Toisten asioista on kiva päättää. Sinun naapuriisi tulee alkoholistiparantola. Teidän lähikoulunne lakkautetaan. Sinä odotat kiltisti vuoroasi leikkausjonossa, kun sairaanhoitopiirille ei myönnetä lisää rahaa.

Paitsi kivaa, on päätösten tekeminen myös helppoa. Kaupunkiorganisaatiossa pätevä, ammattimainen virkamieskunta kaupunginjohtajaa myöten valmistelee päätöksiä ja tarjoaa luottamushenkilöille päätettäväksi useimmiten yhden fiksun vaihtoehdon. Päätösten jälkeen voi sitten kuitata kokouspalkkion ja mennä kotiin miettimään, miten arvokas yhteiskunnallinen tehtävä tuli hoidettua mallikkaasti.

Helppoudesta huolimatta Espoossa demokraattisesti valitut päättäjät tahtoisivat kaupungin ohjauksen enemmän omiin käsiinsä, toimimaan hiukan siten kuin lainsäätäjä on kuntademokratiasta ajatellut, ja samalla itselleen enemmän tekemistä. Kun kerran vuodessa päivitettävä ja valtuuston hyväksymä Espoo-strategia ei ole osoittautunut kuluneen päätösten valmistelijoiden käsissä, on Espoossa nyt tarkoitus vahvistaa luottamusmiesten osuutta päätöksenteossa. Tärkeä osa tätä on ”hallitusohjelma”, siis dokumentti jossa jo ennakkoon on tarkoitus käydä läpi muutamia tämän valtuustokauden aikana eteen tulevia asioita. Näin siksi, jottei itse päätöksiä tehtäessä jouduttaisi vääntämään kättä poliittisten ryhmien välillä huomaamatta, että ollaan pöydän samalla puolella. On fiksumpaa listata valmiiksi ne asiat, joista ollaan yhtä mieltä ja keskittyä sitten poliittisiin erimielisyyksiin ja vaatia niihin liittyen kenties toisenlaista päätösten valmistelua. Samalla luottamuselimet, kaupunginvaltuusto ja -hallitus etunenässä, saavat keskittyä aidommin ajamaan niitä asioita, joita ovat vaaliohjelmissaan luvanneet.

Olemalla ajoissa mukana valmistelussa saadaan päätöksille myös valmisteltua tarvittaessa useampi vaihtoehto ja tekemään parempia poliittisia päätöksiä, siis arvovalintojen pohjalta tehtäviä päätöksiä. Samalla on mukavampi tunne taas käydä lähikaupassa, kun voi rehellisesti sanoa päättäneensä asioista – oli sitten juttusille tulijan kanssa samaa tai eri mieltä. Kaikkein kurjinta on tehdä ”kyllä tai ei” -päätöksiä.

Jokainen haluaa toki lisää valtaa. Kuten sanottua, päätöksenteko on mukavaa. Mielestäni on kuitenkin oikein, että valtaa kunnissa käyttävät nimenomaan ne, jotka kuntalaiset ovat tehtävään valinneet, Espoon keskuksen valtuustotalossa siis espoolaisten äänestämät valtuutetut. Samasta syystä on oikeutettua, että me tässä tapauksessa kysymättä otamme valtaa päätöksenteossa itsellemme, koska joka tapauksessa kannamme siitä vastuun.

Brittiläisten lainausten linjaa jatkaakseni on seuraava Anthony Burgessin, Kellopeli Appelsiinin kirjoittajan, aate enemmän kuin paikallaan: ”If a man cannot choose, he ceases to be a man”. Jotta valintoja voisi tehdä, on ensin järjestettävä itselleen tilaisuus valita. Jos kevään aikana hyväksyttävä hallitusohjelma osoittautuu toimivaksi, on ensi kunnallisvaaleissa espoolaisten äänestäjien helppo kysyä, mikä puolue on saanut mitäkin aikaan neljän vuoden aikana eikä vain mitä päätöksiä he ovat vastustaneet.