Kauko Juhantalo koplasi, Pentti Tiusanen vakoili ja Matti Ahde käpälöi. Tony Halme ilmaisee avoimesti ulkomaalaisvihansa. Kaikki neljä nousivat näyttävästi eduskuntaan vaaliyönä 16. maaliskuuta.

Vaikuttaa siltä, että varmin tapa luikerrella kansalliseen parlamenttiimme on näyttäytyä jollain tapaa paheksuttavana. Hätkähdyttävyys ja huono maine ovat eduskuntakandidaatin parhaat eväät. ”Viikinki” Halmetta markkinoidaan nyt pontevasti eduskunnan protestiäänenä.

Tietysti pelkällä kuuluisuudellakin pääsee jo pitkälle. Martin Saarikangas ja Arto Bryggare ovat esimerkkejä ehdokkaista, jotka koetaan tutun turvallisiksi.

Toimittajan ura näyttää olevan yksi helpoimmista tavoista hankkia julkisuutta. Ammattinimikkeen alta eduskuntaan ponnistivat muun muassa Pertti Salovaara ja Antti Kaikkonen. Mikko Alatalokin mainosti vaalien alla itseään entiseksi toimittajaksi.

Eduskunnasta tuli kyseenalaisia ansioita haalineiden nukketeatteri. Monen kansanedustajan taidot ovat joko tehtävän kannalta epäolennaisia tai sitten niitä on sovellettu suorastaan moraalittomiin tekoihin. Muutosta ei näköjään kaivata – eikä tule ennen kuin ihmiset oppivat seuraamaan asiakysymyksiä julkkistemppujen sijaan. Tämä kaikki kuuluu tietenkin demokratiaan.

Teekkareiden kannalta vaalit sujuivat kohtalaisesti. Uusmaalaiset tekniikan akateemiset istuttivat eduskuntaan oman Kasvin ja Matikainen-Kallströmin. Helsingissä kävi heikommin: alan edustajien noste ei riittänyt. Nuoria äänestettiin eduskuntaan luvattoman vähän.

Ilmeisesti Polyteekkarinkin olisi kannattanut keskittyä heittämään rajusti lokaa teekkarimyönteisten ehdokkaiden ylle – kunnon roistoksi luultu ehdokas olisi pompannut eduskuntaan vaivoitta.

Jäämme odottelemaan Alpo Rusin ja Jussi Ahteen vaalikampanjoita 2007.

Elina Mattila
Toimitussihteeri