Opiskelija-asuntoloissa on omanlaisensa lämminhenkinen tunnelma. Niissä saa bilettää rauhassa, ja harvempi asukas vaivautuu valittamaan pienistä. Yleensä homma toimii niin, että kaikki juhlivat vuorollaan ja antavat vastaavasti muiden juhlia ilman, että menevät hakkaamaan pattereita tai soittamaan poliiseja. Ylilyönnit ovat eri asia.

Kuunneltuani yötolkulla opiskelijanaapureitteni äänekästä rakastelua ja railakasta juhlintaa kaipasin hiljaisuutta. Sitä sain, kun muutin vastikään tavalliseen taloon useiden vuosien opiskelija-asumisen jälkeen. Mutta heti muutettuani sen muistin: räpätädit ja kyttääjät saattavat asua seinän takana.

Opiskeluajan alussa olin asunut niin sanotussa tavallisessa talossa. Naapuri kutsui poliisit, kun pelasimme kaveriporukalla lautapeliä – ilmeisesti liian äänekkäästi. Poliiseja ärsytti: heillä olisi ollut tähdellisempääkin tekemistä.

Sunnuntaina uudessa kodissa suunnittelin mattojen tamppausta – mikä pakanallinen ajatus ylipäätään! Ilmoitustaulun järjestyssäänöistä luin, että moinen äänekäs puuha on sallittu ainoastaan maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin aamupäivällä ja illansuussa. Lauantaisin mattoja saa piiskata kokonaiset kaksi tuntia.

Kai se on niin, että tietynlaiset asumismuodot kuuluvat tiettyihin elämänvaiheisiin, vaikka hyppäys onkin melko suuri. En haluaisi vielä ruveta keskustelemaan henkevästi siitä, onko ulkoportaita hiekoitettu riittävästi tai onko kaikilla keittiön tuoleissa tarpeeksi paksut huopapalat, jotta tuolin siirtäminen ei kuulu alakertaan.

Pari viikkoa sitten vietettiin TKY:n Jämeränaukion talon harjakaisia. Ensi syksynä 130 opiskelijaa lisää pääsee osalliseksi opiskelija-asumisen ihanuudesta.

Asukaa opiskelijakämpässä kun vielä voitte!

Terhi Upola
Päätoimittaja