Teemu Heinon harteilla saattaa elokuun lopussa olla paljon. Teekkari Heino kilpailee tulevana kesänä Ateenan olympialaisissa taekwondossa, joka on viimeisten kisapäivien lajeja.



Tämä on noin yhdestoista kerta, kun Teemu Heino kuulee kysymyksen ”Miltä nyt tuntuu?”. Heino sijoittui sarjassaan kolmanneksi Afganistanissa helmikuun lopulla pidetyissä taekwondon olympiakarsinnoissa ja edustaa Suomea Ateenan olympiakisoissa tulevana kesänä.
Otaniemen arkeen palannut tuleva olympiaurheilija suhtautuu tilanteeseen rauhallisesti. Kisapaikka on ollut tavoitteena monen vuoden ajan. Neljä vuotta sitten Heinon pudotti viime metreillä ruotsalainen (tietenkin!) vastustaja. Nyt yksi päämäärä on saavutettu.
Heino on harrastanut taekwondoa neljätoista vuotta. Heino on kotoisin Kokemäeltä, jossa taekwondo oli etenkin hänen teinivuosinaan voimissaan.
Neljän vuoden harjoittelun jälkeen Heino oli ensimmäistä kertaa juniorien maajoukkueessa ja voitti EM-pronssia. Aikuisten maajoukkueeseen hän siirtyi kaksi vuotta myöhemmin.
Taekwondo on painoluokkaurheilua, ja hyvän taekwondokan kriteerit vaihtelevat luokittain. Heino itse kilpailee raskaassa sarjassa, jossa tarvitaan voimaa. Potkuvoittoisessa lajissa myös pitkistä jaloista on hyötyä. Kaksimetrisen Heinon asiat ovat tässä suhteessa hyvin.
Hyvän fysiikan lisäksi harjoittelu vaatii kärsivällisyyttä ja määrätietoisuutta. Heino pitää myös kilpailukokemusta tärkeänä, ottelemaan kun oppii vain ottelemalla.
”Peliähän tämä on ja vastustajan lukemista. Oikein pelaamalla voi voittaa fyysisesti parempansa.”
Heino pitää itseään fyysisesti tasaisen vahvana fiksuna ottelijana, jonka hyviin puoliin kuuluu analyyttinen ajattelu. Onko insinööriopinnoista ollut hyötyä taekwondokalle?
”Voihan ne auttaa, vaikka ei sitä kisoissa integraaleja päässä pyöritellä. Eräänlaista shakinpelaamista se kuitenkin on.”
Opiskelevia urheilijoita taekwondopiireissä on paljon, sillä lajilla ei Suomessa tienaa leipäänsä. Sponsorirahoja sentään liikkuu sen verran, ettei kilpailumatkoja tarvitse maksaa omasta kukkarosta.
Olympiaedustus ei mullista Heinon jokapäiväistä elämää. Treenejä on kerran päivässä, kaksi parhaassa. Välissä Heino käy töissä ja opiskelee. Eikö siinä ole aika tavalla yhden miehen osalle?
”Hyvin ehtii nukkuakin. Kujilla juoksentelu jää kyllä pois.”
Opiskelutahtiaan Heino kuvaa jäähdyttelyksi. Tällä hetkellä hän viettää koululla alle kymmenen tuntia viikossa. Tietoliikennetekniikan opinnot ovat kuitenkin jo koossa ja diplomityö arvosteltu, vain työpsykologian ylimääräinen sivuaine työllistää. Tenttiin lukiessaan Heino on opiskelija eikä taekwondoka, töissä hän tekee parhaansa työntekijänä. ”Välillä roolien erillään pitäminen on vaikeata ja asioita pitää arvottaa. En kuitenkaan kärsi sisäisistä rooliristiriidoista, taekwondoka harvoin nostaa päätään töissä.”
Tavallisesti urheilu ja opiskelu pelaavat Heinon elämässä hyvin yhteen. Ottelussa taekwondoka ei kuitenkaan saisi yllättää itseään ajattelemasta auton katsastusta. Kun oma elämä sujuu, keskittyminen on helppoa. Koskettavat asiat on vaikeampaa työntää päiväksi syrjään.
”Parasta taekwondossa ovat hetket, jolloin huomaa oppineensa jotakin tai tekevänsä jotakin paremmin. Silloin on helppo jatkaa.”