Mitä tapahtuu, kun kolmen aikuisen lapsen eronnut äiti (Rose María Sardà) löytää uuden rakkauden nuoresta tsekkiläisestä muusikkonaisesta (Eliska Sirová)? Tämä on alkuasetelma Nainen Vai Artisokka -festivaaleilla esitetyssä espanjalaisessa elokuvassa A Mi Madre Le Gustan Las Mujeres (My Mother Likes Women, ohj. Daniela Fejerman, Inés París), jossa kolme tytärtä kauhistuvat äitinsä valinnoista.

”Kukaan ei ole kuollut siihen, että äiti on lesbo”, toteaa nuorin tytär elokuvan alussa. Silti tsekkirakastajattaressa tuntuu olevan kaikki pielessä: hän on virtuoosimuusikko, aivan liian kaunis ja saman ikäinen kuin tyttäret itse. Niinpä tyttäret päättävät yksissä tuumin karkottaa naisen sinne, mistä hän tulikin, keinolla millä hyvänsä.

Elokuva ei niinkään keskity äidin ja rakastajattaren väliseen suhteeseen, joka jää valjuksi ja etäiseksi. Sen sijaan seurataan keskimmäistä tytärtä Elviraa (Leonor Watling, ”Puhu hänelle”), jonka elämää eivät omituisen terapeutin istunnotkaan tunnu auttavan. Katsojaa hykerryttää monta kertaa, kun Elviran neuroottinen käytös aiheuttaa konflikteja ja kummeksuntaa työssä ja ihmissuhteissa, jotka jo sinällään ovat oudommasta päästä.

Elokuvan huumori perustuu pitkälti henkilöhahmojen kaoottisuudelle. Se pursuaa yhtä paljon hulvatonta naisenergiaa kuin Bridget Jones konsanaan, ja sen tilannekomiikkaa on toisaalta verrattu Woody Alleniin. Vaikka tarina vähitellen hajaantuu ja menettää riehakasta otettaan, loppu ei silti ole pettymys vaan kunnollinen päätös tälle hyvin erilaiselle romanttiselle komedialle.

A Mi Madre Le Gustan Las Mujeres ei suinkaan ole ainoa espanjalaiskomedia, joka käsittelee homoseksuaalisuutta. Viime aikojen almodovarilaisuuden aallon myötä homoseksuaalisuudesta on tullut suorastaan trendi espanjalaisessa elokuvateollisuudessa. Viime Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla sekä Vinokinossa esitetty Cachorro (Bear Cub, ohj. Luis Miguel Albaladejo) jatkaa tätä suuntausta.

Elokuvan päähenkilö Pedro (José Luis García-Peréz) on kolmikymppinen sinkkuhomo, jonka elämä on estotonta hurvittelua ja irtosuhteita. Pedron elämä muuttuu, kun hänen siskonsa lähtee miesystävänsä kanssa Intiaan ja jättää 11-vuotiaan poikansa Bernardon (David Castillo) Pedron hoiviin. Parin viikon pituiseksi aiottu visiitti venyy vuosiksi, kun sisko jää kiinni huumeiden salakuljetuksesta.

Cachorro ei ole yhtä riehakkaan huumorin täyttämä kuin A Mi Madre Le Gustan Las Mujeres, vaan enemmänkin tyytyy tutkimaan Pedron ja Bernardon kehittyvää suhdetta ja kiintymystä sekä heidän suhdettaan ulkomaailmaan, joka ei aina hyväksy heidän yhteiseloaan. Jotain yhteistä näillä elokuvilla silti on. Molemmat kuvaavat maailmaansa hellästi ja hymyssä suin, ja moralisointiin ei missään vaiheessa alennuta. Elokuvien viesti on selkeä: elä ja anna elää.

Seuraavat suuret filmifestivaalit ovat Tampereella 9.–13.3. Lisätietoja: http://www.tamperefilmfestival.fi