Suomi elää metsästä. Harmi vain, että paperikoneet kuluttavat rutkasti energiaa. Sen lisäksi työvoima on Suomessa älyttömän kallista.
Omalta osaltaan parannusta näihin ongelmiin etsii tutkija Alexey Kononov. Pietarista kotoisin oleva Kononov tutkii kuivapaperinvalmistusta suomalaisten ja venäläisten yhteisprojektissa TKK:n puunjalostustekniikan osastolla.
Kononovin tutkimassa dynaamisessa ilmarainausmenetelmässä (ADF-menetelmässä) vettä kuluu huomattavasti nykyistä vähemmän. Samalla tietysti tarvittaisiin vähemmän energiaa, kun vettä ei tarvitse liikuttaa ja puhdistaa niin paljon. Menetelmä mahdollistaisi paperinvalmistuksen myös sellaisissa maissa, joissa on vähemmän vettä käytössä kuin Suomessa. Projektia ovat rahoittamassa melkein kaikki suuret suomalaiset metsäalan yritykset sekä TEKES.
Mitenhän lähellä ratkaisut sitten ovat?
”Vaikea sanoa aikatauluja, ehkä vuoden tai kahden päässä. Nyt meille on ainakin selvinnyt, mitkä ovat olleet pahimpia pullonkauloja”, Kononov sanoo.
”Tämän uuden menetelmän olisi tarkoitus yhdistää näiden kahden menetelmän hyvät puolet, perinteisen märkävalmistuksen luonnollisuus ja kuivavalmistuksen ilmankäyttö”, Kononov kertoo.
Hän arvelee, että aluksi uudella menetelmällä voidaan valmistaa vain pehmopapereita ja kenties kartonkia. Menetelmän soveltaminen tulostuspaperin valmistukseen vaatinee vielä lisätutkimusta.
Varsinkin paperinvalmistusprosessin alkuosassa ADF-menetelmällä voitaisiin puhtaan veden kulutus laskea noin puoleen nykyisestä.
Energiansäästön lisäksi Kononov pitää etuna sitä, että tällä tavalla myös pienet tehtaat voisivat olla kannattavia. Tällä hetkellä paperia kannattaa valmistaa vain erittäin suurissa yksiköissä.
”Pienet tehtaat voisi sijoittaa kaupunkeihin, vaikka lähelle painotaloja.” Nykyäänhän paperi- ja sellutehtaat ovat usein vierekkäin veden äärellä, kauempana asutuksesta. Kononovista ei ole ongelmallista, vaikka sellu valmistettaisiin muualla. Samaa sanoisivat varmasti kaupunkitehtaiden naapurien nenät, sillä sellunkeiton tuoksu ei ole niitä herkullisimpia.
”Eikä pieniin tehtaisiin tarvitse kuljettaa niin paljon sellua”, Kononov toteaa.
”Sitten Neuvostoliitto romahti ja tutkimus loppui käytännössä siihen.” Kononov arvelee, että ilman Neuvostoliiton romahdusta uusi menetelmä saattaisi hyvinkin olla jo käytössä. Myöhemmin 1990-luvulla Venäjän kehno taloustilanne vaikutti siihen, että Kononov päätyi Teknilliseen korkeakouluun Espooseen.
”Olin valmistunut lasertekniikasta, mutta töitä ei ollut.”
Kononov lähti Suomeen, TKK:n puunjalostusosaston Linkage-ohjelmaan, josta hän valmistui diplomi-insinööriksi paperitekniikan laboratoriossa.
Pietarin ja Helsingin teknilliset korkeakoulut suunnittelivat yhteistyötä kuivapaperinvalmistuksen tutkimisessa juuri, kun Kononov oli aloittelemassa diplomityötä. Hän oli luonteva henkilö tekemään yhteisprojektia.
”Venäläisillä on paljon teoreettista tietämystä tästä aiheesta. Suomesta puolestaan löytyy firmoja, jotka haluavat rahoittaa tutkimusta”, Kononov kertoo. Ilmiö on tuttu myös joillain muilla perinteisillä tekniikan aloilla: Neuvostoliitossa tehtiin huippututkimusta, ja varsinkin teoreettinen tietämys on edelleen korkealla. Tutkimukseen satsaaminen romahti yhdessä Neuvostoliiton kanssa, ja maassa on edelleen pulaa rahoittajista. Lisäksi venäläisen materiaalin käyttämisessä lännessä on kompastuskivenä kieli.
”Venäläisten materiaali on lähes pelkästään venäjänkielistä, siksi on melkein välttämätöntä, että aihetta tutkiva osaa venäjää”, Kononov sanoo.