"Unen tarve lisääntyy ja uni käy rauhattomaksi”, kuvailee Elina Moisio omia stressioireitaan. Moisio toimii puheenjohtajana Suomen ylioppilaskuntien liitossa ja osallistui suureen kiirepaneeliin maailman kiireettömänä päivänä 2. lokakuuta.
Paneelin muita osanottajia olivat Iltalehden päätoimittaja Pauli Aalto-Setälä, psykohistorioitsija Jukka Relander ja kansanedustaja Osmo Soininvaara.
Keskustelijat pohtivat tehokkuuden vaatimuksia ja sen syitä. Relander piti aiheuttajana pääomamarkkinoiden vapauttamista, mihin Soininvaara kiiruhti vakuuttamaan, että kyllä kiireen ja ahneuden yhdistelmä on itse keksitty.
”Kolmessa vuodessa bruttokansantuotteemme on noussut viitisen prosenttia. Meillä on siis sen verran enemmän rojua. Kaikkihan me toki muistamme, miten huonosti asiat olivat kolme vuotta sitten”, Soininvaara vinoili. ”Jos tavaramäärän lisäämisen sijaan olisi pidennetty vuosilomia kahdella viikolla, se voisi tuntuakin jossain.”
Joskus omistautuminen työlle on työntekijän oma valinta. Televisiossakin esimiehenä ollut Pauli Aalto-Setälä kertoi graafikoista, jotka tekivät animaatiota kuudetta päivää peräjälkeen. Työntekijät oli pakko heittää ulos, jotta heidät olisi saanut käymään kotona.
”Joulupäivänä mulle tuli sellainen tunne, että onkohan ne töissä. Ajoin työpaikalle, ja siellähän ne oli”, Aalto-Setälä muisteli.
Osmo Soininvaara piti yhtenä tehokkuuden lisääjänä suomalaista TUPO-järjestelmää. Kun palkkoja neuvotellaan ylöspäin, vanavedessä nousevat tuottavuusvaatimukset.
Elina Moisio patisti yleisöä tarkastelemaan tilannetta kokonaisvaltaisesti. Ylityöt ovat tehotonta aikaa, koska tuottavaa työtä voi joka tapauksessa tehdä vain 7–8 tuntia päivässä. ”Neljä tuntia”, kommentoi Soininvaara.
Vaikka ylityöt ja rasitus ovat tuttuja sanoja työelämässä oleville, laki suojaa liialta rehkimiseltä. Soininvaara piti työsuojelunäkökulmaa erityisen tärkeänä, koska jos ”ihminen on puristettu rusinaksi 35-vuotiaana”, veronmaksajat hoitavat laskun siitä eteenpäin. Työuran katkeaminen uupumukseen voi maksaa yhteiskunnalle yli miljoona euroa.
”Yksi olennainen kysymys, joka nuoren kannattaa kysyä itseltään, on että kuinka korkealle tähtää”, neuvoi Jukka Relander.
Varsinaisen paneelin jälkeen puhunut tutkijalehtori Sari Lindblom-Ylänne painotti voimakkaasti perhearvoja. Hänen mukaansa nuorten olisi tehtävä rohkeita valintoja yksityiselämän puolesta, koska pelkkä työ ei lopulta tee onnelliseksi. Erityisesti hän vetosi nuoriin miehiin. Jos perheen perustaminen kompastuu aina opiskelun ja työn vaatimuksiin, se voi lykkääntyä liikaa.
”Ei lapsia voi tilata sillä lailla, että 12. toukokuuta sopisi”, Lindblom-Ylänne laukoi.
Tutkijalehtori toivoi, etteivät ihmiset joutuisi valitsemaan työn ja harrastusten tai työn ja perheen välillä. On mahdollista valita ainakin kaksi näistä joutumatta tinkimään mistään. Perhe voi jopa toimia kontrollimekanismina ja estää loppuunpalamisen työmaailmassa.
Lindblom-Ylänne löysi jotain hyvää myös pätkätöistä. Niissä ihminen voi tuntea hallitsevansa elämäänsä. Lisäksi erilaiset projektit voivat laajentaa asiantuntijuutta aivan eri tavoin kuin pitkät työsuhteet.
Suuren kiirepaneelin järjesti Helsingin yliopiston ylioppilaskunta yhteistyössä Akavan opiskelijavaltuuskunnan AOVAn kanssa.