Vihdoinkin vapauttava manifesti meille syrjäisen vessan etsijöille! Kirjailija Petri Tammiselta luonnistui jälleen haavoittuvan ihmisen kuvailu. Jo hänen esikoisteoksensa Elämiä (1994) ällistytti vähillä sanoillaan ja suurella sisällöllään.Viime syksynä ilmestynyt Piiloutujan maa kantaa samaa perintöä.
Petri Tamminen kuuluu kirjailijana samaan kastiin kuin Veikko Huovinen. Molemmat kirjoittavat tarkasti punnittua, ladattua tekstiä. Muitakin yhtymäkohtia löytyy: siinä missä Tamminen piiloutuu Vääksyyn, Huovinen lymyää Kainuun metsissä. Huovisen kertoilu on kuitenkin hitaampaa, Tamminen viiltää.
Piiloutua voi monin tavoin. Reipas markkinointimies pujahtaa lentoaseman vilinässä puhtaaseen invalidivessaan. ”Töitä on edessä 30 vuotta eikä mies tiedä miten hän selviää tästä päivästä.” Vessa rauhoittaa.
Valtion virastot ovat oikeita löytöretkiä. ”Koska tahansa voi työntekijä livahtaa arkistosiiven koskemattomaan onkaloon”, Tamminen kirjoittaa. Piiloutuja on kotonaan myös luonnossa: maakuopassa taikka ruohikolla pohjalaisen taivaan alla. Viikonlopuksi voi unohtua antikvariaatin takahuoneeseen ja joulunpyhiksi maakuntamuseon kattausnäyttelyyn, pitkän pöytäliinan alle. Ovela piiloutuja katoaa Forssan Rosson kellariin tai vanhaan teollisuuskiinteistöön.
Voisiko tätä lukea hymyilemättä?
Petri Tamminen kirjoittaa lyhytnovelleja. Hänen kynästään on lähtenyt vain yksi romaani, Väärä asenne (2000), joka kertoo bakteerikammoisen tuoreen isän painajaisesta.
Pienimuotoisiin kertomuksiin tuntuu mahtuvan kaikki olennainen. Kokoelmina niistä tulee pakahduttavan täysi kuvaus maailmasta.
Tammisen kerronta kohtaa tosielämän pelottomasti. Piiloutujan maa ei viipyile runollisissa kuvauksissa, vaan raadollisuuskin on tuttua. ”Mies pesee lauantaiehtoona tukan, pirskottelee partaveden ja näkee peilissä puhtauden. Sen hän haluaa lahjoittaa naisille. Hän ei pidä aikeitaan syntisinä tässä maailmassa missä sielut kalkitaan ja pyhyyttä pilkataan ja pillun perässä juostaan mulkku kourassa ja jokainen viikonloppu on vaihtoehtofestivaali.”
Piiloutumisessa voi kehittyä. ”Todellinen mestari ostaa rivitalokaksion Janakkalasta”, muistuttaa Tamminen kirjansa viime riveillä.