Matkataan menneisyyteen, hamalle 80-luvulle asti. Aina vuoteen kahekskytseittämän, jolloin maailma näyttää niin isolta ja ihmeelliseltä sekä veturimiehet heiluttaa -leffan vaikutuksesta kovin keltaiselta.

Aivan pieni poika matkaa kohti laitoskoulua käsi kädessä isukin kanssa. Matka on alkanut, edessä koko elämä ja takana vasta lyhyt varhaislapsuus. Vähän sitä tietää tulevasta taipaleesta ja maailman menosta. Eikä pidäkään, sillä kaikki on vielä helppoa.

Viisitoista vuotta ja monta pallonkiertoa myöhemmin sama poika istuu tietokoneen äärellä ja miettii sattumia ja maailman kulkua. Entisen fanaattisen talviurheilulajien seuraajan innostus hiihtoa ja mäkihyppyä kohtaan on saanut viimeisen kuoliniskun Harri Kirvesniemen, tuon suomalaisuuden perikuvan ja rehtiyden tukipilarin jäätyä kiinni dopingista. Vanha rahakin, jolla tuli ostettua aikoinaan niin monet merkkarit lähikioskilta on historiaa ja uusi Euroopan yhteisvaluutta todellisuutta. Kaikki kansainvälistyy ja lapsuuden auvoinen lintukoto, suojainen nurkka on menneisyyttä.

Ja negatiivisemmin. Entistä nuoremmat listivät toisiaan ja kanssaihmisiään, yleinen paha olo lisääntyy ja kukaan ei enää välitä. Ei oikeasti. Aleksis kiveä lainaten "niin muuttuu maailma, Eskoseni"

Pikkupoikana tuli syksyisin kuraleikeissä pyöriessään ja vesimyllyjä rakentaessaan pidettyä jaloissa Nokian kumisaappaita. Vaikea oli veden virratessa ja vihmasateen riipiessä kasvoja kuvitella, että vuosikymmentä myöhemmin samaisen Nokian tuotteet piippaisivat taskussa, eivätkä suojaisi kylmältä märkyydeltä taikka että samainen tuotemerkki olisi yksi maailman arvokkaimmista brändeistä.

Vanhana ja paatuneena on vielä vaikeampi kuvitella elämää ilman kännykkää, miten älytöntä olisi jos ei olisi tavoitettavissa kahtakymmentäneljää tuntia vuorokaudessa. Miten sitä nuoruudessa pärjäsikään. Suurimpana hämmästyksenä on Matti Nykäsestä, takavuosien mäkikotkasta ja maailman toiseksi parhaasta mäkihyppyjoukkueesta, tullut strippari, laulaja, uskoontullut sekä eronnut mies. Muutamaan otteeseen. Idolit nousevat ja kaatuvat. Korkealta.

Eivät kaikki muutokset ole olleet pahaan suuntaan. Suvaitsevuus on lisääntynyt. Vuonna -96 saatiin ensimmäinen tummaihoinen ja ärrävikainen missi. Jokusta vuotta myöhemmin tasavallan presidentiksi äänestettiin avoimen myönteisesti homoseksuaalisuuteen suhtautuva nainen.

Urheilussakaan ei olla jääty polkemaan paikoilleen: Suomi on voittanut MM-kultaa lätkässä sekä autoilussa ei Rosbergin menestys ole jäänyt ainoaksi vaan väkeä riittää edelleen hoitamaan homman niin rallin kuin ykköstenkin puolella. Ikä riittää kaljan ja viinan hakemiseen kaupasta. Lisäksi suuri pelottava itäinen naapurimme, Neuvostoliitto, on hajonnut pieniksi palasiksi omaan mahdottomuuteensa. Myös Berliinin muuri on kaatunut ja palasiksi paukkunut.

On lohduttavaa huomata, että jotkin asiat kuitenkin pysyvät. Turvallinen koti, hyvät pitkäaikaiset ystävät sekä HK blöön iänikuinen voittokulku. Svenska polisenkaan ei ole vielä saanut kiinni Palmen murhaajaa, vaikka tämä on allekirjoittanut tunnustuksen ja se on lehdissäkin julkaistu. Usko oikeus- ja hyvinvointivaltioon istuu vieläkin tiukassa, kuten seitsemän vuotiaan koululaisen sinisilmäinen usko hyvyyteen ja maailman kauneuteen. Ja sitähän sen pitäisi olla, kaunista edelleen.

Lähes kaikilla aikuisilla ja varhaisnuorilla on tosin lapsenusko hävinnyt, pessimismi astunut tilalle ja ainainen huoli huomisesta ottanut hallitsevan roolin päivästä toiseen. Väyrynen sentään jaksaa edelleen pyrkiä joka paikkaan, vaikkei juuri minnekään pääse. Onneksi joku jaksaa vielä uskoa ihmeisiin.

Muuttuneista ja muuttumattomista asioista listaa ovat tehneet toimittajan lisäksi Markus Sipilä sekä Tommi Vilppunen. Kuvat perhealbumista.