Polyteekkari

Kapellimestari Petri Komulaista lukuun ottamatta musiikki ei ole Polyteknikkojen Orkesterissa kenenkään ammatti, mutta useimmille kuitenkin erittäin vakavasti otettava harrastus. Enemmistö soittajista on teekkareita, mutta joukkoon mahtuu myös valmistuneita diplomi-insinöörejä ja humanisteja.

Polyteknikkojen Orkesterin riveissä eletään parhaillaan vuoden hektisintä aikaa perinteisen kevätkiertueen alla. Tänä vuonna orkesteri esiintyy maaliskuun alussa Raumalla ja Porissa. Länsirannikon kiertueen jälkeen PO:n kevätkonsertti kuullaan Tapiolasalissa 13. huhtikuuta, ja tämän jälkeen alkaa aina 1930-luvulta saakka Wanhalla Polilla järjestettyyn Waputin-matineaan valmistautuminen. Varsinaisten konserttien ohjelma koostuu Glinkan, Tshaikovskin ja Prokofievin haastavista venäläisklassikoista.

Polyteknikkojen Orkesterin selloa soittava puheenjohtaja Tuomas Järvensivu kertoo, että suurin osa PO:n yli sadasta soittajasta on musiikkia aktiivisesti harrastavia teekkareita, mutta mukaan mahtuu myös vanhempia soittajia ja muiden pääkaupunkiseudun korkeakoulujen opiskelijoita. Ammattiorkesterien tasolla PO ei kilpaile, mutta harrastelijaorkesteriksi taso on erittäin korkea.

– Minun piti tehdä lukion jälkeen päätös haluanko alkaa tekemään musiikkia ammatikseni, vai valitsenko jonkun muun alan, selloa 4-vuotiaasta soittanut, nykyisin tietotekniikan osastolla opiskeleva Tuomas Järvensivu kertoo.

Tuomaksen tavoin suurin osa PO:n jäsenistä on harrastanut soittamista pienestä pitäen. Musiikki tarjoaa hyvän vastapainon opiskelulle, eikä pitkäaikaista harrastusta viit- si suotta jättääkään. Tällä hetkellä PO:lla on harrastelijaorkesteriksi harvinaisen hyvä tilanne, sillä täysimittaisen sinfoniaorkesterin rivit ovat hyvin kasassa. Huilisteja, viulisteja ja oboisteja on tällä hetkellä varaa vaihdellakin, mutta esimerkiksi uusille kontrabasisteille olisi vielä hyvin tilaa. Tilanne vaihtelee vuosittain.

– Nyt on esimerkiksi ollut tosi hyvin selloja, mutta joinakin vuosina sellon soittajista on ollut todellista pulaakin. Nyt voidaan valita niitä, jotka haluavat soittaa vaikka konserttoja, mutta sinfoniassa yleensä kaikki saavat soittaa jos vain lavalle mahtuu, Tuomas Järvensivu kertoo.

Tämän lisäksi orkesterin jäsenet kokoontuvat soittamaan myös pienemmissä kokoonpanoissa kuten jousikvarteteissa ja vaskikokoonpanossa.

PO:n vuodenvaihteessa työnsä aloittanut kapellimestari Petri Komulainen pitää orkesterin suurimpana vahvuutena aitoa tekemisen ja osallistumisen iloa.

– Soittajat tulevat harjoituksiin ja konsertteihin sen takia, että heistä on kivaa soittaa musiikkia. Vaikka musiikki on ammattina valtavan hieno asia, tulee ammattimuusikoille aina harmaita päiviä, jolloin harjoituksiin tullaan vain sen takia, että niihin on pakko tulla, Petri Komulainen kertoo.

Lisäksi Komulainen kehuu akateemisten soittajien paikoillaan olevia hoksottimia ja nopeaa oppimiskykyä.

– Harjoituksissa soittajilta voi vaatia melkein samoja asioita kuin ammattiorkesterilta, Komulainen kehuu pehmeällä ja huolitellulla äänellä.

Harjoitusprosessi sinänsä kestää luonnollisesti paljon pidempään, sillä siinä missä ammattiorkesterit harjoittelevat kolmesti viikossa, on PO:lla yhdet harjoitukset, minkä lisäksi kaksi viikonloppua lukuvuodessa on varattu kokonaan harjoittelulle. Toisaalta asioita joudutaan usein toistamaan, sillä kaikki eivät pääse aina paikalle harjoituksiin. Harrastelijaorkesterissa tämä kuuluu kuitenkin elämän realiteetteihin.

Komulaiselle itselleen musiikki ei ole enää harrastus, sillä hän opiskelee Sibelius-Akatemiassa kapellimestariluokalla ja valmistelee orkesterinjohdon A-tutkintoa professori Leif Segerstamin johdolla. Lisäksi hän työskentelee Sinfonia Lahden käyrätorven varaäänenjohtajana.

Ainakin ulkoisen olemuksen perusteella kauttaaltaan tyylikkään tummiin vaatteisiin pukeutuneella Komulaisella voisi arvioida olevan mahdollisuuksia maineeseen, sillä kaikista hänen eleistään välittyy samaa korkeakulttuurista hienostuneisuutta, kuin mitä vaikkapa Esa-Pekka Salosessa on helposti havaittavissa.

Klassinen musiikki ei olekaan koskaan pelkästään musiikkia, vaan esityksiin liittyy aina oma sivistyksellistä ylivertaisuutta huokuva ilmapiirinsä. Esimerkiksi PO:n harjoituksissa jopa vanha kunnon Smökki tuntui muuttuvan ilta-auringossa mitä tyylikkäimmäksi konserttisaliksi heti Tshaikovskin 4. sinfonian f-mollin ensimmäisten säkeiden jälkeen, vaikka juuri ennen harjoitusten alkua sali oli vielä täynnä häliseviä ruokailijoita.

– Kerran uudelleen vielä kaikki alusta. Ei. Klarinetit kerran vielä erikseen, ensimmäinen ja toinen tahti puhtaasti, Petri Komulainen opastaa.

Polyteknikkojen kevätkonsertti kuullaan Tapiolasalissa keskiviikkona 13. huhtikuuta kello 19. Lisätietoja: http://www.polyteknikkojenorkesteri.fi.




	Polyteknikkojen Orkesterin kiertue suuntaa tänä keväänä länteen Mikko Arvinen Kapellimestari Petri Komulaista lukuun ottamatta musiikki ei ole Polyteknikkojen Orkesterissa kenenkään ammatti, mutta useimmille kuitenkin erittäin vakavasti otettava harrastus. Enemmistö soittajista on teekkareita, mutta joukkoon mahtuu myös valmistuneita diplomi-insinöörejä ja humanisteja. Polyteknikkojen Orkesterin riveissä eletään parhaillaan vuoden hektisintä aikaa perinteisen kevätkiertueen alla. Tänä vuonna orkesteri esiintyy maaliskuun alussa Raumalla ja Porissa. Länsirannikon kiertueen jälkeen PO:n kevätkonsertti kuullaan Tapiolasalissa 13. huhtikuuta, ja tämän jälkeen alkaa aina 1930-luvulta saakka Wanhalla Polilla järjestettyyn Waputin-matineaan valmistautuminen. Varsinaisten konserttien ohjelma koostuu Glinkan, Tshaikovskin ja Prokofievin haastavista venäläisklassikoista. Polyteknikkojen Orkesterin selloa soittava puheenjohtaja Tuomas Järvensivu kertoo, että suurin osa PO:n yli sadasta soittajasta on musiikkia aktiivisesti harrastavia teekkareita, mutta mukaan mahtuu myös vanhempia soittajia ja muiden pääkaupunkiseudun korkeakoulujen opiskelijoita. Ammattiorkesterien tasolla PO ei kilpaile, mutta harrastelijaorkesteriksi taso on erittäin korkea. – Minun piti tehdä lukion jälkeen päätös haluanko alkaa tekemään musiikkia ammatikseni, vai valitsenko jonkun muun alan, selloa 4-vuotiaasta soittanut, nykyisin tietotekniikan osastolla opiskeleva Tuomas Järvensivu kertoo. Tuomaksen tavoin suurin osa PO:n jäsenistä on harrastanut soittamista pienestä pitäen. Musiikki tarjoaa hyvän vastapainon opiskelulle, eikä pitkäaikaista harrastusta viit- si suotta jättääkään. Tällä hetkellä PO:lla on harrastelijaorkesteriksi harvinaisen hyvä tilanne, sillä täysimittaisen sinfoniaorkesterin rivit ovat hyvin kasassa. Huilisteja, viulisteja ja oboisteja on tällä hetkellä varaa vaihdellakin, mutta esimerkiksi uusille kontrabasisteille olisi vielä hyvin tilaa. Tilanne vaihtelee vuosittain. – Nyt on esimerkiksi ollut tosi hyvin selloja, mutta joinakin vuosina sellon soittajista on ollut todellista pulaakin. Nyt voidaan valita niitä, jotka haluavat soittaa vaikka konserttoja, mutta sinfoniassa yleensä kaikki saavat soittaa jos vain lavalle mahtuu, Tuomas Järvensivu kertoo. Tämän lisäksi orkesterin jäsenet kokoontuvat soittamaan myös pienemmissä kokoonpanoissa kuten jousikvarteteissa ja vaskikokoonpanossa. PO:n vuodenvaihteessa työnsä aloittanut kapellimestari Petri Komulainen pitää orkesterin suurimpana vahvuutena aitoa tekemisen ja osallistumisen iloa. – Soittajat tulevat harjoituksiin ja konsertteihin sen takia, että heistä on kivaa soittaa musiikkia. Vaikka musiikki on ammattina valtavan hieno asia, tulee ammattimuusikoille aina harmaita päiviä, jolloin harjoituksiin tullaan vain sen takia, että niihin on pakko tulla, Petri Komulainen kertoo. Lisäksi Komulainen kehuu akateemisten soittajien paikoillaan olevia hoksottimia ja nopeaa oppimiskykyä. – Harjoituksissa soittajilta voi vaatia melkein samoja asioita kuin ammattiorkesterilta, Komulainen kehuu pehmeällä ja huolitellulla äänellä. Harjoitusprosessi sinänsä kestää luonnollisesti paljon pidempään, sillä siinä missä ammattiorkesterit harjoittelevat kolmesti viikossa, on PO:lla yhdet harjoitukset, minkä lisäksi kaksi viikonloppua lukuvuodessa on varattu kokonaan harjoittelulle. Toisaalta asioita joudutaan usein toistamaan, sillä kaikki eivät pääse aina paikalle harjoituksiin. Harrastelijaorkesterissa tämä kuuluu kuitenkin elämän realiteetteihin. Komulaiselle itselleen musiikki ei ole enää harrastus, sillä hän opiskelee Sibelius-Akatemiassa kapellimestariluokalla ja valmistelee orkesterinjohdon A-tutkintoa professori Leif Segerstamin johdolla. Lisäksi hän työskentelee Sinfonia Lahden käyrätorven varaäänenjohtajana. Ainakin ulkoisen olemuksen perusteella kauttaaltaan tyylikkään tummiin vaatteisiin pukeutuneella Komulaisella voisi arvioida olevan mahdollisuuksia maineeseen, sillä kaikista hänen eleistään välittyy samaa korkeakulttuurista hienostuneisuutta, kuin mitä vaikkapa Esa-Pekka Salosessa on helposti havaittavissa. Klassinen musiikki ei olekaan koskaan pelkästään musiikkia, vaan esityksiin liittyy aina oma sivistyksellistä ylivertaisuutta huokuva ilmapiirinsä. Esimerkiksi PO:n harjoituksissa jopa vanha kunnon Smökki tuntui muuttuvan ilta-auringossa mitä tyylikkäimmäksi konserttisaliksi heti Tshaikovskin 4. sinfonian f-mollin ensimmäisten säkeiden jälkeen, vaikka juuri ennen harjoitusten alkua sali oli vielä täynnä häliseviä ruokailijoita. – Kerran uudelleen vielä kaikki alusta. Ei. Klarinetit kerran vielä erikseen, ensimmäinen ja toinen tahti puhtaasti, Petri Komulainen opastaa. Polyteknikkojen kevätkonsertti kuullaan Tapiolasalissa keskiviikkona 13. huhtikuuta kello 19. Lisätietoja: http://www.polyteknikkojenorkesteri.fi.