin todistajalta kysyttiin todistamisen jälkeen, haluavatko he palkkiota todistamisesta. Suurin osa kieltäytyi ja kertoi todistamisen olevan kunnia-asia. Pari nuorta todistajaa pyysi muutaman kymmenen euroa taksimatkojensa kattamiseen. Heidät todistamaan pyytäneeltä asianajajalta tuomari kysyi, hyväksyykö hän pyydetyn palkkion ja pyydetyt summat hyväksyttiin rutiininomaisesti. Yhdistysoikeuden asiantuntija Heikki Halila pisti kuitenkin paremmaksi ja pyysi omasta puoli tuntia kestäneestä todistuksestaan palkkioksi 800 euroa, joka hyväksyttiin mutisematta.

Loppupuheenvuorot olivat kummallakin osapuolella loistavaa retoriikkaa. Aluksi riidan kantajien asianajaja, Castrén & Snellman- asianajotoimiston osakas, Jouko Huhtala maalaili kuvaa TKY:n organisoimasta yhdistyskaappauksesta ja yhdistyksen jäsenten eriarvoisesta kohtelusta kokouksessa. Vastaajien, eli TKY:n tukemien vanhojen jäsenten asianajaja, Borenius & Kemppinen -asianajotoimiston osakas, Kai Kotiranta ihmetteli puheessaan, jos kantajien edustajat tuntevat, että heitä estettiin pääsemästä kokoukseen sillä, että ovella piti kertoa nimensä ja se, milloin on tullut jäseneksi. Tämä ei voinut Kotirannan mukaan estää heitä osallistumasta, ottaen huomioon kantajien pitkä järjestökokemus.

Kumpikin asianajaja esitti laskelmat oikeudenkäyntikuluista ja vaatimukset niiden tuomitsemisesta.  Huhtala oli tehnyt 232 tuntia töitä tapauksen eteen hinnalla 266 euroa tunti ja Kotiranta 410 tuntia aluksi 260 euron ja myöhemmin 300 euron tuntihinnalla. Pelkästään asian hovioikeuskäsittelyyn on palanut molemmilta osapuolilta yhteensä yli 200 000 euroa.

Lopuksi tuomari totesi tuomion antamisesta, että ”jos saatais tammikuun loppuun, ois ihan kiva.” Tämä saattaisi viimeinkin päättää vuodesta 1996 saakka jatkuneen monimutkaisen oikeusprosessin.