”Olemme kaikki tällaisia rockhuoria, mutta teemme tätä lähtökohtaisesti siksi, että itsellämme on kivaa. No mikäs itselle on ainakin kivaa? No nyrkkikyllikki. Pistetään se sitten”, bändin laulaja Saku Partanen kertoo bändin nimen taustasta.

Nyrkkikyllikki oli alun perin Pyry Lehdon (kitara), Vesa Heiskasen (rummut) ja Jukka Pajulan (basso) ”säätö”. Vokalistin puuttuessa Partanen lupautui auttamaan, ja samalla bändi sai myös toisen kitaristin, Kari Pietikäisen. Pyryn lähtiessä inttiin tuuraajaksi tuli Christian Hakulinen. Tällä kokoonpanolla bändi on soittanut viime kesän alusta.

”Mä osaan soittaa muutamia soittimia, mutta kaikkia riittävän huonosti. Olen pidempään harrastanut laulamista, se sopii mulle oikein hyvin”, Saku selittää päätymistään vokalistiksi. Lauluääntään hän kuvailee pienen harkinnan jälkeen persoonalliseksi, aika korkeaksi baritoniksi.

Nyrkkikyllikki soittaa rokkia ja uutta ulkomaista punkkia, Sakun sanojen mukaan hyvää bilemusiikkia, josta jengi diggaa. Keikoilla kuullaan usein esimerkiksi rokkiversio Britney Spearsin Baby One More Time:sta. Bändillä ei ole vielä omia biisejä valmiina, mutta niitä olisi tarkoitus saada kasaan kevääseen mennessä. ”Mä rustaan par aikaa sanoituksia. Viime keikalle sanoitin uudestaan Paranoidin, kun sitä oli niin paljon toivottu. Pieni tarina kertoi Smökki-bileistä ja saamisen epätoivosta.”

Nyrkkikyllikin ensimmäisestä keikasta oli vielä rokkiglamour kaukana. ”Keikka oli Sähköinsinöörikillan kesäpäivillä, ulkoilmakeikka vesisateessa”, Saku nauraa ja jatkaa: ”Se oli enemmän sellaista musisointia, mutta saatiin tulikaste bändille. Totesimme, että oli helvetin hauskaa ja helvetin paskoja ollaan, mutta oli niin kivaa, että jatketaan vielä.”

Keikkoja on kuitenkin riittänyt, sillä bändi on esiintynyt tänä syksynä useamman kerran Smökissä. Viimeksi bändi jammaili Sikajuhlilla. ”Kyllähän me ollaan kehitytty bändinä ihan huimasti. Ei me mitään parhaimpia olla, mutta ei mistään paskimmastakaan päästä. Me rokataan ja jengi rokkaa mukana”, Saku mainostaa.

Keikat ovat sujuneet ilman suurempia mokia, jos teknisiä ongelmia ei oteta huomioon. Yksi keikka Sakulle on kuitenkin jäänyt erityisesti mieleen. ”Kitaristi ja basisti pamauttivat soittimiensa kaulat yhteen, ja molemmista tippui vire ihan täysin. Kundit alkoivat kesken biisin virittämään kiireessä niitä kapuloita ja se meni vähän häslingiksi, mutta kyllä siitäkin selvittiin.”

Bändillä riittää tavoitteita vielä pitkälle tulevaisuuteen, sillä tarkoituksena on saada oma levy pihalle, päästä soittamaan Tavastialle ja Roskildeen sekä vetää kiertue USA:ssa ja Japanissa. ”Kun valtaisa ihmismassa hyppisi Roskilden päälavan edessä ja laulaisi biisejä mukana, se olisi aika rock”, Saku virnistää.