Valtakunnallisen teekkarijäynääjän arvonimestä kisattiin 29.–30.10. Vaasassa. Vajaan vuorokauden kuluessa oli suoritettava kolme jäynää, joista yksi oli sidottu Nobel-teemaan. Otaniemeä edusti voitokkaasti kahdeksan tutateekkaria vahvistuksenaan Miina-kana.

Otaniemen edustajat lähtivät tosissaan viemään luuloja pois kiertopalkintoa havittelevilta tamperelaisilta, oululaisilta, lappeen Rantalaisilta ja muilta teekkareilta, joten valmistelut kisaa varten aloitettiin hyvissä ajoin – jo viime wapun jälkeen. Backburnerilla kuplineita ideoita haudattiin hiljaisuudessa yksi toisensa jälkeen. Kutsun käydessä ja kryptisten vihjeiden kolistessa postilaatikossa joukkueelle tuli asiaankuuluva kiire saattaa sekä itsensä että jäynät kisakuntoon. Lähtöillan varustepalaveri TUASin takaovella johti silti huomattavaan karsimiseen – toiseen autoon piti jättää tilaa Miinalle, jota seuraavaksi lähdettiin noutamaan Vihdin perämetsistä. Kisa alkoi kalvosulkeisilla Vaasan yliopiston kampuksella. Myös TEK:nlakimies piti oman palopuheensa – jonka jälkeen joukkueemme pyysi privaattiaudienssia. Osan odottaessa go-aheadia juristilta toiset lähtivät metsästämään sopivaa lokaatiota kerätä suurelta yleisöltä sylki- ja hiusnäytteitä ajokorttiin liitettävää biometristä tunnistetta varten. Moni vaasalainen oppi reippailta Suomen tunnistekeskuksen tutkijoilta, että tänä vuonna Nobelin palkinto myönnettiin nopeasta DNA-analysaattorista. Kuinka ollakaan, tällainen PC:n virtalähdettä muistuttava laite oli myös tutkijoidemme hallussa. Kymmenet kansalaiset pääsivätkin mukaan pilottihankkeeseen, jossa tunnisteelle varattu kohta 13 ajokortista sai näppärän tarran – helpottamaan muodollisuuksia muun muassa USA:aan matkustettaessa. Kotiläksyksi kaikille testaajille annettiin hoito-ohje, jossa lapioitiin faktat sekä DNA:sta että jäynäämisestä. Toisen jäynämme oli tarkoitus muistuttaa vaasalaisia siellä käynnis­tettävästä DI-koulutuksesta. Tämän flopattua 6–0 lähti puolet joukkueesta rautakaupan kautta toimistolle backup-jäynää suunnittelemaan. Toiset suuntasivat noutamaan Miinaa välivarastosta. Paikallinen Citymarket taipui yllättävän nopeasti tuote-esittelyn järjestämiseen pääovensa edessä – jopa sähköt järjestyivät. Espoolainen Agri-Prodeco Oy esitteli uutuustuotteitaan, keltuaisettomia kanamunia. Häkissä tepasteli tähän tarkoitukseen jalostetun siipikarjan edustaja. Maistiaiset upposivat hyvin yleisöön, jonka huulet pyöristyvät munia pannulle rikottaessa. Yrityksen suorittaessa samalla markkinakartoitusta ideoivat kuluttajat tuotteen nimeksi muun muassa valkomunan. Arveltiin myös, että marengin ystävät ihastuisivat tuotteisiin. Videoeditoinnillisen ja powerpointillisen yön jälkeen koitti kohtalon hetki. Kilpailun taso ei kuitenkaan ollut riittävä, joten Otaniemi julistettiin voittajaksi. Myös Miinalle luovutettiin tilaisuudessa oma kunniakirjansa. Tuomariston mukaan ”nämä tyypit saisivat myytyä vaikka hevosen takaisin mustalaisille,” mikä erityisesti lämmitti prodekolaisia sydämiä.