Polyteekkari

Kaikki yrittäjät eivät ole työtaakan ja velkojen vankeja. ”Yrittäjyyden palo” sen sijaan on oikeasti olemassa, jos Juho Juopperia ja Matti Sillanpäätä on uskominen.

Diplomi-insinöörit Juho Juopperi ja Matti Sillanpää ovat ennen Sievon perustamista pyöritelleet kymmeniä liikeideoita. Hankintaohjelmistot veivät voiton muun muassa painibic-jumppakonseptista.

Juho Juopperi ja Matti Sillanpää eivät suoraan sano halunneensa pikkupojasta asti yrittäjiksi, mutta se on aistittavissa. Kutsumuksesta on syntynyt yritys nimeltä Sievo, joka kehittää ja myy yrityksille IT-pohjaisia ratkaisuja hankintatoimen kehittämiseen ja hallintaan.

”Tässä vaiheessa toiminta-ajatus kiteytyy uusiksi kahden viikon välein. Ideoita on, liiankin kanssa”, Juopperi sanoo. Päämäärät hahmottuvat pikkuhiljaa. Tämän hetken tärkein tavoite on saada kauppoja tehdyksi, puolivuotissuunnitelmaan mahtuu ensimmäinen oma palkkakin. Toistaiseksi aika on kulunut markkinoinnissa ja mahdollisten asiakkaiden etsimisessä, tuotekehityksessä sekä verkostoitumisessa.

Juopperi ja Sillanpää korostavat työkokemuksen merkitystä. Liikeideoita ei saada kirjoituspöydän ääressä, vaan itse teossa. Koulutuksellakin on osansa.

”Perusymmärtämys liiketaloudesta takaa, että pystyy puhumaan asioista. Se on tärkeää, kun käydään kauppaa yritysten kanssa”, Sillanpää sanoo. Hän ja Juopperi ovat valmistuneet TKK:n tuotantotalouden osastolta ja työskennelleet konsultteina.

Viiden vuoden odotus

Juopperi ja Sillanpää tapasivat vuonna 1998 aloittaessaan opintonsa. Viidessä vuodessa he ehtivät kehitellä ja hylätä parikymmentä erilaista liikeideaa. Nyt idea, tarve ja ajankohta osuivat yksiin. Konsultin toimessa Juopperi ja Sillanpää huomasivat, että tietotekniikkaa yritysten hankintatoimen ja etenkään sen kehittämisen tueksi ei ole markkinoilla. Viime lokakuussa erästä työdokumenttia hioessa kiteytyi Sievon alku.

Viikon harkinnan jälkeen Juopperi ja Sillanpää sopivat työnantajansa kanssa töiden lopettamisesta joulukuun lopussa. Sievo saatiin yritysrekisteriin joulukuun kahdeksantena, ja vuodenvaihteessa yritys sai toimitilat kauppakorkeakoulun kiinteistössä sijaitsevasta yrityshautomosta.

Rekisteröinti kysyi luovuutta. Suomessa elää kaksi ihmistä, joiden sukunimi on Sievo, eikä yritys saa muitta mutkitta rekisteröityä jonkun sukunimellä. Vaikka Juopperi ja Sillanpää korostivat, että ’sievo’ on suomen kielen sana ja merkitsee sievoista, kaunista ja vienoa, Patentti- ja rekisterihallituksen virkailija pysyi lujana.

Paikkakuntien nimet sen sijaan ovat vapaammin rekisteröitävissä, ja Kuttulan kylästä Kuusjoelta löytyi sopivasti Sievo-niminen tila. PRH:n virkailijaa kiinnosti kuitenkin paikan yhteys syntyvään liiketoimintaan. Miesten tarinat henkisestä kodistaan Kuusjoella eivät vakuuttaneet. Tulevat yrittäjät ryhtyivät lopulta tavoittelemaan Suomen Sievoja pyytääkseen lupaa nimen käyttöön, kun väestörekisteristä ilmaantui mies nimeltä Sievo Kolehmainen. Jospa Sievo olisikin etunimi? ”Tämähän muuttaa asian!” totesi virkailija.

Yrittäminen on ihmissuhteita

Yhteistyön historia yltää harkkatöistä samaan konsulttitoimistoon ja nyt soluhuoneen kokoiseen liiketilaan.

”Puolesta sanasta tietää, mitä toinen tarkoittaa”, luonnehtii Sillanpää. ”Se voi olla heikkouskin, jos toistamme toistemme virheitä. Asiat muuttuvat, jos joskus värvätään uusia ihmisiä.”

Ideat ja ajatukset jalostuvat, kun omat mietteet joutuu kiteyttämään ja altistamaan toisen tarkastelulle.

”Ensiksi vakuutamme toisemme, sitten pitäisi vielä kaikki muut…”

Ihmiset ovat liiketoiminnan suola, mutta myös suurin vaikeus. Omaa oivallusta ei voi syöttää ulkopuoliselle sellaisenaan, vaan se on tarjoiltava vähitellen. Kontaktien etsiminen ja ottaminen on yrittäjälle välttämätöntä, eikä puhelinlangan eri päissä aina puhuta samaa kieltä.

Juopperi ja Sillanpää ovat hyödyntäneet yhteyksiään korkeakoulu- ja konsulttiajoiltaan. Sievoon on suhtauduttu myönteisesti:

”Kun on nuoret kaverit ja uusi yritys, apua löytyy. Nuoret saavat olla sokeita, hölmöjä ja innostuneita”, Sillanpää sanoo. ”Vaikka eihän me olla.”

Mikä sitten sai Juopperin ja Sillanpään ryhtymään yrittäjiksi?

”Sataprosenttinen panostaminen asioihin. Itseluottamus”, hahmottelee Juopperi.

”Tai sokea usko omiin kykyihin”, heittää Sillanpää. ”Ehkä itsensä toteuttamisen tarve. Aamuisin tulee nykyään mieluummin töihin, kun ei tarvitse miettiä, onkohan duunissa tänään mitään mielekästä tekemistä.”

En päivääkään vaihtaisi pois

”Tähän mennessä yrittäjyys on ylittänyt odotukset”, sanoo Juopperi. ”Saa pyöritellä montaa erilaista palloa, olla itsenäinen, tavata ihmisiä ja muodostaa uusia perspektiivejä asioihin.”

Sievolaiset horjuttavat hieman myyttiä ylikuormitetusta ja velkavankeuden partaalla elävästä yrittäjästä. ”Pahin meitä uhkaava menetys on puolen vuoden palkka. On sitä tyhmemmistäkin asioita maksettu sellaisia summia”, toteaa Sillanpää. Osakeyhtiön perustamiseen vaadittavat 8000 euroa miehet saivat kokoon säästämällä. Toimitilan vuokra on 300 euroa kuussa, lisäksi piti investoida tietokoneisiin. Alkupanostus ei siis ollut huima. ”Asiantuntija- ja IT-bisneksen hyviä puolia”, Juopperi sanoo.

Yrittäjien läheiset ovat reagoineet kauhistellen tai kannustaen. Juopperin ja Sillanpään äidit kuuluvat ensimmäiseen kategoriaan. Isät sen sijaan ovat innostuneet poikiensa liiketoiminnasta. ”Kun kerroin irtisanoutuneeni, isäkin kyllä vihjasi, että olisikohan pitänyt harkita pitempään”, Sillanpää paljastaa.

Vapaa-ajasta ei ole tarvinnut luopua, mutta aivan uhrauksitta yrittäjä ei selviä. Juopperi iloitsee lahjaksi saamistaan konserttilipuista, ylimääräiset ylellisyydet ovat jääneet viime aikoina vähemmälle.

Vähän niin kuin olisi taas opiskelija?

”No joo. Joukkoliikenteessäkin voisi olla omat liput opiskelijoille, eläkeläisille ja yrittäjille”, kumppanukset veistelevät.

4 askelta yrityksen perustamiseen

Yrittäjät Juopperi ja Sillanpää opastavat onneen.

1. Mene palkkatöihin ja löydä konkreettinen tarve.
2. Kokoa porukka, jolla on taidot tuottaa tarpeeseen ratkaisu.
3. Irtisanoudu.
4. Yritä.




	Yrittäjäkin nukkuu yönsä Marja Ollila [email protected] Kaikki yrittäjät eivät ole työtaakan ja velkojen vankeja. ”Yrittäjyyden palo” sen sijaan on oikeasti olemassa, jos Juho Juopperia ja Matti Sillanpäätä on uskominen. Diplomi-insinöörit Juho Juopperi ja Matti Sillanpää ovat ennen Sievon perustamista pyöritelleet kymmeniä liikeideoita. Hankintaohjelmistot veivät voiton muun muassa painibic-jumppakonseptista. Juho Juopperi ja Matti Sillanpää eivät suoraan sano halunneensa pikkupojasta asti yrittäjiksi, mutta se on aistittavissa. Kutsumuksesta on syntynyt yritys nimeltä Sievo, joka kehittää ja myy yrityksille IT-pohjaisia ratkaisuja hankintatoimen kehittämiseen ja hallintaan. ”Tässä vaiheessa toiminta-ajatus kiteytyy uusiksi kahden viikon välein. Ideoita on, liiankin kanssa”, Juopperi sanoo. Päämäärät hahmottuvat pikkuhiljaa. Tämän hetken tärkein tavoite on saada kauppoja tehdyksi, puolivuotissuunnitelmaan mahtuu ensimmäinen oma palkkakin. Toistaiseksi aika on kulunut markkinoinnissa ja mahdollisten asiakkaiden etsimisessä, tuotekehityksessä sekä verkostoitumisessa. Juopperi ja Sillanpää korostavat työkokemuksen merkitystä. Liikeideoita ei saada kirjoituspöydän ääressä, vaan itse teossa. Koulutuksellakin on osansa. ”Perusymmärtämys liiketaloudesta takaa, että pystyy puhumaan asioista. Se on tärkeää, kun käydään kauppaa yritysten kanssa”, Sillanpää sanoo. Hän ja Juopperi ovat valmistuneet TKK:n tuotantotalouden osastolta ja työskennelleet konsultteina. Viiden vuoden odotus Juopperi ja Sillanpää tapasivat vuonna 1998 aloittaessaan opintonsa. Viidessä vuodessa he ehtivät kehitellä ja hylätä parikymmentä erilaista liikeideaa. Nyt idea, tarve ja ajankohta osuivat yksiin. Konsultin toimessa Juopperi ja Sillanpää huomasivat, että tietotekniikkaa yritysten hankintatoimen ja etenkään sen kehittämisen tueksi ei ole markkinoilla. Viime lokakuussa erästä työdokumenttia hioessa kiteytyi Sievon alku. Viikon harkinnan jälkeen Juopperi ja Sillanpää sopivat työnantajansa kanssa töiden lopettamisesta joulukuun lopussa. Sievo saatiin yritysrekisteriin joulukuun kahdeksantena, ja vuodenvaihteessa yritys sai toimitilat kauppakorkeakoulun kiinteistössä sijaitsevasta yrityshautomosta. Rekisteröinti kysyi luovuutta. Suomessa elää kaksi ihmistä, joiden sukunimi on Sievo, eikä yritys saa muitta mutkitta rekisteröityä jonkun sukunimellä. Vaikka Juopperi ja Sillanpää korostivat, että ’sievo’ on suomen kielen sana ja merkitsee sievoista, kaunista ja vienoa, Patentti- ja rekisterihallituksen virkailija pysyi lujana. Paikkakuntien nimet sen sijaan ovat vapaammin rekisteröitävissä, ja Kuttulan kylästä Kuusjoelta löytyi sopivasti Sievo-niminen tila. PRH:n virkailijaa kiinnosti kuitenkin paikan yhteys syntyvään liiketoimintaan. Miesten tarinat henkisestä kodistaan Kuusjoella eivät vakuuttaneet. Tulevat yrittäjät ryhtyivät lopulta tavoittelemaan Suomen Sievoja pyytääkseen lupaa nimen käyttöön, kun väestörekisteristä ilmaantui mies nimeltä Sievo Kolehmainen. Jospa Sievo olisikin etunimi? ”Tämähän muuttaa asian!” totesi virkailija. Yrittäminen on ihmissuhteita Yhteistyön historia yltää harkkatöistä samaan konsulttitoimistoon ja nyt soluhuoneen kokoiseen liiketilaan. ”Puolesta sanasta tietää, mitä toinen tarkoittaa”, luonnehtii Sillanpää. ”Se voi olla heikkouskin, jos toistamme toistemme virheitä. Asiat muuttuvat, jos joskus värvätään uusia ihmisiä.” Ideat ja ajatukset jalostuvat, kun omat mietteet joutuu kiteyttämään ja altistamaan toisen tarkastelulle. ”Ensiksi vakuutamme toisemme, sitten pitäisi vielä kaikki muut…” Ihmiset ovat liiketoiminnan suola, mutta myös suurin vaikeus. Omaa oivallusta ei voi syöttää ulkopuoliselle sellaisenaan, vaan se on tarjoiltava vähitellen. Kontaktien etsiminen ja ottaminen on yrittäjälle välttämätöntä, eikä puhelinlangan eri päissä aina puhuta samaa kieltä. Juopperi ja Sillanpää ovat hyödyntäneet yhteyksiään korkeakoulu- ja konsulttiajoiltaan. Sievoon on suhtauduttu myönteisesti: ”Kun on nuoret kaverit ja uusi yritys, apua löytyy. Nuoret saavat olla sokeita, hölmöjä ja innostuneita”, Sillanpää sanoo. ”Vaikka eihän me olla.” Mikä sitten sai Juopperin ja Sillanpään ryhtymään yrittäjiksi? ”Sataprosenttinen panostaminen asioihin. Itseluottamus”, hahmottelee Juopperi. ”Tai sokea usko omiin kykyihin”, heittää Sillanpää. ”Ehkä itsensä toteuttamisen tarve. Aamuisin tulee nykyään mieluummin töihin, kun ei tarvitse miettiä, onkohan duunissa tänään mitään mielekästä tekemistä.” En päivääkään vaihtaisi pois ”Tähän mennessä yrittäjyys on ylittänyt odotukset”, sanoo Juopperi. ”Saa pyöritellä montaa erilaista palloa, olla itsenäinen, tavata ihmisiä ja muodostaa uusia perspektiivejä asioihin.” Sievolaiset horjuttavat hieman myyttiä ylikuormitetusta ja velkavankeuden partaalla elävästä yrittäjästä. ”Pahin meitä uhkaava menetys on puolen vuoden palkka. On sitä tyhmemmistäkin asioita maksettu sellaisia summia”, toteaa Sillanpää. Osakeyhtiön perustamiseen vaadittavat 8000 euroa miehet saivat kokoon säästämällä. Toimitilan vuokra on 300 euroa kuussa, lisäksi piti investoida tietokoneisiin. Alkupanostus ei siis ollut huima. ”Asiantuntija- ja IT-bisneksen hyviä puolia”, Juopperi sanoo. Yrittäjien läheiset ovat reagoineet kauhistellen tai kannustaen. Juopperin ja Sillanpään äidit kuuluvat ensimmäiseen kategoriaan. Isät sen sijaan ovat innostuneet poikiensa liiketoiminnasta. ”Kun kerroin irtisanoutuneeni, isäkin kyllä vihjasi, että olisikohan pitänyt harkita pitempään”, Sillanpää paljastaa. Vapaa-ajasta ei ole tarvinnut luopua, mutta aivan uhrauksitta yrittäjä ei selviä. Juopperi iloitsee lahjaksi saamistaan konserttilipuista, ylimääräiset ylellisyydet ovat jääneet viime aikoina vähemmälle. Vähän niin kuin olisi taas opiskelija? ”No joo. Joukkoliikenteessäkin voisi olla omat liput opiskelijoille, eläkeläisille ja yrittäjille”, kumppanukset veistelevät. 4 askelta yrityksen perustamiseen Yrittäjät Juopperi ja Sillanpää opastavat onneen. 1. Mene palkkatöihin ja löydä konkreettinen tarve. 2. Kokoa porukka, jolla on taidot tuottaa tarpeeseen ratkaisu. 3. Irtisanoudu. 4. Yritä.