IT-vallankumouksen kiivaimpina hetkinä syntyi helposti mielikuva, että konetekniikan opetus voidaan Otaniemessä lopettaa, koska tietokoneet hoitavat kuitenkin kaikki hommat. Viihde soljuu katkeamattomana virtana netistä, kännykät poistavat tarpeen tavata ihmisiä ja minnekään ei enää tarvitse matkustaa, koska pian multimediaesitykset korvaavat oikeat paikat.

Tylsältä, likaiselta ja tarpeettomalta kuulostava koneenrakennus yllättää epäilijänsä, kun pintaa raapaisee vähänkin syvemmältä. Koneenrakentajien loistavimpiin saavutuksiin kuuluvat sellaisetkin mitättömyydet kuin kuulennot, kaikki lentokoneet hitaimmasta nopeimpaan, suurimmat valtamerilaivat ja nopeimmat formula-autot. Arkisimmista asioista mieleen tulevat bussit, junat, henkilöautot ja logistiikassa välttämättömät kuorma-autot. Huomaamattomimmat konetekniikan sovellukset pyörittävät tehtaita, varmistavat sähkön saannin (olkaapa muuten kokonainen päivä ilman sähköä) ja pumppaavat vettä vesijohtoverkostossa.

Lista kuuluisimmista koneenrakentajista on vakuuttavaa luettavaa. Wernher von Braunia kuvaillaan Yhdysvaltain avaruusohjelman isäksi. Diesel keksi moottorin, jolla luultavasti on paljon pidempi tulevaisuus, kuin bensiinimoottorilla. Ferdinand Porschen nimen kaikki varmasti osaavat yhdistää tunnettuun urheiluautomerkkiin. Porschen kilpeä tosin tahrasi se,että hän osallistui toisen maailmansodan aikana saksalaisten panssarivaunujen suunnitteluun. Teknisesti ’tankit’ olivat varmasti hieno saavutus. Käyttötarkoitus oli sitäkin arveluttavampi. Porschella oli myös tärkeä osa kun Saksaan perustettiin kolmannen valtakunnan aikana tehdas tuottamaan niin sanottua kansan autoa ’Volkswagenia’. Kummallista, että kansallissosialistien hengen tuote päätyi hippiliikkeen keskeiseksi symboliksi. Myös von Braunilla oli samanlaisia rasitteita. Hän oli hyvin keskeinen hahmo kun Saksa rakenteli V-2 rakettiaseitaan. Amerikkalaisista suurten konerakentajien listalle kuuluu epäilemättä Henry Ford. Fordin kuningasajatuksena oli pudottaa auton valmistuksen kustannuksia niin, että jokaisella Fordin työtekijällä olisi mahdollisuus ostaa T-malliksi nimetty kulkupeli. Ford T:n valmistus aloitettiin vuonna 1908 ja sitä jatkettiin vuoteen 1941. Yhteensä autoja valmistettiin yli 15 miljoonaa kappaletta.

Kaikki edellä esitellyt henkilöt ovat jo kuolleet. Kiinnostavampaa onkin arvailla millaisia näkymiä koneenrakennusalalla saattaisi olla tulevaisuudessa.

Tarve tavaroiden ja ihmisten liikkumiseen ei kovinkaan kaukaisessa tulevaisuudessa tule poistumaan. Myös kuljetettavat tavarat pitää valmistaa ja niitä kuljettavat moottorit rakentaa. Tapahtui se sitten Suomessa tai Kiinassa. Ei tule myöskään mieleen tilannetta, jossa lujuuslaskelmia ei enää tulla missään tarvitsemaan. Virtausmekaniikan hallitsevia insinöörejä varmasti tarvitaan suunniteltaessa voimaloita ja kulkuvälineitä. Ellei sitten haluta minimoida hyötysuhdetta ja maksimoida luonnonvarojen käyttöä. Tarvitaan myös ihmisiä, jotka hallitsevat tehtaan rakentamisen ja tietävät miten koneistuskeskus toimii.

Paperilla suunnitelmia ei enää varmasti tehdä mutta kyllä jonkun teoria on tietokoneohjelmaankin pakko upottaa. Tietokoneet kyllä hoitavat monia asioita mutta eivät ennen kun joku on opettanut niille teorian insinööritieteistä. Ainakaan toistaiseksi ei kouluteta tietotekniikkainsinöörejä, jotka hallitsisivat siinä sivussa lujuusopin termodynamiikan, teollisuustalouden ja muut konelafkalla opetettavat asiat.