Keväinen Helsinki. Otimme kaverini kanssa raitiovaunun numero kahdeksan kalliosta, määränpäänä Kaapelitehdas ja Arkkitehtien pippalot. Ilma oli viilenemässä, keväinen aurinko ei vielä lämmittänyt paljoakaan, ja varsinkin pimenevässä illassa paksuhko takki oli ehdottoman tarpeellinen.

Tampereella koneenrakennusta opiskelevan kaverini kanssa juttelimme huvipuistoista ja niiden kausikorteista kahdeksikon valuessa ohi Linnanmäen. Taaksemme oli juuri istahtanut nelikymppinen pariskunta, miehellä farkkutakki ja farkkutakissa kangasmerkki jossa teksti "Roskapankki". Kaverini kertoi Särkänniemen kausikortin hinnan olevan "jotain kolmesataa markkaa".

- Jaa mikä maksaa Tampereella kolmesataa markkaa? kysyi takanamme istuva mies tamperelaisittain murtaen, murteen ollessa mitä ilmeisimmin imitaatiota.

Hieman naurusta repeillen kerroimme tilanteen takanamme istuville ja juttelimme niitä näitä huvipuistoista ja niiden eroista. Hiukan ennen pariskunnan nousemista pois kahdeksikosta Töölössä, juttelimme huvipuistojen akvaarioista. Nainen oli huolissaan etenkin suunnitelmista, joiden mukaan Särkänniemen akvaarioon hankittaisiin haita.

- Niillähän olisi siellä todella ahdasta, pahoitteli nainen.

Kaverini kanssa myhäilimme ymmärtävämme tilanteen, sillä meillä opiskelijoillahan ahtaustilanne on samankaltainen. Takanamme istunut mieshenkilö oli ajan tasalla ja onnistui järkeilemään ilmeisen lievän humalatilan keskelläkin keskustelemamme tärkeät asiat yhdeksi toiveikkaaksi ajatukseksi.

- No, toivottavasti ihmiset oppivat jotain, noista haista ja opiskelijoista.

Jaakko Häme
[email protected]