Subject: Dippatyö :-(
Lukijalla on mahdollisuus seurata erään teekkarin ja erään humanistin, lukioaikaisten ystävysten, sähköpostikirjeenvaihtoa diplomityön ja gradun teon suossa.
Kolmas osa: Maailmanpelastusta ja weltschmertziä, toivo kuitenkin elää...
From: Teekkari
To: Humanisti
Sent: 20.9.2002 klo 10.26
Subject: Mikä minusta tulee isona?
Olin eilen “mikä minusta tulee isona” -keskusteluillassa, jota veti TKK:n uraneuvontapsykologi. Tietenkään siellä ei suorastaan selvinnyt, mitä teen ”isona” mutta ehkä helpottavinta oli huomata, että suurin osa paikalla olleista teekkareista/DI:stä haaveili maailman pelastamisesta ihan yhtä utopistisesti kuin minäkin.
Mitä siis haluaisin tehdä isona maailman pelastaakseni? Tutkimusmaailma (sovellettavilta osin myös julkinen sektori) vs. yritysmaailma? Tutkijana olis helppo (tai helpohko:) elättää illuusiota, että joku tutkimus ihan oikeasti johtaa myös konkreettisiin toimiin vaikkapa ympäristön pelastamiseksi. Tai että vaikka juuri tämä tutkimus ei pelastaisikaan maailmaa, se kasvattaa kuitenkin ihmiskunnan tietomäärää, ja on omalta osaltaan pohjana paremman huomisen rakentamisessa. Toisaalta tutkimukset järisyttävän usein jäävät niiksi kirjastojen täytteiksi ja tiedeartikkeleiksi, eikä hyviäkään innovaatioita tulla koskaan saamaan käytäntöön asti. Eli pelastat maailmaa, mutta vain paperilla. Firmoissa taas tehdään ihan konkreettisia juttuja, tuotteita ja palveluita, mutta hemmetti ei niistä useinkaan tunnu olevan pelastusta maailmalle, joku kulutushysteerinen idiootti vain maksaa niistä.
Tekisinkö siis sittenkin mieluummin tutkimusraportteja iänikuisissa EU-projekteissa kuvitellen pelastavani maailman niillä papereilla? Vain teenkö ihan käsinkosketeltavia juttuja, joiden tiedän ainakin olevan olemassa, vaikken luulekaan niiden pelastavan maailmaa? Myös opettajana voisin pelastaa maailman: voin kasvattaa näitä teinejä välittämään muustakin kuin ensi perjantain diskosta, ja joku niistä voi joskus keksiä fuusion minun antamani tiedonjyvä osana oman osaamisensa ja persoonansa perustuksia. Toimittajana voisin raportoida ja tuoda omat mielipiteeni julki, toimia kenties mielipidevaikuttajana. Ja politiikassa voisin ainakin taistella tuulimyllyjä vastaan kuvitellen oman näkemykseni maailman parhaasta olevan oikeutetumpi kuin muiden. :)
From: Humanisti
To: Teekkari
Sent: 20.9.2002 klo 12.10
Subject: Re: Mikä minusta tulee isona?
Näinhän se on. Tyhjentävä raportti. Se vain tuli mieleen noista luettelemistasi uravalinnoista maailman pelastamiseksi, että oletko muuten ikinä itse huomannut, että sinä voisit valita minkä tahansa noista? Osaisit niitä kaikkia.
From: Teekkari
To: Humanisti
Sent: 20.9.2002 klo 14.23
Subject: Ei yleisnero vaan yleistyhmä
Kiitos ystävä. Paitsi että ainakaan tutkijaksi musta ei varmaankaan ole. Ainoa vaihtoehto lienee yrittää keplotella itsensä äkkiä valmiiksi ennen kuin ne hoksaavat, että eihän tuommosta voi kutsua diplomi-insinööriksi edes säälistä.
Sehän on aina tiedetty, että mua kiinnostaa hullun monet asiat paljon, muttei ehkä mikään aivan sikapaljon (siis esim. tutkijaksi asti), joten ehkä ihan hyvä vaihtoehto olis olla kohtuullinen asiantuntija omalla alallaan ja samalla harrastuksenomaisesti kasvattaa tietämystään mielenkiintonsa kohteista; historiasta, bilsasta, mantsasta, politiikasta, filosofiasta, kansantaloudesta jne. Sitten vois kirjottaa näsäviisaita kolumneja vähintään työpaikkansa henkilöstölehteen, ellei ne muualle kelpais.
Teekkarikalenterissa joku tyhmä firma kyllä mainosti, että “etsimme ihmisiä, jotka ovat mieluummin erinomaisia yhdellä alueella kuin aika hyviä monella alueella”, mutta selvästikään se ei sitten ole minun paikkani. Uskon edelleen, että yleistyhmiäkin tarvitaan, ainakin mediassa ja politiikassa ne olis hyviä, samoin johtotehtävissä, olipa sitten firman tai kunnan, olis hyvä olla laaja tieto- ja sivistyspohja. Mahdollisuuksia on ihan oikeastikin muuhunkin kuin ahistumiseen.
Kolmas osa: Maailmanpelastusta ja weltschmertziä, toivo kuitenkin elää...
From: Teekkari
To: Humanisti
Sent: 20.9.2002 klo 10.26
Subject: Mikä minusta tulee isona?
Olin eilen “mikä minusta tulee isona” -keskusteluillassa, jota veti TKK:n uraneuvontapsykologi. Tietenkään siellä ei suorastaan selvinnyt, mitä teen ”isona” mutta ehkä helpottavinta oli huomata, että suurin osa paikalla olleista teekkareista/DI:stä haaveili maailman pelastamisesta ihan yhtä utopistisesti kuin minäkin.
Mitä siis haluaisin tehdä isona maailman pelastaakseni? Tutkimusmaailma (sovellettavilta osin myös julkinen sektori) vs. yritysmaailma? Tutkijana olis helppo (tai helpohko:) elättää illuusiota, että joku tutkimus ihan oikeasti johtaa myös konkreettisiin toimiin vaikkapa ympäristön pelastamiseksi. Tai että vaikka juuri tämä tutkimus ei pelastaisikaan maailmaa, se kasvattaa kuitenkin ihmiskunnan tietomäärää, ja on omalta osaltaan pohjana paremman huomisen rakentamisessa. Toisaalta tutkimukset järisyttävän usein jäävät niiksi kirjastojen täytteiksi ja tiedeartikkeleiksi, eikä hyviäkään innovaatioita tulla koskaan saamaan käytäntöön asti. Eli pelastat maailmaa, mutta vain paperilla. Firmoissa taas tehdään ihan konkreettisia juttuja, tuotteita ja palveluita, mutta hemmetti ei niistä useinkaan tunnu olevan pelastusta maailmalle, joku kulutushysteerinen idiootti vain maksaa niistä.
Tekisinkö siis sittenkin mieluummin tutkimusraportteja iänikuisissa EU-projekteissa kuvitellen pelastavani maailman niillä papereilla? Vain teenkö ihan käsinkosketeltavia juttuja, joiden tiedän ainakin olevan olemassa, vaikken luulekaan niiden pelastavan maailmaa? Myös opettajana voisin pelastaa maailman: voin kasvattaa näitä teinejä välittämään muustakin kuin ensi perjantain diskosta, ja joku niistä voi joskus keksiä fuusion minun antamani tiedonjyvä osana oman osaamisensa ja persoonansa perustuksia. Toimittajana voisin raportoida ja tuoda omat mielipiteeni julki, toimia kenties mielipidevaikuttajana. Ja politiikassa voisin ainakin taistella tuulimyllyjä vastaan kuvitellen oman näkemykseni maailman parhaasta olevan oikeutetumpi kuin muiden. :)
From: Humanisti
To: Teekkari
Sent: 20.9.2002 klo 12.10
Subject: Re: Mikä minusta tulee isona?
Näinhän se on. Tyhjentävä raportti. Se vain tuli mieleen noista luettelemistasi uravalinnoista maailman pelastamiseksi, että oletko muuten ikinä itse huomannut, että sinä voisit valita minkä tahansa noista? Osaisit niitä kaikkia.
From: Teekkari
To: Humanisti
Sent: 20.9.2002 klo 14.23
Subject: Ei yleisnero vaan yleistyhmä
Kiitos ystävä. Paitsi että ainakaan tutkijaksi musta ei varmaankaan ole. Ainoa vaihtoehto lienee yrittää keplotella itsensä äkkiä valmiiksi ennen kuin ne hoksaavat, että eihän tuommosta voi kutsua diplomi-insinööriksi edes säälistä.
Sehän on aina tiedetty, että mua kiinnostaa hullun monet asiat paljon, muttei ehkä mikään aivan sikapaljon (siis esim. tutkijaksi asti), joten ehkä ihan hyvä vaihtoehto olis olla kohtuullinen asiantuntija omalla alallaan ja samalla harrastuksenomaisesti kasvattaa tietämystään mielenkiintonsa kohteista; historiasta, bilsasta, mantsasta, politiikasta, filosofiasta, kansantaloudesta jne. Sitten vois kirjottaa näsäviisaita kolumneja vähintään työpaikkansa henkilöstölehteen, ellei ne muualle kelpais.
Teekkarikalenterissa joku tyhmä firma kyllä mainosti, että “etsimme ihmisiä, jotka ovat mieluummin erinomaisia yhdellä alueella kuin aika hyviä monella alueella”, mutta selvästikään se ei sitten ole minun paikkani. Uskon edelleen, että yleistyhmiäkin tarvitaan, ainakin mediassa ja politiikassa ne olis hyviä, samoin johtotehtävissä, olipa sitten firman tai kunnan, olis hyvä olla laaja tieto- ja sivistyspohja. Mahdollisuuksia on ihan oikeastikin muuhunkin kuin ahistumiseen.