Suomalainen yliopisto-opetus kokee merkittäviä muutoksia, jos tutkinnoista tulee kaksiportaisia suunnitelmien mukaan syksyllä 2005.

Teknillisessä korkeakoulussa opetukseen suunnitellaan samaan aikaan muitakin, ehkä vielä merkittävämpiä uudistuksia. Suunnitelmissa on sulloa nykyisen kahdentoista osaston opinnot viiteen tai kuuteen kandiohjelmaan. Vasta kandidaatintutkinnon jälkeen opiskeltavat diplomi-insinöörin ja arkkitehdin tutkinnot noudattaisivat jotakuinkin nykyistä osastojakoa.

Onneksi ehdotus on toistaiseksi vasta lähetetty osastoille ihmeteltäväksi. Ihmettelemistä siinä riittääkin.

Erityisen huolestuttavalta uudistus kuulostaa kiltatoiminnan ja fuksikasvatuksen kannalta. Mikään ei kai periaatteessa estäisi kiltojen jatkavan toimintaansa entiseen malliin. Myös fukseille voidaan järjestää ohjelmaa samoin kuin aiemmin, kunhan sovitaan työnjaosta.

Mutta jos kiltatoiminnan halutaan jatkavan samalla tavalla kuin ennen, fuksien pitäisi kai jollain perusteella valita kiltansa. Olisiko se kilta, joka edustaa fuksin ehkä jatkossa haluamaa opintosuuntaa, vai se johon kaveritkin menevät, vai kenties se jolla on fukseille hupaisinta toimintaa? Ja voisiko fuksi mennä ihan mihin tahansa kiltaan, vai vain johonkin niistä, jotka ovat lähellä omaa opintosuuntaa?

Ensi alkuun uudistus tuntuisi vaikeuttavan ja ainakin muuttavan kiltatoimintaa monin tavoin.

Myös opintojen suhteen uudistus herättää monia kysymyksiä. Tällä hetkellä harvat teekkarit pystyvät suorittamaan pakolliset kieliopinnot ensimmäisten vuosien aikana, sillä jonot kursseille ovat pitkät ja opettajia on vähän. Uudessa järjestelmässä kieliopinnot kuuluisivat kandiohjelmaan, jota saa suorittaa diplomi-insinöörin tutkinnon kanssa samaan aikaan vain vuoden verran. Kieliopintojen roikkuminen saattaisi hidastaa kandidaatiksi valmistumista ja samalla DI- tai arkkitehtitutkinnon aloittamista.

Toisaalta taas diplomi-insinöörin ja arkkitehdin 120 opintopisteen (noin 60-75 opintoviikon) laajuiseen tutkintoon suunnitellaan neljän vuoden rajattua suoritusaikaa, jonka jälkeen opinnot vanhentuvat. Opintojen loppuvaiheessa monet kuitenkin menevät töihin, perustavat perheen tai osallistuvat aktiivisesti vaikkapa ylioppilaskunnan toimintaan.

Uudistus saattaa hankaloittaa sekä opintojen nopeaa suorittamista että joustavaa yhteensovittamista työn ja perheen kanssa.

Terhi Upola
Päätoimittaja