Heli Krugerin esikoisromaani antaa puheenvuoron urheilijalle, joka ei mahdu julkisuuden vaatimaan muottiin. Ja miksi pitäisikään mahtua?

Heli Krugerin esikoisromaani Olen koskettanut taivasta (Otava 2005) sai paljon julkisuutta jo ennen ilmestymistään. Eikä niinkään siksi, että kirjoittaja on kolmiloikassa ja pituushypyssä loistavasti menestynyt ex-urheilija. Iltapäivälehtien lööpit kirkuivat, koska Kruger oli kuulemma julkaisemassa ’lesboeroottisen’ kirjan.

Krugerin romaani ilmestyi syyskuun lopulla samana päivänä, jolloin Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU) julkaisi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyviä kysymyksiä käsittelevän oppaan Lupa kuulua – lupa näkyä.

Oppaan julkistamistilaisuudessa puhunut Kruger ei voinut olla kritisoimatta tapaa, jolla hänen romaaninsa otettiin julkisuudessa vastaan. Miten kahden naisen suhdetta käsittelevä kirja mielletään saman tien ’lesboeroottiseksi’? Jos päähenkilö Venlan kumppani olisi ollut mies, tuskinpa olisi nähty hehkutusta ’heteroeroottisesta’ kirjasta.

Olen koskettanut taivasta antaa puheenvuoron urheilijalle, joka ei todellakaan halua tulla nähdyksi vain objektina. Olisi nähtävä ihminen suorittajan takana. Julkisuudessa urheilijaa yritetään maustaa eri tavoin, esimerkiksi tyttö- ja poikaystäviä ja ulkonäköä syynätään tarkasti.

-– Haluan, että nähtäisiin ihminen lesbon tai minkä tahansa määreen takana. On vaikeaa, jos joutuu peittämään omaa persoonallisuuttaan. Urheilussa oma persoona on vahva työväline, joten on tärkeää voida olla aidosti oma itsensä jokaisessa tilanteessa, Kruger painotti.

Heli Krugerin romaanin vahvin puoli on, että se nostaa esiin tärkeitä teemoja ja kysymyksiä. Julkisuus vaatii myös kasvot kirjan taakse, ja valovoimaisen sympaattinen ja sanavalmis ex-urheilija onkin mitä parhain henkilö nostamaan keskustelua urheilun maailman ahtaista rooleista.

Mutta entä se itse kertomus? Ajoittain tuntuu, että kahden naisen välinen rakkaustarina on oikeastaan sivuosassa, koska suhde määrittyy lähinnä ulkopuolelta tulevien paineiden kautta. Pituushyppääjä Venla Saarinen päättää astua ulos kaapista ja antaa itselleen luvan rakastua, eikä muuta tarvita. Täydellinen kumppani -– ruskeasilmäinen ja hentoinen peruskoulunopettaja Inka – löytyy pian netin deittipalstalta kahvin siemailun ohessa.

Helposti löytyneen täydellisen rakkauden suurimmat ongelmat johtuvat muiden ihmisten ahdasmielisestä asenteista. Venla joutuu elämään kaksoiselämää julkisuuden takia, ja Inkakin epäröi, miten kertoisi totuuden aviomiehelleen ja äidilleen. Rohkaistumista ei palkita. ’Kohta huomaat rakastuvasi johonkin ihanaan mieheen ja tuollainen huuhaa menee ohi yhtä nopeasti kuin on tullutkin’, Inkan äiti opastaa tytärtään. Venla taas saa kuulla suorat sanat valmentajaltaan: ’Kyllä kuule sitä on nähty ennenkin niitten lesbojen touhuista, että heti kun löytyy joku siihen viereen vikisemään niin urheilu on alkanut kulkea alamäkeä.’ SLU:n oppaalle olisi todella ollut käyttöä.

Onneksi ympärillä on myös sydämellään näkeviä ihmisiä. Venlan hyvä ystävä Tuuli näkee edelleenkin läheisen ihmisen määritteiden takana, ja lapsuudenkodin keittiön pöydän ääressä on hyvä olla: ’Kai se on pääasia, että ootte onnellisia. Molemmat.’

Lupa kuulua – lupa näkyä -oppaan julkistamistilaisuudessa Heli Kruger kysyi haastavasti, ovatko julkisuus ja yhteiskunta valmiita siihen, että urheilija tulee ulos kaapista. Vai onko valittava rakkauden ja urheilu-uran välillä? Venlan tarina saa vakuuttuneeksi siitä, että seksuaalivähemmistöön kuuluva huippu-urheilija joutuu valitettavasti vieläkin suurien valintojen eteen. Asennemuutokselle ja erilaisuuden hyväksymiselle on suuri tilaus myös urheilun maailmassa.

Heli Kruger: Olen koskettanut taivasta. Otava 2005, 226 s.

Lupa kuulua – lupa näkyä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt liikunnassa ja urheilussa. Toimittanut Nelli Koivisto. SLU-julkaisusarja