Polyteekkari

Mitähän seuraavaksi? Ennen asioin vihreässä avainpankissa. Sittemmin laitos vaihtoi nimensä ja imagonsa ympäripyöreäksi reikäleipäpankiksi. Reikäleivän sisään oli muuten firman logosta päätellen leivottu harmaata graniittia. Tuli ihan Kalevalan Kullervon eväät mieleen.

Viitisen vuotta siinä meni, ja vähitellen käytännössä nollakorkoiseen reikäleipätiliinkin jo tottui. Paremmassa turvassa roposeni siellä kuin patjan välissä… Sitten alkoivat taas värit vilkkua. Nyt on sinivalkoista, ja rahojen säilyttämisessä joutuukin jo nettomaksajaksi. Oiskohan huomenna sitten jo punaista ja omaisuuteni jollakin vielä suuremmalla ja mahtavammalla?

Paljon suorempaa linjaa ei ole noudattanut kännykkäoperaattorinikaan. Viisi vuotta vanhan matkapuhelimeni näytössä lukee muuten edelleen TELE. Mikäs kumman pulju se oikein oli?

Monien organisaatioiden kohdalla jatkuvasta muutoksesta näyttää tulleen toiminnan ydinalueita. Ensin hävitetään tutut ja kodikkaat, jopa vuosisataiset, tuotemerkit ja toimintafilosofiat. Sitten uusia keksitään kerran parissa vuodessa. Selityksenä tarjotaan viimeisintä fuusiota tai muuten vain modernisoitumista, mukautumista uusiin haasteisiin ja niin edelleen. Kyllähän se kaveripiirissä piristää, kun aina jollakulla keväisin on uusi takki tai uudet kengät ja hammaskoru. Mutta olemustaan ja periaatteitaan jatkuvasti muotoilevien tuuliviiriyhtiöiden ja -instituutioiden kohdalla paatuneesti piiloherravihainen rivikansalainen vaistoaa huijausta. Vaikka yleisesti ottaen ei olisikaan kyse petkutuksista, niin silti esimerkiksi omaisuuttaan ei ihan varauksetta usko yritykselle, joka ei kestä ajan kanssa edes omaa peilikuvaansa.

Paitsi ulospäin asiakkaiden keskuudessa, uskottavuusongelmia saattaa syntyä myös alati muuttuvien organisaatioiden sisällä työntekijäkunnassa. Nopeasti itseään varioiva työympäristö ei tasaisiin oloihin pyrkivästä keskivertopalkansaajasta vaikuttane kovin luotettavalta elannonlähteeltä. Nuoria korkeasti koulutettuja tämä ei välttämättä sureta. Urbaani vastine entisaikojen suurten metsätyömaiden kierteleville savottajätkillehän on juuri eri firmojen ja projektien väleissä keskeytymättömästi virtaava akateeminen nuorisotyövoima. Akateemista jätkätyötä on tarjolla myös Otaniemen työmarkkinoilla! Iän karttuessa kuitenkin suurin osa näistäkin palkkasotureista halunnee vakaat työ- ja elinolot. Yleisesti arvostetut kokemus ja ammattitaito eivät siis välttämättä jää toistuvien muutosten jalkoihin sotkeutumaan.

Ehkä tämän nykymuodilta tuntuvan jatkuvan kasvojenpesun taustalla onkin vain jokin kulissien takana vellova perinpohjainen taloudellinen kuohunta lopputuloksenaan jotain entistä pysyvämpää ja vahvempaa. Silti innokkaimpien muuntelijoiden olisi syytä harkita toimenpiteitä muutosherkkyytensä hillitsemiseksi. Organisaation hitaus tilanteiden pyörteissä voi olla myös etu. Ihminen arvostaa erityisesti sitä, että ympäristön asiat etenevät hänen omien ajatustensa vauhdilla.

Sopivinta kesää kaikille, lomaa tai työtä!

Kirjoittaja opiskelee epäorgaanista kemiaa Teknillisessä korkeakoulussa.




	Suuret naamiaiset Lassi Karvonen [email protected] Mitähän seuraavaksi? Ennen asioin vihreässä avainpankissa. Sittemmin laitos vaihtoi nimensä ja imagonsa ympäripyöreäksi reikäleipäpankiksi. Reikäleivän sisään oli muuten firman logosta päätellen leivottu harmaata graniittia. Tuli ihan Kalevalan Kullervon eväät mieleen. Viitisen vuotta siinä meni, ja vähitellen käytännössä nollakorkoiseen reikäleipätiliinkin jo tottui. Paremmassa turvassa roposeni siellä kuin patjan välissä… Sitten alkoivat taas värit vilkkua. Nyt on sinivalkoista, ja rahojen säilyttämisessä joutuukin jo nettomaksajaksi. Oiskohan huomenna sitten jo punaista ja omaisuuteni jollakin vielä suuremmalla ja mahtavammalla? Paljon suorempaa linjaa ei ole noudattanut kännykkäoperaattorinikaan. Viisi vuotta vanhan matkapuhelimeni näytössä lukee muuten edelleen TELE. Mikäs kumman pulju se oikein oli? Monien organisaatioiden kohdalla jatkuvasta muutoksesta näyttää tulleen toiminnan ydinalueita. Ensin hävitetään tutut ja kodikkaat, jopa vuosisataiset, tuotemerkit ja toimintafilosofiat. Sitten uusia keksitään kerran parissa vuodessa. Selityksenä tarjotaan viimeisintä fuusiota tai muuten vain modernisoitumista, mukautumista uusiin haasteisiin ja niin edelleen. Kyllähän se kaveripiirissä piristää, kun aina jollakulla keväisin on uusi takki tai uudet kengät ja hammaskoru. Mutta olemustaan ja periaatteitaan jatkuvasti muotoilevien tuuliviiriyhtiöiden ja -instituutioiden kohdalla paatuneesti piiloherravihainen rivikansalainen vaistoaa huijausta. Vaikka yleisesti ottaen ei olisikaan kyse petkutuksista, niin silti esimerkiksi omaisuuttaan ei ihan varauksetta usko yritykselle, joka ei kestä ajan kanssa edes omaa peilikuvaansa. Paitsi ulospäin asiakkaiden keskuudessa, uskottavuusongelmia saattaa syntyä myös alati muuttuvien organisaatioiden sisällä työntekijäkunnassa. Nopeasti itseään varioiva työympäristö ei tasaisiin oloihin pyrkivästä keskivertopalkansaajasta vaikuttane kovin luotettavalta elannonlähteeltä. Nuoria korkeasti koulutettuja tämä ei välttämättä sureta. Urbaani vastine entisaikojen suurten metsätyömaiden kierteleville savottajätkillehän on juuri eri firmojen ja projektien väleissä keskeytymättömästi virtaava akateeminen nuorisotyövoima. Akateemista jätkätyötä on tarjolla myös Otaniemen työmarkkinoilla! Iän karttuessa kuitenkin suurin osa näistäkin palkkasotureista halunnee vakaat työ- ja elinolot. Yleisesti arvostetut kokemus ja ammattitaito eivät siis välttämättä jää toistuvien muutosten jalkoihin sotkeutumaan. Ehkä tämän nykymuodilta tuntuvan jatkuvan kasvojenpesun taustalla onkin vain jokin kulissien takana vellova perinpohjainen taloudellinen kuohunta lopputuloksenaan jotain entistä pysyvämpää ja vahvempaa. Silti innokkaimpien muuntelijoiden olisi syytä harkita toimenpiteitä muutosherkkyytensä hillitsemiseksi. Organisaation hitaus tilanteiden pyörteissä voi olla myös etu. Ihminen arvostaa erityisesti sitä, että ympäristön asiat etenevät hänen omien ajatustensa vauhdilla. Sopivinta kesää kaikille, lomaa tai työtä! Kirjoittaja opiskelee epäorgaanista kemiaa Teknillisessä korkeakoulussa.