32-vuotias helsinkiläinen diplomi-insinööri ja ohjelmoija Karoliina ”Karo” Kaita kuuntelee keskittyneesti. Tummat, pitkät hiukset valuvat olkapäille ja meikatut silmät katsovat terävästi, kun hehkeän Marilynin helma heilahtaa tuuletusaukon ilmavirrasta kuuluisassa elokuvakohtauksessa ja ristiinpukeutuva Madonna kourii haarojaan Vogue-musiikkivideossa.
Tribadien yöt ja päivät -kulttuuriviikon Femme workshopissa pohditaan naiseutta ja naisellisuutta. Kulttuurintutkijan mukaan feminiinisyys ja maskuliinisuus eivät liity anatomisiin miehiin ja naisiin. Miehuus ja naiseus ovat historiallisesti muotoutuvia kulttuurisia esityksiä, eivät luonnollisia olotiloja.
Stereotypiat vaikuttavat nykyihmiseen voimakkaasti populaarikulttuurin ja mainonnan kautta. Jäykkä sukupuolijako voidaan kuitenkin murtaa perinteisiä käsityksiä karnevalisoimalla ja dramatisoimalla. Myös työpajassa konkretisoidaan äärimmilleen niitä piirteitä, jotka tekevät ”Naisen”.
Karoliina Kaitaa naiseus kiinnostaa sekä teoreettisesti että käytännössä. Vuosi sitten hän osallistui Drag King -tapahtumaan ja pukeutui mieheksi, joten Femme workshop on luontevaa jatkoa roolileikille.
”Sukupuoli esittämisenä, ei olemuksena, on kiintoisa lähtökohta. Arjessa sitä on vaikeampi toteuttaa, kun on sidottu tiettyyn oletusarvoon roolista”, Karo pohtii. ”Toki pukeutuminen työssä ja politiikassa on oma valintani, kukaan ei pyssyn kanssa pakota tiettyyn muottiin.”
Karo valmistui Teknillisestä korkeakoulusta diplomi-insinööriksi joulukuussa 1996. Hän työskentelee ohjelmoijana Varian Medical Systemsissa, joka kehittää annossuunnitteluohjelmistoja syövän sädehoitoon. Hän on kirjoilla jatko-opiskelijana ja on suorittanut kiinnostuksen mukaan muutamia kursseja valmistumisensa jälkeen.
Lapsuutensa Karo vietti maalla Karjalankylässä Keski-Savossa. Koulut hän kävi Pieksämäen kaupungissa, jossa molemmat vanhemmat toimivat opettajina.
”Äidiltäni opin rakkauden kieltenopiskeluun ja isältäni luonnontieteellisen kiinnostuksen. Vaikkei isällä ollut luonnontieteellistä koulutusta, hän oli lueskellut kirjastosta yleistajuisia tähtitieteen opuksia ja keskusteli mielellään luonnontieteellisistä kysymyksistä ja matematiikasta.”
Kulttuurikodin ilmapiiri kannusti kirjallisuuden, musiikin ja teatterin pariin. Iltasaduksi lapsille luettiin muun muassa Seitsemää veljestä. Ala-asteikäinen Karo oli vakuuttunut, että hänestä tulee isona säveltäjä.
Ylä-asteella mukaan tulivat uudet mielenkiintoiset aineet, fysiikka ja kemia. Energia- ja lämpöoppi teki Karoon suuren vaikutuksen.
”Jossain vaiheessa kuulin sanan diplomi-insinööri ja kiinnostuin alustavasti. Siihen aikaan toiveammateissa pyörivät myös autonkorjaaja ja australialainen lammasfarmari.”
Lukiossa Karo luki Marie Curien elämäkerran. Ylioppilaskirjoitusten aikaan tavoitteena oli ainoastaan insinöörin ura. Karo haki sekä opistoon että korkeakouluun ja pääsi teknillisen fysiikan koulutusohjelmaan.
”En kuitenkaan rajoittanut opintojani Otaniemeen vaan kävin vilkaisemassa myös yliopiston filosofia- ja naistutkimustarjontaa.”
Sukupuolten välinen tasa-arvo onkin Karon lempiaiheita.
”Minulle feminismi on esimerkiksi sitä, että valitsin ammatin sukupuolesta riippumatta. Feministinen tiedostamiseni alkoi viimeistään yläasteella, mutta lisääntyi opiskellessani TKK:lla. Jouduin usein tilanteisiin, joissa olin ainoa tyttö.”
Monilla teekkarinaisilla on Karon mielestä taipumus ajatella itseään ”kovina jätkinä”. Karolle tasa-arvo ei ole sitä, että pitää muuttua mieheksi miesten pelikentillä.
Naiseuden merkitys Karolle on vaihdellut ajasta ja paikasta riippuen.
”Nuorempana yritin sopeutua miehiseen maailmaan ja karsia ulkoisesta olemuksestani liian naisellisuuden. Nyt käytän taas mekkojakin. Pitkät hiukset minulla on ollut aina. Se johtuu ajatuksesta, että lyhyt tukka ei sovi minulle.”
Karoa huolettaa naiseuteen liittyvän toiminnan leimaaminen kevyeksi hömpäksi. Esimerkiksi vappulehtien naiskuvat mietityttävät feministiä.
”En ole koskaan ostanut, saati myynyt, Äpyjä tai Julkkuja. Niiden huumori ei uppoa minuun niin hyvin, että viitsisin sen takia tukea hyvä veli -kerhoja.”
Pienenä Karolla oli suuri haave: maailmanrauha. Hänen sankarinsa oli köyhien puolustaja Robin Hood, joka vastusti epäoikeudenmukaisuuksia.
Myös luonnonsuojelu ja eläimet kuuluivat Karon lapsuuteen. Kotona oli kissa, ja naapurissa Karo kävi ”hoitamassa” lehmiä. Toisen naapurin ponilla hän ratsasti. Keväisin Karo haki ojasta sammakonkutua ja kasvatti nuijapäitä lasipurkissa. Opiskeluaikana hän kuului Otaniemen ympäristöseuraan.
Karon mukaan ikä on tuonut ajatteluun tiettyä konservatiivisuutta:
”Olen ymmärtänyt, että tämä maailma on otettava sellaisena kuin se on ja yritettävä parantaa siitä jotakin nurkkaa ennemmin kuin repiä sitä kokonaan palasiksi.”
Silti Karo uskoo jääräpäisesti järjestäytyneeseen demokratiaan aikana, jolloin yhä useammat ihmiset ovat joko vieraantuneet politiikasta tai jos toimivat, niin mieluummin kansalaisyhteiskunnan puolilaittomilla laidoilla.
Tällä hetkellä Karo vaikuttaa vihreiden varavaltuutettuna Helsingin kaupunginvaltuustossa, tasa-arvotoimikunnassa, Vantaan Energian hallituksessa sekä Tekniikan Akateemisten Liitossa. Lisäksi hänet on valittu Helsingin vihreiden kansanedustajaehdokkaaksi.
”Ihminen ja inhimillisyys ovat koko ajan selkeämmin iskostuneet peruslähtökohdikseni. Poliittisissa päätöksissä arvot yhdistyvät vallitsevaan todellisuuteen ja arvoista on lupa puhua. Päätökset eivät ole aina helppoja, mutta jonkun on niistä vastuu kannettava”, hän polemisoi.
Politiikka kiehtoo Karoa, joka on kiinnostunut ihmisistä.
”Luottamustoimissani tutustun erilaisiin ihmisiin ja maailmankuvani laajenee. Kaikille on yleensä yhteistä vilpitön kiinnostus yhteisiin asioihin ja pyrkimys viedä niitä oman arvomaailmansa osoittamaan suuntaan.”
Siis sittenkin idealisti?
Nuorten akateemisten naisten jaksamisongelmiin ja tietotyön stressiin ei Karokaan ole keksinyt viisasten kiveä.
”Kyllä minulle stressi tulee välillä, kun on monta rautaa tulessa. Ja se voi tulla yhdestä yksittäisestä raudastakin, jos alkaa tuntua, että nyt tuli kova pala... Töissä teen kahdeksantuntista työpäivää, en koskaan enempää.”
Tänä syksynä Karo on ottanut tavaksi ladata akkuja taloyhtiön saunassa.
”Perjantaisin täytyy lähteä töistä niin, että ehtii kuudeksi saunaan. En ota mitään kokouksia tai muita menoja, jotka tulisivat saunan kanssa samaan aikaan. Saunan jälkeen luen viikon aikana tulleita lehtiä.”
Istumatyön vastapainoksi Karo harrastaa vapaa-aikanaan myös astangajoogaa.
”Olen nyt 32-vuotiaana notkeampi kuin koskaan”, pitkänhuiskea Karo toteaa silminnähden tyytyväisenä.
Työn ja kodin Karo on sovittanut yhteen omilla elämäntapavalinnoillaan.
”Minulla on aika vahva taito sulkea esteettinen silmäni ja olla ajattelematta kodin siivoamista silloin, kun siihen ei ole aikaa! Mieluummin toki asuisin kauniissa, siistissä kodissa, mutta toisaalta luottamustoimet ja harrastukset antavat nekin paljon – kaikkea ei voi saada. Mieheni sietää epätäydellisyyttä suunnilleen yhtä hyvin. Joinakin viikonloppuina, kun olemme rauhassa kotona, tulee sitten siivottuakin.”
Karon mielestä kotiavun palkkaaminen on käypä idea. Heilläkin kävi siivooja vuoden verran joka toinen viikko.
”Siistiin kotiin oli todella kiva tulla. Lopetimme homman, kun sovituista ajoista ei aina pidetty kiinni. Jos meillä olisi lapsia, olisin luultavasti vielä innokkaampi palkkaamaan apua. Toisaalta en tiedä, olisiko siihen sitten varaa. Minusta olisi hienoa, jos työnantajat alkaisivat tarjota työsuhdeauton sijaan työsuhdesiivoojaa”, uranainen-Karo pohtii.
”Tämä tietysti edellyttäisi sitä, että verottaja kohtelisi molempia etuja samalla tavalla…” Ja roolit vaihtuvat lennossa: maailmanparantaja-poliitikko on taas pääsemässä vauhtiin.