TKY:lle valitaan marraskuun alussa uusi ’ylioppilaskunnan ylintä päätösvaltaa käyttävä’ 45-jäseninen edustajisto. Tuo TKY:n sääntöjen määrittelemä ylin päätösvalta kuulostaa minusta pahuksen hienolta. Valitettavasti TKY:n ylin päätösvalta on ajautunut varsin pienelle kaveriporukalle, joka ei suinkaan vaihdu kahden vuoden välein.

Tällä hetkellä TKY:n edustajistoa voi pitää tunnetun sanonnan mukaisena hampaattomana kumileimasimena. Hallitus ja edustajiston ydinjoukko sopii päätökset käytännössä ensiksi keskenään, ja tämän jälkeen asioista saatetaan käydä edustajistossa muodollista keskustelua.

Koska nykyinen edustajisto ei ole halunnut tai uskaltanut ottaa valtaa itselleen, on se saanut rauhassa kasaantua TKY:n hallituksen jäsenten harteille. Koska TKY:llä edustajisto ei valitse suoraan hallitusta, vaan pelkästään hallituksen muodostajan, näyttää hallitus monesti ainakin ulospäin kuin yhdestä jäykästä puusta veistetyltä. Koska edustajistolla ei ole lähtökohtaista halua tai kykyä kyseenalaistaa hallituksen tekemiä päätöksiä, ei asioista synny todellista keskustelua. Ja koska asioista ei synny keskustelua, menettää edustajisto jatkuvasti valtaansa ’Otakaaren valkoiselle norsunluutornille’.

Oman demokratian kannalta ikävän lisänsä TKY:n päätöksentekokulttuuriin tuovat Äpyä julkaisevien sitsimiesten kellari Jämeräntaival ykkösessä ja Julkun luolamiesten kellari JMT 7A:ssa. (Joitakin lukijoita saattaa kiinnostaa, että molemmissa tiloissa on kaksi noin 40 neliön suuruista huonetta, mistä toisesta löytyy varsin tavallinen baaritiski ja toisesta vaatimattomia sohvia ja pieni tanssilattia.)

Kaikkien tietämien ’salaseurojen’ olemassaolo ei sinänsä olisi ongelma, ellei näille samanmielisten puuhakerhoille olisi keskittynyt huomattavan paljon valtaa TKY:n sisällä. Ainakin parina viime vuonna TKY:n hallituksen puheenjohtajat on valittu jommastakummasta puuhakerhosta, minkä jälkeen kerhot ovat jakaneet hallituspaikkoja sulassa sovussa keskenään. Hallituksenmuodostajan valinta on saattanut näyttää edustajistossa hyvinkin tiukalta, mutta tämä ei lohduta jos loppukilpailussa on mukana vain puuhakerhojen edustajia.

Tietenkin parhaat kaverit saavat kutsua omiin juhliinsa ketä heitä itseään huvittaa, mutta nykytilanne on omiaan vaarantamaan TKY:n toiminnan avoimuutta. Jos edustajiston jäsen tekee ’oikeita’ päätöksiä ja käyttäytyy muutenkin ’hyvin’, niin kutsuja mukaviin juhliin riittää, mutta ikävimmille tyypeille kutsuja ei tietenkään tule. Jaloviinalasin ääressä voi sitten ohimennen keskustella tärkeistä asioista ja tulevista päätöksistä. Ja kun tarpeeksi moni on juonut tarpeeksi monta lasillista jaloviinaa, ei asioista tarvitse keskustella edustajiston kokouksissa läheskään niin pitkään, vaan ’oikealla’ tavalla ajattelevien henkilöiden joukko osaa tehdä ’oikeita’ päätöksiä ilman asioiden turhaa jahkailua ja keskustelua.

Nykytilanteen hyvänä puolena voi pitää sitä, että samanmielisten henkilöiden junaileminen TKY:n johtopaikoille tuo toimintaan turvallista jatkuvuutta, ja yksimielisyyteen pyrkivä ja käytännöllisyyttä korostava päätöksentekokulttuuri on tehokasta ja näyttää hyvältä ulospäin. Toimintamalli on tuttu liikemaailmasta, mutta TKY:n kaltainen julkisyhteisö ansaitsisi toimintaansa ehdottomasti lisää avoimuutta ja vaihtoehtoisuutta. Ensimmäisen askel kohti demokratiaa olisi, jos uusi edustajisto päättäisi valita itse koko TKY:n ensi vuoden hallituksen. Mitä mahdottomammalta samanmieliset saavat tämän muutoksen vaikuttamaan, sitä tärkeämpi uuden edustajiston on muistaa, että he todella käyttävät ylioppilaskunnan ylintä päätösvaltaa