Sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä. Jos kuvan estetiikasta ei käy kiisteleminen, niin entä kuvan politiikasta ja etiikasta? Ovatko kuvan kirot malkoja katsojan silmässä? Toisin kuin ikonipalvonnan kieltävässä islamilaisessa maailmassa, koti-Suomessa mainonnan alttarille pyhitetyillä bussi- ja raitiovaunupysäkeillä värjöttely ei ole tylsää räntäkaudellakaan. Siitä pitävät huolen mainostoimistojen näppärät copyt ja AD:t. Muutama viimeaikainen ulkomainoskampanja on kiinnittänyt visuaalisen kulttuurin tutkijoidenkin huomion. Kunta-alan ammattiliitto KTV kehotti nuorille suunnatussa jäsenrekrytointikampanjassa ”solmimaan liiton, joka kestää varmasti”. Kuvissa ”ei-niin-kestävänä” vaihtoehtona esiteltiin nuoren, sulokkaan blondin ja vauraan, harmaantuneen papan avioliitto. Kärjekäs stereotyyppi herätti huomiota Radio Suomen Naistentuntia myöten, mikä olikin kampanjan tarkoitus. H&M:n syysmallistoa markkinoitiin samankaltaisella vastakkainasettelulla. Ulkomainoksissa vanhempi mies (ruotsalaisnäyttelijä Peter Stormare) riisuu viattoman näköisesti alaikäisen oloista tyttöä ja yhdessä kuvassa kurkistaa hänen hameensa alta. Teemaa ei voi olla yhdistämättä Lukas Moodyssonin uuteen elokuvaan Lilja 4-ever. Tosin näkökulma aiheeseen on aivan toinen. Iltalehti profiloituu uusissa ulkomainoksissaan urheilumediana. IL:hän päätti vastikään luopua aikuisviihdeilmoituksista, mutta ”Palava katse” -kampanjan slogan voisi yhä olla peräisin päiväkahvia tarjoavalta iltatytöltä. IL:llä on kunnioitettava haaste innostaa ihmiset seksi-ilmoitusten sijaan sportista. Jääkiekon SM-liiga alkoi aikapäiviä sitten, ja muutama viikko takaperin käynnistyi NHL:n Stanley Cup, joka kestää ensi touko–kesäkuuhun. Jossain välissä pelataan MM-kisat. Kuka oikeasti jaksaa viikko toisensa jälkeen MTV3:n Hockey Night -kommentaattori Timo Jutilan ylämummo-vitsejä? Penkkiurheilijan kestävyyskunto joutuu tosi koetukselle. Oikeasti vain harva kuluttaja vaivautuu valittamaan ärsyttävistä tai loukkaavista mainoksista Mainonnan eettiseen neuvostoon. Useimmille riittänee tietoisuus siitä, että saa urputtaa. Meillä kun sentään on mistä valittaa. Irakilaiset saivat tälläkin kertaa valita vain Saddamista.