Etusivulle




Kansalle tietoa, edarille energiaa
Elina Mattila
Marja Ollila


Polyteekkari kutsui TKY:n jäseniä pesemään edustajistovaalien jälkipyykkiä.

Kuva


Yhtäköyttäyhdistyksestä, päivää!
TKY:n edustajistossa villeinä vellovat väittelyt ovat harvinaisia. Eri edustajistoryhmien kesken toimitaan sulassa sovussa.

”Linjasta ja toimintatavoista vedetään suurin piirtein yhtä köyttä. Ei tarvitse tapella”, sanoo Eero Kulmala.

Keskustelijat uskovat, että edustajisto ja koko TKY pyrkivät vilpittömästi toimimaan yksittäisen teekkarin parhaaksi.

”Asiat yritetään hoitaa fiksuimmalla mahdollisella tavalla eikä jonkun mielen mukaan”, arvioi Toni Timonen.

Mutta mikä onkaan se paras tapa? Vaikuttaa siltä, että TKY:ssä se on usein selvillä jo ennen asian käsittelyä. Hallituksen esitykset menevät edustajistossa läpi mutinoitta, eikä todellista keskustelua asioista synny. Pitäisikö keskustelun herättämiseksi ehdottaa, että Teekkarikylässä korotetaan joka toisen asukkaan vuokraa?

”Kun TKY tekee päätöksiä, oikea vaihtoehto lyödään usein valmiina pöytään”, Kulmala pohtii. ”Kaipaisin kriittistä ajattelua ja rinnakkaisten vaihtoehtojen, vaikka absurdienkin, miettimistä.”

Edaattorit voisivatkin perehtyä asioihin aktiivisemmin ja tehdä perusteltuja vastaehdotuksia sen sijaan, että prujaavat laskareita ja leikkivät läppäreillä kokouksissa, kuten Kulmala on nähnyt tehtävän.

Tuomas Nummela kaipaa elävää ja koko yhteisön kattavaa keskustelua asioista jo niiden valmisteluvaiheessa. ”Esimerkiksi alayhdistyksille olisi voinut varata tiloja uusien Otarannan talojen kivijalkaan. Kyläjaosto taisi asiasta älähtääkin, mutta se ei ole herättänyt liiemmin reaktioita.”

Tiedotus, perisynti
”TKY ei oikeastaan näy missään”, toteaa Henri Seppä. Tavallinen teekkari tuskin tietää, mistä edustajisto päättää. Erityisen pulmallista on löytää tietoa edarin kokouksista. TKY:n uudistuneille nettisivuille sopisikin ajantasainen fakta kokouksista, esityslistoista ja pöytäkirjoista.

Monia keskustelijoita vaivaa tiedon puute esimerkiksi tutkintouudistuksen suhteen. ”TKK ei tiedota asioista kovin tehokkaasti. TKY yrittää parhaansa”, arvioi Antti Isomäki.

Keskustelijat kaipaavat tiedotukseen kansanomaista otetta. ”Edarin esityslistassa voisi lukea ’tänään päätetään 50 prosentin korotuksesta vuokraasi ja humanistin palkkaamisesta pääsihteeriksi’”, Eero Kulmala esittää. ”Edustajistolle voisi antaa haasteen: johonkin kokouksista on saatava 50 hengen yleisö.”

”Siihen tarvitaan kaksi sanaa: ilmaista kaljaa!” Isomäki vastaa.

Kiltatasonkaan tiedotusta ei sovi unohtaa. Useiden kiltojen edaattorit kirjoittelevat kuulumisiaan kiltalehdissä tai nyysseissä. Myös Polyteekkarin osa herätti ajatuksia:

”Edarin käsittelyssä olevat asiat voisi laittaa lehteen”, ehdottaa Kulmala.

”Tai kokeilkaa juorupalstoja hallituksen henkilökohtaisista menoista”, lisää Seppä.

Demokratiaa?
Jos valtakunnallisten vaalien äänestysprosentti jäisi alle kolmenkymmenen, tiedotusvälineissä vietettäisiin demokratian hautajaisia. Onko kansanvalta kuollut TKY:ssä? ”Pitäisikö äänestys siirtää Dipoli-bileiden yhteyteen?” heittää Elise Ruohonen.

Suuret sisäänotot tuovat jäseniksi ihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneita koko korkeakoulusta, saati ylioppilaskunnan toiminnasta. Toisaalta keskimääräisen teekkarin aktiivi-ikä on lyhyt: kahden ensimmäisen vuoden ajan kilta on se elämän tärkein järjestö, viidennen jälkeen aletaan jo tehdä pesäeroa opiskelumaailmaan.

Kansan kuunteleminen on pulmallista myös siksi, että sopivat kanavat tuntuvat puuttuvan. Riviteekkarit eivät juuri käy edustajiston kokouksissa tai pidä yhteyttä edaattoreihinsa, jotka saavat kaivella mielipiteitä nyysseistä.

”Teekkareilla on niin paljon muuta elämää, ettei ylioppilaskunnalle riitä aikaa”, toteaa Antti Niemelä.

Eikä syvien rivien vähäinen kiinnostus välttämättä merkitse legitimiteetin katoamista.

”En näe välttämättömänä, että asioiden pitäisi kiinnostaa kaikkia kovin syvällisesti. Tuttavani esitti minulle kerran kysymyksen, joka käytännössä kumosi demokratian: ’Mitä mieltä sinä olet lähdepohjaisten vesien suojelusta?’ Tarvitaan perehtymistä, jotta osaa sanoa mielipiteensä”, huomauttaa Toni Timonen. Vaisut vaalit eivät välttämättä kieli teekkarien vieraantumisesta ylioppilaskunnastaan.

”Uskon alhaisen äänestysprosentin johtuvan siitä, että homma pyörii ihmisten mielestä hyvin”, sanoo Björn Bondén.

Yritys hyvä kymmenen, postitus ontui
Asteikolla 1–5 keskustelijat antavat TKY:lle vaalijärjestelyistä arvosanan 2,5.

”Olihan postituksen epäonnistuminen aikamoinen floppi”, toteaa Elise Ruohonen. ”Olin jo lähtenyt koululta ja jouduin palaamaan takaisin varta vasten äänestämään.”

Sähköisen äänestysjärjestelmän salasanat lähetettiin äänioikeutetuille postitse, mutta lähettäminen takelteli kahdessa kohtaa. Ensin vaalijärjestelmän toimittanut firma myöhästyi salasanojen luovuttamisessa TKY:lle. Sitten posti laittoi kirjeet jakeluun hitaina joukkokirjeinä. Osa kirjeistä ei ole tullut perille vieläkään.

Vaalilautakunnan puheenjohtajan mukaan myös Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnalla on ollut samantyyppisiä vaikeuksia, eli osa kirjeistä on jäänyt matkalle.

Postitus tuli maksamaan TKY:lle 6500 euroa plus kirjekuoret ja paperit.

”Olisihan sillä summalla saanut aika hyvän kryptausjärjestelmän. Tunnukset olisi voinut sitten lähettää sähköisesti”, sanoo Tuomas Nummela.

”Minä pidän sähköpostia nykyään jopa turvallisempana kuin perinteistä”, nyökyttelee Kulmala.

Postitusongelmien vaikutusta äänestystulokseen on vaikea arvioida.

”Jos postitus olisi sujunut, yhden äänen olisin heti luvannut lisää”, Nummela toteaa. ”Mutta kaikkiaan kysymys oli ehkä korkeintaan sadoista äänistä.” Äänestäjiä oli noin 150 vähemmän kuin viime vaaleissa.

Kokonaisuutena keskustelijat antavat satikutia myös äänestäjien passiivisuudesta. ”Yhteisö luo puitteet sille, että jokainen saa koodata ja nablata rauhassa. Miten voi ajatella, ettei se koske itseä?” Ruohonen kysyy. Vaalilautakunnan raportti tapahtuneesta käsitellään edustajistossa to 11.12. klo 17, paikkana Dipolin sali 26. TKY:n jäsenet ovat tervetulleita seuraamaan!

Sitoutumattomuus in ja out
Syksyn värit pakenivat puista edustajistoihin, kun poliittiset ryhmät nostivat päätään useissa Suomen ylioppilaskunnista. Otaniemessäkin poliittisten osuus kasvoi yhdeksästä yhteentoista paikkaan.

Jonkin verran keskustelua syntyi jälkikäteen siitä, oliko kaikkien ehdokaslistojen sitoutuneisuus puolueisiin ollut vaalien alla riittävän läpinäkyvää. Kokoomuksen opiskelijaliitto Tuhatkunta ja Sosialidemokraattiset opiskelijat SONK ry tiedottivat vaalien jälkeen ehdokkaidensa menestyneen oivallisesti monissa ylioppilaskunnissa, muun muassa Otaniemessä. Tämä tuntui oudolta, sillä Oikeat ja Väärät teekkarit olivat molemmat markkinoineet itseään sitoutumattomina, joskin oikeat ”porvarishenkisinä” ja väärät ”yleisvasemmistolaisina”.

”Kyllähän se äkkiseltään kuulostaa petokselta äänestäjiä kohtaan”, sanoo Eero Kulmala.

”Tuskin Otaniemen edustajilta kuitenkaan kysyttiin mitään, kun tiedotteet laitettiin matkaan”, epäilee Tuomas Nummela. Antti Isomäki on samaa mieltä.

Kokoomusteekkarit kiiruhtikin pian vakuuttelemaan Oikeiden teekkareiden sitoutumattomuutta. Heidän mukaansa Tuhatkunta oli tehnyt tiedotuksessaan virheen. SONK:n mielestä vaalitulosta voitiin pitää sosiaalidemokraattien voittona, koska molemmat väärien listalta läpi päässeet ovat demareita. Väärät teekkarit -ryhmä on pysynyt vaiti.

Keskustelua vaalien jälkimainingeista voi jatkaa vaikkapa uutisryhmässä tky.polyteekkari tai mielipidepalstallamme.

Polyteekkari aloittaa kevätlukukaudella palstan, jossa nostetaan esiin edustajistossa päätettäviä asioita.