Tuntuu melkein uskomattomalta ajatella, että minä olen ollut Otaniemessä vasta reilut neljä kuukautta. Neljään kuukauteen on mahtunut valtava määrä uusia tuttavuuksia, lukuisiin uusiin asioihin tutustumista ja kahdeksan Polyteekkari-lehteä . ”Teekkarikulttuuri” puoltaa sanana mainiosti paikkaansa, sillä TKK:lla opiskeluun liittyy valtava määrä sellaisia ominaispiirteitä, mihin ei törmää todennäköisesti missään muualla.

Ennen Polyteekkarin pestiä hatarat mielikuvani Otaniemen teekkareista liittyivät ehkä lähinnä lahjakkuuteen, nörtteihin, bileisiin ja ainakin tietynasteiseen hillittömyyteen.

Jos aloitetaan lahjakkuudesta, niin tästä ei ole epäilystäkään. Syksyn mittaan olen tavannut lukuisia suorastaan ihailtavan päteviä tyyppejä. Todelliseen nörttikulttuuriin tutustuminen on jäänyt vielä valitettavan vähäiseksi, mutta ainakin kaikki tapaamani nörtit ovat osoittautuneet mukaviksi tyypeiksi. Paikallinen bilekulttuuri on sen sijaan osoittautunut pieneksi pettymykseksi. Jos olin nähnyt teekkareita aikaisemmin pääasiassa Ullanlinnanmäellä ja kuullut samalla tarinoita Teekkarikylän legendaarisista bileistä, osoittautui Otaniemi valitettavasti mainettaan rauhallisemmaksi asuinalueeksi. Bileitä on ollut yksinkertaisesti liian vähän ja ne ovat loppuneet liian aikaisin. Tai ehkä minä olen vain tottunut liian hyvin liian säännölliseen alkoholinkäyttöön.

Valitettavasti myöskään muunlaisesta hillittömyydestä ei ole minun mielestäni ollut tietoakaan. Onko opiskelutahti kiristynyt liiaksi, vai onko yhteiskunnallinen ilmapiiri muuttunut suvaitsemattomammaksi kaikkea häröilyä kohtaan, mutta hirveän monet ihmiset vaikuttavat nykyisin kauhean vakavilta. Esimerkiksi ylioppilaskunta-aktiivien kanssa työskennellessäni olen tuntenut itseni paikoitellen melkeinpä anarkistiksi kaiken vakavamielisen toiminnan keskellä. Ehkä tämän takia Polyteekkaristakin on muotoutunut aavistuksen verran ”aikuisempi” lehti kuin aluksi oli tarkoitus. Vai mitä mieltä sinä olet? Lukisitko sinä mieluummin juttua TKK:n opiskelijoiden henkilökohtaisesta suhteesta pornografiaan kuin ylioppilaskunnan talousarviosta?

Tänä syksynä Polyteekkari on ottanut askeleen lähemmäksi ylioppilaskunnan toiminnan aktiivista seuraamista. Asiasta voi olla montaa mieltä, mutta minusta tämä on tuntunut ylioppilaskunnan lehdelle luontevimmalta paikalta kaiken muun viihteen ylitarjonnan keskellä. Jatkossa olisi kyllä tarkoitus vierailla säännöllisemmin Otaniemen ulkopuolella, ettei lehtikin alkaisi täysin otaantua.

Paikalliseen kielenkäyttöön tutustuminen on ollut luku sinänsä. Näkisin kuitenkin, että olen päässyt kohtalaisen hyvin sisälle paikalliseen kulttuuriin, sillä esimerkiksi onaniemi, puutekylä ja TiK eivät kuulosta enää täysin ymmärtämättömiltä käsitteiltä. Nyt uskaltaakin jo tunnustaa, että ensimmäiseen lehteen tuli kirjoiteltua täysin pokkana asioita, mistä ei oikeasti ollut juuri hajuakaan.

Lopuksi voisikin kiittää paitsi tietenkin kaikkia lehden tekoon osallistuneita, myös muita ylioppilaskunnan toimijoita ainakin kärsivällisyydestä. Minä en ole aina maailman helpoin ja mukavin persoona, mutta tätä varten minä lupaankin joka uusi vuosi yrittää muuttua paremmaksi ihmiseksi.