Etusivulle




Korona on kemisteille enemmän kuin peli
Terhi Upola


Kemistiteekkarit ovat kehittäneet puulaudan, keppien ja muovinappuloiden ympärille oman maailmansa.

Kuva
Kemistikillan koronavastaava Henrikki Matilainen viettää huomattavan osan vapaa-ajastaan koronapöydän ääressä.


Kemistien kiltahuoneen keskeisimmällä paikalla seisoo koronapöytä. Useimmiten kiltahuoneen ohi kävellessä näkee jonkun pelaavan, killan koronavastaava (kem. coronavastaava) Henrikki Matilainen kertoo. Tosin Matilainen itse kulkee harvoin ohi. Hän sanoo pelaavansa enää vain nelisen tuntia viikossa, vaikka aikaisemmin puuhaan on kulunut paljon enemmän aikaa.

”Saattaa johtua siitä, että en ole niin kiinnostunut opiskelusta”, Matilainen hymyilee.

Kemistikilta päätti perustaa koronavastaavan viran 1990-luvun puolivälissä, sillä koronasta oli muodostunut kemisteille suorastaan pyhä peli, vähän kuin jääkiekosta suomalaisille.

Tiistaiaamupäivänä kiltahuoneella roikkuu sen verran porukkaa, että nelinpeli on helppo saada pystyyn. Matilaisen ei tarvitse kahta kertaa käskeä Simo Toikkasta, Timo Viitasta ja Jaana Vallinmäkeä pelipöydän ääreen.

Peli aloitetaan oikeaoppisesti perunajauhon sirottelulla ja levittämisellä pelipöydälle, jotta nappulat liukuisivat paremmin. Kuulemma paljon koronaa pelaava CoroNisti on tunnistettavissa juuri perunajauhotahroista nenän alla.

Kun peli käynnistyy, muutkin kemistien kehittämät koronatermit alkavat singahdella. Jargon on niin runsasta, että välillä epäilen, puhummeko ollenkaan samaa kieltä.

Jatko-opiskelija ja entinen kilta-aktiivi Jani Päiväsaari kertoo, että sanasto on muuttunut ja karttunut vuosien myötä.

”Jotkut 1980-luvulla keksityt termit ovat poistuneet käytöstä. Toisaalta uudessa termilistassa näyttää olevan ainakin yksi sana, lintukulma, jota en ole kuullut”, muutama vuosi sitten aktiivisen koronanpelaamisen lopettanut Päiväsaari sanoo.


Fuksipisteitä koronaturnauksesta

Kemistikillassa on pelattu koronaa jo 1970-luvulla, muistaa Matilainen kuulleensa. Historiikin mukaan pelaaminen alkoi vuonna 1983, kun Jyrki Riikinsaari toi koronalautansa kiltahuoneelle kotinsa nurkista pölyttymästä. Jo seuraavana vuonna miteltiin killan koronamestaruudesta.

”Aluksi killalla oli ranking-lista, johon merkittiin kaikkien pelien tulokset. Vuodesta 1986 tai 1987 mestaruus on ratkaistu kerran vuodessa pelattavassa turnauksessa. Kiltiksellä pelailu muuttui samalla rennommaksi ajanvietteeksi”, Päiväsaari kertoo.

Coronacup järjestetään perinteisesti Unelman päivänä 2.12. Gorsussa. Siihen mennessä myös fuksit ovat saaneet tarvittavaa koulutusta koronan saloihin. Yleensä fuksipelaajia riittää, sillä he saavat turnaukseen osallistumisesta fuksipisteitä.

”Itse olen yrittänyt neuvoa fukseja pelaamisessa kiltahuoneella. Tänä syksynä olen pelannut noin kymmenen uuden opiskelijan kanssa”, Matilainen kertoo.


Pelin keksi Jaromir Corona

Koronan tärkeydestä kemisteille kertoo jotain sekin, että killan säännöissä lukee: ”Killassa järjestettävissä coronaturnauksissa noudatetaan erillistä coronaohjesääntöä.”

Päiväsaari kertoo ohjesäännön olleen tarpeen, koska turnauksissa käytettiin hyväksi porsaanreikiä, mistä taas syntyi kinastelua. Ohjesääntö poikkeaa joiltain osin koronapelin tavallisista säännöistä.

Aktiiviset koronanpelaajat ovat myös julkaisseet humoristisia pätkiä koronan historiasta killan lehdessä Tisleessä. Sekalainen joukko coronisteja kirjoittaa Tisleessä 4/2000 pelin alkuvaiheista: ”Corona-peli syntyi keskiajalla ja -Euroopassa. Pelin isänä pidetään yleisesti böömiläistä metsänvartijaa Jaromir Coronaa, joka kehitti pelin lapsikatraansa iloksi. Tuolloin elettiin 1400-lukua ja Keski-Eurooppa oli vielä upeiden ikimetsien verhoama. Pelipöydäksi Jaromir keksi valtavan tammipuun kannon, jonka keskelle hän kaiversi montun eli keskipussin. Jalkojen alla narskuneet tammenterhot toimittivat nappuloiden virkaa. Mailaksi kelpasi mikä tahansa vähänkin suorempi puukeppi.”

Kun kiltahuoneella käyty nelinpeli lähenee loppuaan, Matilainen alkaa esitellä pelivälineitä kuin vanhoja tuttaviaan. Hänen käyttämänsä keppi on Oksa, Viitasella on kädessään Halko I ja Vallinmäellä Halko II – tunnetaan myös nimillä Sorry I ja II. Toikkanen pelaa hopeakahvaisella Silverillä, ja pöydän alta löytyvät myös Teijo ja Jäsenanomus. Poistun kiitellen paikalta, ennen kuin joku tyrkkää pelivälineen käteeni. Kiltalaiset pyytävät pelaamaan joskus myöhemmin, mutta naureskelevat samalla hyväntahtoisesti ulkopuoliselle: kemistien kehittämään koronamaailmaan ei vihkiydytä yhdessä päivässä.

Lisää
>> PT 14/2003: Pärkkä on kemistien uusi laji