Polyteekkarin pääkirjoitus 4/2004 osui oikeaan siinä, että ylioppilaskuntien ei tulisi pitää jäsenistöjään jatkuvassa hälytystilassa mahdollisen mielenosoituksen varalta. Muuttuvat ajankohdat syövät vähä kerrassaan ihmisten kiinnostusta ja uskoa. Uudistuksia kohtaan syttynyt kiukku voi ehtiä sammumaan tai pahimmassa tapauksessa se voi jopa kääntyä ylioppilaskuntaa kohtaan. Jos kiinnostus alkaa hiipua, kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään, kenen edun mukaista se olisi.
Syy tapahtumiin ei toki ole pelkästään ylioppilaskunnan, vaan jäljet johtavat ystäväämme opetusministeriöön, joka vaihtelee päivämääriä vähintään yhtä ansiokkaasti kuin TKY.
Uskon, että OPM on lupaillut ja pantannut päätöksiään täysin suunnitelmallisesti. Minun mielestäni oli ministeriöltä oivallinen taktiikka viivyttää Kurrin ja Jäppisen raporttien julkaisu aivan joululomien kynnykselle, jolloin opiskelijoiden suuret massat ovat hajallaan lomailemassa ja ylioppilaskuntien toimijat vaihtumassa toimintavuoden karkaisemista tuoreisiin keltanokkiin. Riviopiskelijoilla oli kokonainen kuukausi aikaa sulatella tulevia muutoksia joulukinkun kanssa ja todennäköisesti opiskelijan arjen todellisuudesta autuaan tietämättömien ihmisten seurassa. Niin pitkässä ajassa ehtii laantua jyrkempikin ketuttaminen.
Nyt keväällä kuulin ensin ministeriön antavan päätöksiä tiettynä päivänä, seuraavaksi kuulin opiskelijajärjestöjen suunnittelevan informaatiotilaisuuksia ja mielenosoituksia, ja kas kummaa kun päätöspäivä jälleen lykkääntyi.
Uskon, että ministeriössä lueskellaan lehtiä ja juodaan kahvia jalat pöydällä ja odotellaan hetkeä, jolloin opintotukien leikkaamiset ja opintoaikojen rajoitukset alkavat olla eilispäivän uutisia ja niin arkipäiväisiä, ettei niihin enää osata reagoida kiivaasti.
Kriisiviestinnän strateginen miettiminen ja tiukka linjaaminen olisi nyt paikallaan, mutta pysytellään niitä odotellessa tiiviisti hälytystilassa ja yhdessä rintamassa iloisin mielin.