täydellisessä elämässä on kyse.
Kuva: Mikko Sinervo
On helppoa tehdä teatteria, joka aiheuttaa kaikissa ihmisissä saman reaktion. Sen sijaan on haastavampaa ja jännempää tehdä teatteria, joka aiheuttaa jokaisessa eri reaktion”, toteaa Eeva Rantinoja, Oppitunti elämästä -näytelmän käsikirjoittaja ja ohjaaja.
”Te mietitte miten eläisitte tunnin, jos tietäisitte, että teillä on vain yksi enää käytettävissänne”, Alpo toteaa näytelmän alussa yleisölle. ”Te mietitte sitä sirkusta, jota elämä on teidän kohdallanne, koska ette pysähdy, koska ette erota tärkeitä tekijöitä.”
Siihen, mitä nuo tärkeät tekijät ovat, näytelmä ei koskaan anna vastausta vaan jättää sen katsojan mietittäväksi. Se tyytyy vain näyttämään eri vaihtoehtoja.
Vaikka näytelmällä on muuten vähän jos ollenkaan yhteyksiä speksiin, tanssin ja laulun runsaus selittyvät ehkä osittain Teekkarispeksin vaikutuksella: näytelmässä esiintyy peräti kolme speksiläistä.
”Teatteriharrastus sopii yhteen teekkariuden kanssa oikein hyvin”, Kosti Rytkönen aloittaa kehut luovan taiteen puolesta. ”Se on erinomaista vastapainoa koululle ja työelämälle.”
”Opiskelu siinä kyllä vähän kärsii”, Susanna Ruohonen lopettaa naurunremakan säestämänä. Ilmeistä voi päätellä, että tämä ei näytä ollenkaan haitanneen teekkareita.
Teatteriryhmä Saranalla on ollut yksi aikaisempikin produktio. Sartren eksistentialismifilosofiaan pohjautuva Suljetut ovet näyteltiin viime keväänä. Ryhmä kehittyi koulukavereista, ja yksi kerrallaan siihen eksyi muitakin ihmisiä. Esimerkiksi ohjaaja Rantinoja löytyi lehti-ilmoituksen perusteella.
”Emme suosittele näytelmää lapsille tai katsojille, jotka odottavat perinteistä näytelmäviihdettä”, toteaa näyttelijä Mervi Huttunen. Kaikille muille hän onkin sitä valmis suosittelemaan; tosikotkin saattaisivat löytää näytelmästä uutta paloa elämäänsä.
Teatterissa sekoittuvat pohtivat monologit, vauhdikkaat ja riettaatkin kohtaukset sekä eloisat tanssi- ja lauluesitykset. Näistä monologit ovat ehdottomasti näytelmän suola. Jokaisen hahmon oma näkökulma elämäänsä tuodaan esille eloisasti, ja päältäpäin onnelliselta tuntuvat hahmot muuttuvatkin traagisiksi, kun heille annetaan tilaisuus avata suunsa. Loppu kuitenkin luo toivoa hahmojen mutta myös katsojan elämään.
Näytelmässä on käytetty toistoa vaikuttavana tehokeinona. Kun Antero (Rytkönen) neljättä kertaa huikkaa huomenet ja juo aamumaitonsa, tunnelma on samalla turvallisen tuttu ja kutkuttavan tuntematon. Hahmoihin on helppo samaistua, mutta silti ne ovat omalla tavallaan arvaamattomia.
Nimensä mukaisesti Oppitunti elämästä kestää tunnin, mutta sen vaikutus säilyy paljon pidempään. Teatterista poistuu sekavan oloisen:mitä rajoja minulla on elämässäni, joita voisin rikkoa? Miten haluaisin elää? Ja mitä siinä näytelmän lopussa oikeasti tapahtui?
Teatteriryhmä Sarana esittää näytelmän Oppitunti elämästä Narrin näyttämöllä, Hietaniemenkatu 9 c. Näytökset tammikuussa 15., 16., 22., 23., 29. ja 30. päivänä. Liput opiskelijoille 5 euroa. Lisätietoa: http://www.kuuasema.com/sarana/tunti.html.