Polyteekkari

Tähän aikaan vuodesta alkaa yhä useamman opiskelijan katse suuntautua kohti tulevaa kesää. Kun tukikuukausilla ei aivan valtaherroiksi eletä ja sitä paljonpuhuttua työkokemustakin kuuluisi ennen valmistumista kartuttaa, käyvät luultavasti nytkin Maarintalon printterit kuumina ansioluetteloja kitusistaan suoltaen ja kyläverkko ruuhkautuu nettihakemuksien dataa välittäessään.

Sikäli kun tutkimuksia on uskominen, taantumat ja lamakaudet ovat ainakin teknisten alojen opiskelijoiden kohdalla toistaiseksi taaksejäänyttä elämää. Syksyllä julkaistun Young Professionals Surveyn mukaan suurten ikäluokkien lähestyvä eläköityminen alkaa näkyä työmarkkinoilla, ja lähivuosina valmistuville ennustetaan lihavia vuosia ja entistä suurempaa valinnanvaraa työtehtävien suhteen. Tutkimuksen tehneen Universum Communicationsin mukaan viiden vuoden kuluessa korkeasti koulutetut voivat melko pitkälti päättää, mitä töitä haluaisivat tehdä. Niille yrityksille maalaillaan jo madonlukuja, jotka eivät ole vielä tajunneet, että nykyinen hakemustulva jok´ikiseen avoimeen paikkaan saattaa muutamassa vuodessa kuivua säälittäväksi lirinäksi.

Merkkejä asenteiden muuttumisesta on ilmassa. Parin viime vuoden aikana työpaikkailmoitusten kielessä on tapahtunut hienoinen mutta selkeä muutos: sen sijaan että ilmoitettaisiin avoimista työtehtävistä, yhä useampi mainos houkuttelee osaajia liittymään alan parhaaseen tiimiin. Sopivan työntekijän löytämiseen käytetään entistä enemmän rahaa, ja ulkopuolisten konsulttien suorittama headhunting tekee vahvasti tuloaan johtajaja huippuasiantuntijatasolta organisaatiokaaviossa alaspäin.

Tehokkuus puhuu
Todellisuus ei kuitenkaan välttämättä ole tutkimuksessa mainostetun ruusuinen. Tuottavuuden kasvu ja jatkuvat tehostamisvaatimukset syövät osaltaan eläköitymisen vapauttamia työpaikkoja, ja pilvenä itäisellä taivaanrannalla kummittelee se kuuluisa Kiina-ilmiö. Erään tehtaan tuotantoinsinöörin kommentti lienee kuvaava; teekkariryhmän kysyessä onko perusteollisuuteen kuuluvalla alalla Suomessa tulevaisuutta, kuului vastaus ’opetelkaa soittamaan kitaraa’.

Halpatyö kun ei enää rajoitu valmistukseen ja kokoonpanoon, ja päivä päivältä alkaa olla vaikeampi osoittaa aloja missä länsimaat ovat koulutuksen puolesta vahvassa etulyöntiasemassa. Siinä missä Suomessa tekniikan alan opiskelija tarpoo koulussa helposti kuudesta seitsemään vuotta, ja on yleensä tyytyväinen, kunhan sattuu kursseista pääsemään läpi, moni hänen vastineensa Kiinassa ja Intiassa lukea paukuttaa samat kurssit lyhyemmässä ajassa ja suunnattoman paljon paremmalla motivaatiolla, sillä kannustin edetä elämässä on kehittyvässä maassa suhteellisesti valtavan paljon tasattujen tuloerojen Suomea suurempi.

Jos tämä rajoittuisi vain Aasian maihin, olisikin tilanne suomalaisittain hyvä – mutta niiden rinnalle on nousemassa myös Itä-Eurooppa. On tosin huomattava, että Kiina-ilmiön voimakkuus vaihtelee aloittain. Siinä missä esimerkiksi komponenttivalmistajat karkaavat helpostikin ulkomaille, on mm. offshore-teollisuus rekrytoimassa voimakkaasti Suomessakin.

Miten tämä sitten näkyy kesätyömarkkinoilla? Tässä vaiheessa ei juuri mitenkään. Teekkarin Työkirjaakin selaamalla selviää nopeasti, että kesätyö- ja harjoittelupaikkojen määrä on enemmänkin nousu- kuin laskusuunnassa. Vienti vetää ja haalariharjoittelija työntää, ja jo rekrytointimessuille tulevien työnantajien määrästä pystyy päättelemään että ainakaan kovin laihaa vuotta ei eletä. Vaikka isot fi rmat saattavatkin olla siirtymässä halvemman työvoiman maihin, kannattaa pitää mielessä pienet ja keskisuuret yritykset, joiden työpaikkatilanteessa on ollut nähtävissä mukavaa kasvua.

Riitta Kontio TKK:n Ura- ja rekrytointipalveluista ei lähde arvailemaan, mikä koulutushaara on juuri tänä kesänä se kaikkein halutuin, mutta mainitsee että esimerkiksi ICT-puoli on ollut kovasti virkistymään päin.

– Myös energiapuolelle tuntuu olevan tulossa työpaikkoja, ja perusteollisuuskin – ainakin offshore- puolella – hakee väkeä, kertoo äskettäisen Taitavasti kesätöihin -tapahtuman järjestelyssä mukana ollut Kontio.

Contact forum on täällä taas
Varma lähestyvän kevään merkki on, että Dipolin sokkeloihin tunkeutuu jälleen Contact Forumin nimellä tunnettu kynä- ja karkkimessu jota kauniisti ’kontaktitapahtumaksi’ kutsutaan.

Messuja järjestävä seitsenhenkinen toimikunta on tietenkin sitä mieltä, että adjektiiviin ’Suomen vanhin’ kuuluu liittää myös lisämääre ’ja paras’, mutta jälkimmäisestä ei ole vielä tieteellistä näyttöä. Ensimmäisestä on; vuonna 1986 seitsemän pääkaupunkiseudun opiskelijajärjestön aktiivit sattuivat samaan pöytään (approksimaatio) ja ennen pitkää tuloksena olivat ensimmäiset opiskelijoiden ja työelämän suhteita lähentämään sommitellut Contact Forum-messut. Siitä lähtien messuja järjestettiinkin sellaisella pieteetillä, että torstaina helmikuun 2. päivä järjestettävät messut ovat saaneet järjestysnumerokseen XXI.

Messujen tuotto on alusta asti ohjailtu sittemmin perustetun osakeyhtiön omistavien opiskelijajärjestöjen taloudenpitoon, sellaisella menestyksellä että osalle järjestöjä vuotuinen osinko on tätä nykyä pääasiallinen tulonlähde.

Ihan jo inflaation kattamiseksi messut ovat vuosien varrella kasvaneet voimakkaasti. Helmikuun alussa Dipolin toiseen kerrokseen on tulossa yli 60 työnantajaa, ennätysmäärä vaikka otettaisiin huomioon IT-huuman pahimmat ’koulunkäynti ehtii odottaa’ -vuodet. Mutta miksi keskivertoteekkarin kannattaisi tulla paikalle, paitsi keräilemään niitä kyniä ja karkkeja?

Yksi vastaus löytyy messuilla jaettavan yhteysoppaan vedoksista. Messujen suojelija, opetusministeri Antti Kalliomäki kannustaa painetussa puheenvuorossaan opiskelijoita ’rohkeisiin, luoviin uravalintoihin’. Suomeksi sama tarkoittaa sitä, että tulevaisuuttaan ei kannattaisi nähdä ihan pelkästään yksioikoisesti pääaineen ja sivuaineen summana, vaan erilaisia vaihtoehtoja tulisi harkita ennakkoluulottomasti. Ei ole ihan vähäinen se joukko diplomi- insinöörejä, jotka ovat ja viihtyvät aivan toisenlaisissa tehtävissä kuin heidän suuntautumisvaihtoehdoistaan olisi voinut arvata – ja mistäs muualta sellaiseen alanvaihtoon saa ideoita kuin juttelemalla työnantajien kanssa?

Ja ovathan sieltä aina joka vuosi monet löytäneet ihan oikeasti töitäkin. Muutkin kuin messuja järjestäneet.

Ura- ja rekrytointipalveluita
Jos nyt niin ikävästi käy, ettei ilmaisista kuljetuksista huolimatta messuille pääse, niin kirvestä ei kannata vielä kaivoon singota. Vaikka vieläkään ei teekkareita – valitettavasti – kotisolusta saakka töihin kanneta, on palveluita, portaaleja ja työpaikkatarjontaa kuitenkin olemassa. Etsiskely on perinteisesti kannattanut aloittaa läheltä kotia eli TKK:n rekrypalveluista. Urapalveluiden sivuilta löytyy laaja ja ajantasainen linkkilista erilaisista työnvälitys- ja hakupalveluista, puhumattakaan teekkareille tarjottavasta uraneuvonnasta, ohjeista ja työnhakukoulutuksesta. Urapalveluissa yritysmarkkinoijana toimivan Riitta Kontion mukaan etenkin työnhakukoulutusta on viime vuosina laajennettu voimakkaasti.

Varsinaisten työpaikkojen lisäksi kannattaa vilkaista myös kansainvälisiä harjoittelumahdollisuuksia. TKK:n Urapalveluiden sivuilta löytyy näinä päivinä tietoa monenlaisista ohjelmista, ja lisäksi kansainväliset opiskelijajärjestöt kuten AIESEC järjestävät omia hakujaan.




	Miltä näytää työmarkkinoilla? Janne Korhonen Tähän aikaan vuodesta alkaa yhä useamman opiskelijan katse suuntautua kohti tulevaa kesää. Kun tukikuukausilla ei aivan valtaherroiksi eletä ja sitä paljonpuhuttua työkokemustakin kuuluisi ennen valmistumista kartuttaa, käyvät luultavasti nytkin Maarintalon printterit kuumina ansioluetteloja kitusistaan suoltaen ja kyläverkko ruuhkautuu nettihakemuksien dataa välittäessään. Sikäli kun tutkimuksia on uskominen, taantumat ja lamakaudet ovat ainakin teknisten alojen opiskelijoiden kohdalla toistaiseksi taaksejäänyttä elämää. Syksyllä julkaistun Young Professionals Surveyn mukaan suurten ikäluokkien lähestyvä eläköityminen alkaa näkyä työmarkkinoilla, ja lähivuosina valmistuville ennustetaan lihavia vuosia ja entistä suurempaa valinnanvaraa työtehtävien suhteen. Tutkimuksen tehneen Universum Communicationsin mukaan viiden vuoden kuluessa korkeasti koulutetut voivat melko pitkälti päättää, mitä töitä haluaisivat tehdä. Niille yrityksille maalaillaan jo madonlukuja, jotka eivät ole vielä tajunneet, että nykyinen hakemustulva jok´ikiseen avoimeen paikkaan saattaa muutamassa vuodessa kuivua säälittäväksi lirinäksi. Merkkejä asenteiden muuttumisesta on ilmassa. Parin viime vuoden aikana työpaikkailmoitusten kielessä on tapahtunut hienoinen mutta selkeä muutos: sen sijaan että ilmoitettaisiin avoimista työtehtävistä, yhä useampi mainos houkuttelee osaajia liittymään alan parhaaseen tiimiin. Sopivan työntekijän löytämiseen käytetään entistä enemmän rahaa, ja ulkopuolisten konsulttien suorittama headhunting tekee vahvasti tuloaan johtajaja huippuasiantuntijatasolta organisaatiokaaviossa alaspäin. Tehokkuus puhuu Todellisuus ei kuitenkaan välttämättä ole tutkimuksessa mainostetun ruusuinen. Tuottavuuden kasvu ja jatkuvat tehostamisvaatimukset syövät osaltaan eläköitymisen vapauttamia työpaikkoja, ja pilvenä itäisellä taivaanrannalla kummittelee se kuuluisa Kiina-ilmiö. Erään tehtaan tuotantoinsinöörin kommentti lienee kuvaava; teekkariryhmän kysyessä onko perusteollisuuteen kuuluvalla alalla Suomessa tulevaisuutta, kuului vastaus ’opetelkaa soittamaan kitaraa’. Halpatyö kun ei enää rajoitu valmistukseen ja kokoonpanoon, ja päivä päivältä alkaa olla vaikeampi osoittaa aloja missä länsimaat ovat koulutuksen puolesta vahvassa etulyöntiasemassa. Siinä missä Suomessa tekniikan alan opiskelija tarpoo koulussa helposti kuudesta seitsemään vuotta, ja on yleensä tyytyväinen, kunhan sattuu kursseista pääsemään läpi, moni hänen vastineensa Kiinassa ja Intiassa lukea paukuttaa samat kurssit lyhyemmässä ajassa ja suunnattoman paljon paremmalla motivaatiolla, sillä kannustin edetä elämässä on kehittyvässä maassa suhteellisesti valtavan paljon tasattujen tuloerojen Suomea suurempi. Jos tämä rajoittuisi vain Aasian maihin, olisikin tilanne suomalaisittain hyvä – mutta niiden rinnalle on nousemassa myös Itä-Eurooppa. On tosin huomattava, että Kiina-ilmiön voimakkuus vaihtelee aloittain. Siinä missä esimerkiksi komponenttivalmistajat karkaavat helpostikin ulkomaille, on mm. offshore-teollisuus rekrytoimassa voimakkaasti Suomessakin. Miten tämä sitten näkyy kesätyömarkkinoilla? Tässä vaiheessa ei juuri mitenkään. Teekkarin Työkirjaakin selaamalla selviää nopeasti, että kesätyö- ja harjoittelupaikkojen määrä on enemmänkin nousu- kuin laskusuunnassa. Vienti vetää ja haalariharjoittelija työntää, ja jo rekrytointimessuille tulevien työnantajien määrästä pystyy päättelemään että ainakaan kovin laihaa vuotta ei eletä. Vaikka isot fi rmat saattavatkin olla siirtymässä halvemman työvoiman maihin, kannattaa pitää mielessä pienet ja keskisuuret yritykset, joiden työpaikkatilanteessa on ollut nähtävissä mukavaa kasvua. Riitta Kontio TKK:n Ura- ja rekrytointipalveluista ei lähde arvailemaan, mikä koulutushaara on juuri tänä kesänä se kaikkein halutuin, mutta mainitsee että esimerkiksi ICT-puoli on ollut kovasti virkistymään päin. – Myös energiapuolelle tuntuu olevan tulossa työpaikkoja, ja perusteollisuuskin – ainakin offshore- puolella – hakee väkeä, kertoo äskettäisen Taitavasti kesätöihin -tapahtuman järjestelyssä mukana ollut Kontio. Contact forum on täällä taas Varma lähestyvän kevään merkki on, että Dipolin sokkeloihin tunkeutuu jälleen Contact Forumin nimellä tunnettu kynä- ja karkkimessu jota kauniisti ’kontaktitapahtumaksi’ kutsutaan. Messuja järjestävä seitsenhenkinen toimikunta on tietenkin sitä mieltä, että adjektiiviin ’Suomen vanhin’ kuuluu liittää myös lisämääre ’ja paras’, mutta jälkimmäisestä ei ole vielä tieteellistä näyttöä. Ensimmäisestä on; vuonna 1986 seitsemän pääkaupunkiseudun opiskelijajärjestön aktiivit sattuivat samaan pöytään (approksimaatio) ja ennen pitkää tuloksena olivat ensimmäiset opiskelijoiden ja työelämän suhteita lähentämään sommitellut Contact Forum-messut. Siitä lähtien messuja järjestettiinkin sellaisella pieteetillä, että torstaina helmikuun 2. päivä järjestettävät messut ovat saaneet järjestysnumerokseen XXI. Messujen tuotto on alusta asti ohjailtu sittemmin perustetun osakeyhtiön omistavien opiskelijajärjestöjen taloudenpitoon, sellaisella menestyksellä että osalle järjestöjä vuotuinen osinko on tätä nykyä pääasiallinen tulonlähde. Ihan jo inflaation kattamiseksi messut ovat vuosien varrella kasvaneet voimakkaasti. Helmikuun alussa Dipolin toiseen kerrokseen on tulossa yli 60 työnantajaa, ennätysmäärä vaikka otettaisiin huomioon IT-huuman pahimmat ’koulunkäynti ehtii odottaa’ -vuodet. Mutta miksi keskivertoteekkarin kannattaisi tulla paikalle, paitsi keräilemään niitä kyniä ja karkkeja? Yksi vastaus löytyy messuilla jaettavan yhteysoppaan vedoksista. Messujen suojelija, opetusministeri Antti Kalliomäki kannustaa painetussa puheenvuorossaan opiskelijoita ’rohkeisiin, luoviin uravalintoihin’. Suomeksi sama tarkoittaa sitä, että tulevaisuuttaan ei kannattaisi nähdä ihan pelkästään yksioikoisesti pääaineen ja sivuaineen summana, vaan erilaisia vaihtoehtoja tulisi harkita ennakkoluulottomasti. Ei ole ihan vähäinen se joukko diplomi- insinöörejä, jotka ovat ja viihtyvät aivan toisenlaisissa tehtävissä kuin heidän suuntautumisvaihtoehdoistaan olisi voinut arvata – ja mistäs muualta sellaiseen alanvaihtoon saa ideoita kuin juttelemalla työnantajien kanssa? Ja ovathan sieltä aina joka vuosi monet löytäneet ihan oikeasti töitäkin. Muutkin kuin messuja järjestäneet. Ura- ja rekrytointipalveluita Jos nyt niin ikävästi käy, ettei ilmaisista kuljetuksista huolimatta messuille pääse, niin kirvestä ei kannata vielä kaivoon singota. Vaikka vieläkään ei teekkareita – valitettavasti – kotisolusta saakka töihin kanneta, on palveluita, portaaleja ja työpaikkatarjontaa kuitenkin olemassa. Etsiskely on perinteisesti kannattanut aloittaa läheltä kotia eli TKK:n rekrypalveluista. Urapalveluiden sivuilta löytyy laaja ja ajantasainen linkkilista erilaisista työnvälitys- ja hakupalveluista, puhumattakaan teekkareille tarjottavasta uraneuvonnasta, ohjeista ja työnhakukoulutuksesta. Urapalveluissa yritysmarkkinoijana toimivan Riitta Kontion mukaan etenkin työnhakukoulutusta on viime vuosina laajennettu voimakkaasti. Varsinaisten työpaikkojen lisäksi kannattaa vilkaista myös kansainvälisiä harjoittelumahdollisuuksia. TKK:n Urapalveluiden sivuilta löytyy näinä päivinä tietoa monenlaisista ohjelmista, ja lisäksi kansainväliset opiskelijajärjestöt kuten AIESEC järjestävät omia hakujaan.