Milloin voi keksiä? Mitä keksiminen edes on?
Keksijä Pekka Turunen (s. 8) keksii herkimmin järjestyksen ja kaaoksen rajamailla, esimerkiksi nukkumaan mennessään. Toisille ideat tulevat vasta aamulla. Joka tapauksessa unessa keksinnöt muhivat ja ajatukset kirkastuvat.
Kaikki aivotyöläiset pääsevät jatkuvasti keksimään asioita, vaikka ne eivät mitään patentin arvoisia ideoita olisikaan. Tällaiset jokapäiväiset keksinnöt täytyy kuitenkin erottaa varsinaisista konkreettisista innovaatioista, jotka johtavat esimerkiksi uusiin tuotteisiin.
Keksimiselle otollisia ympäristöjä voi luoda. Eri ihmisille keksimiseen innoittava ympäristö on erilainen. Joku tarvitsee täydellistä hiljaisuutta ja yksinäisyyttä. Toinen haluaa keskustella tai ainakin kuunnella musiikkia. Kolmas keksii kiireessä.
Harvemmin keksinnöt kuitenkaan syntyvät täysin epämiellyttävissä ympäristöissä. Työpaikoille pitäisi keksiä viihtyisyyttä luovia tiloja ja tilaisuuksia, joissa keksiminen olisi otollista.
Tutkimuksen mukaan poikamiehet ovat tehneet enemmän keksintöjä kuin naimisissa olevat. Mitä kauemmin naimattomana, sitä enemmän keksintöjä. Sama pätee runouteenkin. Mitä kurjempaa rakkauselämää, sitä parempia runoja!
Innovaatioiden potentiaalissa on hirveästi voimaa. Usko tulevaisuuden mahdollisiin innovaatioihin voi saada ihmisen käyttäytymään epärealistisesti. On aika naiivia uskoa esimerkiksi, että tulevaisuudessa ratkaistaan kaikki ydin- ja muiden jätteiden ongelmat, ja käyttäytyä sen mukaisesti. Entäpä jos ei keksitäkään?
Keksiminen on itsestäänselvyyksien kumoamista, ihmettelyä, asioiden kääntämistä toisin päin. Se on niitä kuuluisia tyhmiä kysymyksiä, jotka joku uskaltaa sanoa ääneen!

Terhi Upola
Päätoimittaja