Esa Saarisen tunnemme, mutta filosofeja on TKK:ssa muitakin: tieteenfilosofiaa opettava Antti Hautamäki, tieteen historian opettaja Jouko Seppänen, ympäristötutkijat Henrik Bruun ja Nina Janasik sekä Saarisen assistenttina toimiva Sebastian Slotte, joka tutkii systeemianalyysin laboratoriossa dialogia. Yliopistomaisterin toi tekniikan kehtoon kiinnostus filosofian ja käytännön yhdistämiseen.
Konflikteista ja päätöksentekotilanteista tutkimuskohteensa ammentavalle Slottelle filosofisen praktiikan pitäminen luontuu hyvin sivutoimeksi. Filosofin vastaanotolla käsitellään arkisia haasteita, valintatilanteita ja elämän päämääriä. Aiheet ovat samantapaisia kuin vaikkapa psykoterapiassa, mutta lähestymistapa on erilainen. Psykoterapia pyrkii ratkaisemaan ongelmia, filosofi puolestaan ei ole ongelmanratkaisija tai sairauksien parantaja.
”Filosofi kysyy, miten ongelma vaikuttaa yksilöön ja mistä se johtuu. Hän aukaisee kysymyksiä, ei vastaa niihin.” Psykoterapia on vertikaalista ja vaiheittain etenevää, filosofinen työstäminen on horisontaalista ja uusia näkökulmia etsivää.
Asioiden ymmärtäminen – hullujen, vaikeiden, yksinkertaisten, räjähdysvoimaisten asioiden – on filosofian tekoa.
”Dialogi on maailman ymmärtämistä toisen ihmisen kautta”, Slotte valottaa. ”Dialogissa saa tehdä virheitä ja muuttaa mielipiteitä. Se vaatii luottamusta, mutta myös rakentaa sitä.”
Monelle dialogi merkitsee keskustelua tai vuoropuhelua. Filosofisesti kyse ei ole samasta asiasta. Dialogista puuttuvat valmiit kysymykset ja päämäärät. Silti se tuottaa valaistusta yllättävistä näkökulmista, mysteeristä versoavia oivalluksia. Avoimen dialogin osapuolilta vaaditaan vain halua ja yritystä pohtia asioita filosofisesti.
Dialogi edellyttää Slotten mukaan eläytymistä ja syväkuuntelua. Slotte korostaa myös filosofisen praktiikan ei-filosofisia reunaehtoja:
”Filosofin ja asiakkaan suhde on tasa-arvoinen, empaattinen, kunnioittava ja syvästi luottamuksellinen. Asiakkaalle tulee kertoa, ettei kyse ole terapiasta vaan asioiden tarkastelusta yleisemmällä tasolla.”
Dialogi on eräs filosofian klassisista työstämisvälineistä. Lisäksi filosofinen praktiikka ammentaa olemassa olevista filosofisista teorioista, ”valikoi filosofian ruokakaapista”. Teorian tutkimuksesta tai opetuksesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan filosofi auttaa asiakastaan luomaan omasta elämästään teorioita, joita tämä voi testata käytännössä.
”Kuten klisee kuuluu, ei ole mitään niin toimivaa kuin hyvä teoria”, Slotte toteaa. ”Oman ajattelun ja oman elämän ajattelu johtaa myös käytännössä positiivisiin tuloksiin. Sillä voi olla terapeuttinen vaikutus, samoin kuin esimerkiksi tenniksen pelaamisella.”
Koulumaailma ei Slotten mielestä tarjoa juurikaan filosofisia ymmärtämisvälineitä. Filosofin praktiikasta asiakas saa mukaansa työkaluja ja taitoja, jotka auttavat elämänhallinnassa myös vastaanoton ulkopuolella. Oman teorian muodostamisen voi aloittaa vaikkapa Slotten mieliympäristöissä: nojatuolissa tai kävelyretkellä.