Pulkkamäessä syntyy helposti mustelmia. Tässä kolme tarinaa.



Vesa oli muutama vuosi sitten laskemassa pulkkamäkeä tyttöystävänsä kanssa. Mäenlasku sujui mukavasti ja lumi pöllysi, kunnes vastaan tuli kohtalokas töyssy. ”Pulkka hyppäsi sen verran, että nousin ilmaan ja putosin takaisin pulkan päälle. Pulkan pohja halkesi ja siitä irtosi terävä kaistale muovia”, Vesa kertoo. Töyssyn kohdalla hän vielä ajatteli, että hypystä olisi seurannut vain pieni mustelma ja kauppareissu uuden pulkan hankkimiseksi. Mäen alapäässä selvisi kuitenkin, että muovinpala oli pureutunut housukerrosten läpi ihoon asti ja viiltänyt pitkän haavan. Vamma ei kuitenkaan ollut niin vakava, että olisi muutaman päivän kuluttua mäessä enää harmittanut.

Kahden jalaksen päällä kulkeva ja ratilla ohjattava Stiga on varmasti tuttu menopeli.

Sami tutustui tarkemmin Stigan ohjattavuuteen istumalla kaverinsa takana jyrkässä mäessä. ”Mäen alapuolella oli muutama lampputolppa, joita suurin osa mäenlaskijoista osasi varoa. Kaverini päätti laskea suoraan kohti lampputolppaa, ja tarkoituksena oli ilmeisesti kääntää Stigaa sopivasti ennen tolppaa ja välttää törmäys tyylikkäästi perää heittäen.” Kässärikäännös onnistuikin, se vain ei riittänyt muuttamaan kahden matkustajan alla liukuvan kelkan suuntaa. Vekotinta ohjaava Samin kaveri tunsi vain pienen kolahduksen Stigassaan ja huokaisi helpotuksesta, kun lampputolppa ei osunut omalle kohdalle – tolppa sen sijaan sattui Samin matkalle. ”Pääni kolahti tolppaan melkoisella nopeudella. Tolppaan jäi selkeä klommo, jota on sen jälkeen käyty muutamalle kaverille esittelemässäkin.” Tapahtuman jälkeen Samin päätä onneksi vain jomotti, eikä lääkärissäkään tarvinnut käydä.

Malminkartanon jätemäki on monen pääkaupunkiseutulaisen mielestä pulkkamäkien kuningas. Jylhää maisemaa sopii ihastella ennen pitkän liu’un aloittamista. Ylhäältä alas matka kestääkin sen verran kauan, että keskittyminen saattaa päästä herpaantumaan. ”Pitkä mäki on sellainen, että se tekee yhden aika ison kaarroksen ennen loppuliukua”, Jouni kertoo. Jounilta pulkan ohjaaminen ei onnistunut enää tässä kaarroksessa, vaan pulkka jatkoi iloisesti matkaa mutkan suoristaen. ”En oikein ehtinyt tajuta, mitä sen jälkeen tapahtui, kun pusikkoon mentiin”, hän selittää. Oksat ja risut sattuivat sen verran raapimaan haalareihin sonnustautunutta Jounia, että silmäkulmaa ja ylähuulta jouduttiin läheisessä terveyskeskuksessa paikkaamaan tikeillä.