Nuoret osaavat teknisten vehkeiden käytön ja taituroivat mestarillisesti vaikkapa tietokoneilla. Arkisten rutiinien takana on kuitenkin joukko monimutkaisia kysymyksiä tietosuojasta ja sen takaamisesta.

Tietosuoja-asioita pohdittiin laajalti lokakuussa pidetyssä Nuoret ja tietosuoja -seminaarissa. Alustajana toiminut tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio valaisi aihetta historiallisesta näkökulmasta: kun Hippokrates 2400 vuotta sitten ryhtyi ottamaan oppilailtaan lääkärinvalaa, tavoitteena oli luottamuksen rakentaminen.

Lehdistön kehittyessä tuli tarve taata ihmisille oma reviiri. Samasta on kysymys, kun mietitään pelisääntöjä nykyisessä tietotekniikan maailmassa. Jos erilaisia rekistereitä hoidetaan hyvin, sekä rekisteröity että rekisterinpitäjä hyötyvät.

Mihin kaikkialle elämämme on kirjattu, ja minkäläisissa tilanteissa joudumme tekemisiin meistä kerättyjen tietojen kanssa? Osastopäällikkö Matti Simola suojelupoliisista sanoo, ettei heillä missään tapauksessa luetteloida esimerkiksi kaikkia mielenosoituksiin osallistuneita. ”Rekisterissä ovat vain ne, jotka ovat tehneet rikoksen tai ovat mukana valtiolle vaarallisessa hankkeessa.”

Simola muistelee hieman myhäillen, että 1960–70-luvuilla varmin tapa päätyä supon rekistereihin oli pyrkiä poliisiksi. Kaikkien hakijoiden taustat nimittäin tarkistettiin. Nykyisinkin ollaan tarkkoina muun muassa rajavartijaksi, ministeriön työntekijäksi tai suuren it-yrityksen asiantuntijaksi hakevien kohdalla. Lasten pariin ei pääse työhön, mikäli on syyllistynyt seksuaali-, väkivalta- tai huumausainerikoksiin.

Suojelupoliisi voi pyydettäessä antaa niin sanotun turvallisuusselvityksen työnhakijasta. 98 prosentissa tapauksista mitään huomauttamista ei löydy. Apulaisjohtaja Tauno Aalto oikeusrekisterikeskuksesta tietää, että rekisterien sisältö kiinnostavat monia. Hänen arvionsa mukaan henkilön luotettavuuteen liittyvät käyttötarkoitukset ovat yleistymässä.

Tavallinen nuori saattaa joutua tekemisiin rekisteriasioiden kanssa esimerkiksi mennessään armeijaan. Koko ikäluokasta annetaan Puolustusvoimille rikosrekisteriote. Jos omissa tiedoissa on jotain kummallista, kannattaa ryhtyä reippaasti oikaisemaan asiaa. Sakkorangaistukset eivät rikosrekisteriin päädy; siitä määrää yksityiskohtainen erityislaki.

Tutkija ja kirjailija Petteri Järvinen puhuu nostalgisesti kodinkoneiden ostamisesta. Ennen ostettiin laatua ja hyvää merkkiä, nyt enää ominaisuuksia ja imagoa. Jos tavara menee rikki, se ei haittaa. ”Nokian matkapuhelimilla on yli 90 prosentin brändiuskollisuus, vaikka ne ei kestä”, Järvinen sanoo.

Tarinoista on tullut entistä tärkeämpiä. ”Story is the product, the rest is just production.” Siksi nuoriso halajaa jälleen kuplavolkkareita ja Minejä, autoja joilla heidän vanhempansa kirmasivat läpi 1960 ja -70-lukujen.

Taisteluun tarinoista ja imagoista kytkeytyy vahvasti tietojen keruu. Kauppias, joka tuntee asiakkaansa, on etulyöntiasemassa. Nuorten kaupallinen profiili kiinnostaa, koska juuri nuoret ovat tulevaisuuden kuluttajia.

Taistelu ihmisten huomiosta kiihtyy. Tulevaisuudessa voidaan jopa maksaa siitä, että ihminen suostuu vastaanottamaan mainoksen. Tieto täsmämarkkinoinnin pohjaksi saadaan luonnollisesti asiakasrekistereistä. Suomi on maailman ykkösiä kanta-asiakaskorttien saralla, sillä täällä asuu kuuliainen kansa.

”Jotain perverssiä on siinä, että apteekissakin tyrkytetään jo kanta-asiakaskorttia”, Petteri Järvinen murehtii. ”Ainoa, joka ei tyrkytä, on Alko.” Toisaalta rekistereistä saattaa kauppiaan lisäksi hyötyä myös asiakas. ”Jos ihminen kävelee tulevaisuudessa kadulla ja on nälkäinen, niin mikä olisi sen mukavampaa kuin saada kännykkään mainos pizzatarjouksesta aivan nurkan takana”, Järvinen riemuitsee.

Nuoret tekevät sopimuksia huomattavasti enemmän kuin ennen. Kännykkäliittymät, muovikortit ja luottojärjestelyt astuvat nuorten elämään yhä aikaisemmin. Tällä on varjopuolensa: jos raha-asioiden vastuullinen hoito pettää, merkintä maksuhäiriöstä nostaa tien pystyyn monilla elämänalueilla.

Kuluttajaviraston johtaja Anja Peltonen on huolissaan niistä nuorista, jotka ovat hankkineet korkeakorkoista luottoa ja joutuneet sitten vaikeuksiin sen kanssa. Maksukyvyttömyyden taustalla ovat usein yllättävät elämänmuutokset. Lisäksi postimyyntiluotoille ei ole tällä hetkellä vaihtoehtoa: pankit eivät tarjoa pieniä kohtuukorkoisia luottoja.

18–24-vuotiaista suomalaisista seitsemällä prosentilla on vakava maksuhäiriö. Yliopisto-opiskelijoiden piirissä luku on huomattavasti pienempi. Teknillisen korkeakoulun opiskelijoista ainoastaan 0,25 prosentilla on maksuhäiriömerkintä – tosin osuus on laskettu vain niistä, jotka ovat hakeneet opintolainan valtiontakausta.

85 prosenttia maksuhäiriömerkinnöistä koskee alle 800 euron velkaa, mutta kun merkintä on rekisterissä, alamäki alkaa. Luoton hakeminen käy lähes mahdottomaksi, on hankala saada pankkikorttia tai vuokra-asuntoa, pitää maksaa etukäteen sähköstä ja teleliikenteestä.

Perintäprosessissa on monta vaihetta. Kun perintätoimistolta tulee kirje, maksuhäiriö ei ole vielä rekisterissä. Silloin kannattaakin tarttua toimeen ja sopia vaikka velkojan kanssa maksuaikataulusta.

Testaaminen työhönottotilanteissa kohdistuu eritoten koulutettuihin nuoriin aikuisiin ja keski-ikäisiin. Jos kyse on vieläpä asiantuntija- tai johtotehtävistä, todennäköisyys joutua soveltuvuutta mittaavaan psykologiseen kokeeseen on varsin korkea.

Valitettavasti liikkeellä on paljon huonoa ammattikäytäntöä: kaikkialla testejä eivät tee koulutetut psykologit. Lisäksi menetelmiä ei ole alun perin kehitetty työhönottotarkoitukseen. ”Näköala on hieman pelottava”, toteaa Tuomo Tikkanen, Suomen Psykologiliitto ry:n toiminnanjohtaja.

Laissa on määritelty tarpeellisuusvaatimus. Epäasiallisia kysymyksiä ei kuulu esittää, eikä niihin tarvitse vastata, ei edes työnhakijan omalla suostumuksella. Työnantajan on perustettava arvionsa ensi käden tietoon eli huhupuheita ei saa ottaa lukuun.

Työnantaja ei pysty noin vain hankkimaan työnhakijan rikosrekisteritietoja. Sen sijaan jokaisella on oikeus tarkistaa itseään koskevat tiedot. Jotkut työnantajat ovat käyttäneet tätä mahdollisuutta: he ovat pyytäneet hakijaa hankkimaan tiedot ja esittämään ne sitten haastattelussa. Moiseen ei tarvitse suostua.

Yksittäinen testi ei ennusta kenenkään menestymistä työelämässä. Niinpä testaamisessa on aina yhdistettävä eri menetelmiä ja haastattelua. Arvioidulla on oikeus saada selvitys lausunnon sisällöstä. Testien tarkoitus ei ole selvittää hakijan mielenterveyttä, vaan ainoastaan hänen soveltuvuuttaan työtehtävään. Siihen testaajan valtuudet loppuvat.

Mielenkiintoista henkilöarvioinnissa on, että työnantaja ei voi perustaa päätöstään yksin soveltuvuuskokeeseen. ”Vaikka hakija pistäisi arvioinnin läskiksi, työnantajalla ei ole oikeutta syrjiä”, muistuttaa Tikkanen.

Mikko Välimäki on oikeustieteen kandidaatti, joka tekee väitöskirjaa Teknilliseen korkeakouluun. Hän toimii puheenjohtajana vuoden ikäisessä järjestössä nimeltä Electronic Frontier Finland ry (EFFi). Yhdistykseen kuuluu paljon juridiikan ja teknologian edustajia sekä toimittajia.

EFFi ry:n tarkoituksena on suojella sananvapautta. Sen tämänvuotinen Isovelipalkinto myönnettiin oikeusministeriölle, joka on sisäasiainministeriön kanssa innokkaimmin rajoittamassa sananvapautta Internetissä. Välimäen mukaan ministeriöissä on vallalla pelokas suhtautuminen nettiä kohtaan.

”Totuus on, että pomminteko-ohjeita ei saa netistä ikinä pois”, Välimäki toteaa. ”Vastuu on joka tapauksessa yksilöllä.” Mikäli netin käyttöä ryhdyttäisiin rajoittamaan, jouduttaisiin sulkemaan pois myös hyödyllistä keskustelua.

Sananvapautta rajoittavia intressejä ovat muun muassa yksityisyys, yhteiskunnan turvallisuus ja rikosten selvittämisen tarpeet. Siitä huolimatta sananvapauden suoja on teknologianeutraali. Keskustelun ja tiedonlevityksen rajoittaminen Internetissä olisi siis paitsi äärettömän vaikeaa, myös moraalisesti ja lainsäädännöllisesti arveluttavaa.

Asianajaja Markku Varhela on samoilla linjoilla puhuessaan tekijänoikeuksista: verkossa pätevät samat säännöt kuin muuallakin. Linkittämiseen on tuskin luvassa säännöksiä, mutta hyvää tapaa kannattaa noudattaa. ”Olen ajat sitten lakannut uskomasta, että lainsäädännöllä voitaisiin kaikkia ongelmia ratkaista”, asianajaja tunnustaa.

Petteri Järvisen mukaan luottamuksen merkitys kaupan alalla tulee kasvamaan. Kaikki eivät ylläpidä rekistereitään turvallisesti. Esimerkiksi Playboy-lehti säilytti tietoja asiakkaistaan niin lepsusti, että hakkeri pääsi lähettämään heille kaikille sähköpostia. Tosin tämä ei halunnut muuta kuin ilmoittaa kaikille tunkeutuneensa järjestelmään.

Hakkeroinnin motiivina on varsin usein silkka pilailunhalu. Harrastelijat, ”script kiddiet”, ovat usein poikia tai miehiä, jotka haluavat yksinkertaisesti näyttää taitonsa ja hieman temppuilla jonkin suuren yrityksen kanssa.

Joissakin tapauksissa taustalla on sairaalloinen tiedonjano. Jotkut murtautuvat nettikauppoihin hankkiakseen sieltä luottokorttien numeroita. USA:n katukaupassa luottokorttitietojen hinta on noin 5–10 dollaria (euroa) kappaleelta. Tutkimuspäällikkö Mikko Hyp­pönen F-Securesta sanoo, että verkkoterrorismin uhka on käytännössä melko pieni. Netin voi kaataa – jopa niin, että se ei enää nouse. Tämä ei kuitenkaan kaataisi yhteiskuntaa: bussit kulkisivat, kellot kävisivät, puhelimet toimisivat ja ihmiset tekisivät töitään siitä huolimatta.

Netissä hakkeroiva teollisuusvakoilija jää harvoin kiinni. Tunnetuin tietomurtaja lienee Kevin Mitnick. Hän on oivallinen esimerkki siitä, että hyökkäykset eivät aina ole edes tietoteknisiä, vaan ne voivat yhtä hyvin olla sosiaalisia tai psykologisia. Mitnick muun muassa soitteli Yhdysvalloissa muutamia puheluita tekeytyen Nokian jenkkitoimintojen johtajaksi Kari-Pekka Vilskaksi.

Kodinkoneyhtiö Gigantti on yksi niistä firmoista, jotka on yllätetty housut jalassa. Joku murtautui Gigantin nettisivujen ylläpitoon ja kirjoitti etusivulle: ”Gigantti konkurssiin. Gigantin toimitusjohtaja syytteeseen pedofiliasta.” Hakkerilla oli sen verran huumorintajua, että hän oli myös kirjoittanut Rekrytointi-kohtaan ”haetaan tietoturva-asiantuntijaa”.

Suojautumisen suhteen Hyppösenkin viesti on lakoninen: ”Tietomurto-ongelma ei tule häviämään. Täydellistä turvaa ei saa, ellei pidä konetta irti verkosta.”

Tietosuojavaltuutetun toimisto järjesti Nuoret ja tietosuoja -seminaarin yhdessä Pykälä ry:n ja Kannunvalajat ry:n kanssa Helsingin yliopistolla.
Is big brother in your grocery card? Jos tämä huolettaa, lisää tietoa saa osoitteesta www.nocards.com.
EFFi ry esittäytyy osoitteessa www.effi.org.
Hakkeroinnin makuun voi päästä osoitteessa www.sendfakemail.com.