Markku Markkula harppoo Dipolin aulaan ja ottaa maanantaiaamun haltuun hymyillen. Hän on aloittanut työt kotonaan kuuden aikaan, joten kahvi maistuu jo.
Dipoli on Markkulalle vanha tuttu. Hän päätyi koulutuskeskuksen johtajaksi muutaman mutkan kautta, mutta sittenkin aika johdonmukaisesti. Nuorena fuksina 34 vuotta sitten Markkula muistaa ihmetelleensä rakennuksen massiivista olemusta. 1970-luvun aktiivisina TKY-vuosinaan hän miltei asui Dipolissa, vaikka perhekylän koti ei sekään ollut kaukana.
Dipolin ylläpito kävi TKY:lle ylivoimaiseksi 1990-luvun laman myrskyissä. Silloin Markkula oli mukana neuvottelemassa talon uudesta elämästä. Sihteeristö muutti kadun toiselle puolen, ja diplomi-insinöörien täydennyskoulutus valtasi Dipolin.
Viimeisimmän rupeamansa Dipolissa Markkula aloitti viime keväänä, kahden eduskuntakauden jälkeen.
Ajat olivat puoluepoliittisesti kiihkeitä. ”SIK:ssa olimme taistolaisten Satu Hassin kanssa tiukasti vastakkain”, sanoo Markkula, maailmankatsomukseltaan kokoomuslainen.
TKY:ssä toimi tuolloin monia muitakin tulevia vaikuttajia, muun muassa Jormat Ollila ja Eloranta.
”Kokoukset kestivät yleensä pitkälle yöhön. Edustajistossa kaikki olivat aina paikalla, sillä Kansanrintaman ylivoima oli vain yhden äänen suuruinen. Vuonna 1974 asetelma kääntyi porvarien eduksi”, Markkula muistaa.
Sekä TKY:ssä että kiltatasolla väännettiin kättä esimerkiksi Chilen tapahtumista ja Suomen EEC-jäsenyydestä. Henkilövalinnat kuumensivat tunteita.
Jollain lailla poliittisuus kokosi opiskelijat yhteisten asioiden äärelle, sillä edustajistovaaleissakin äänestysprosentti kieppui 70:n tietämissä. Suuri määrä ihmisiä sitoutui ylioppilaskunnan toimintaan useiksi vuosiksi.
”En haluaisi, että asiat menisivät tänä päivänä poliittisuudessa niin pitkälle kuin silloin. Nykyisten edustajistoryhmien pitäisi kuitenkin kirkastaa omia tavoitteitaan. Silloin jäsenistöllä olisi selkeät valinnanvaihtoehdot, ja se varmasti aktivoituisi paremmin.”
Hänellä on mielipide myös tulevasta tutkinnonuudistuksesta: Osan opintojen tietosisällöstä voisi hyvin jättää opiskeltavaksi vasta työelämässä. Sen sijaan yleisiä ilmiöitä, vaikkapa tekniikan tulevaisuutta ja historiaa samoin kuin sen valtavia käyttömahdollisuuksia kannattaa pureskella perusteellisesti opintojen aikana.
”Teekkari voi vaikuttaa erilaisiin etukysymyksiin oman ylioppilaskuntansa kautta. Esimerkiksi tutkintorakenteen remontissa opiskelijoilla on tuorein näkemys. Lisäksi teekkareiden on hyvä kulkea oman alansa innovatiivisessa kärjessä, luoda ja täyttää tulevaisuuden työpaikkoja.”