Minä odotan jo nyt innolla Otaniemessä ensi kuussa järjestettävää korkeakoulujen tasa-arvotapaamista, sillä sinne tulee todennäköisesti paljon naisia. Lause kuulostaa täysin urpolta, ja sitä se onkin. Valitettavasti se kuvastaa kuitenkin hyvin sitä muutosta, mikä minun suhtautumisessani naisiin on tapahtunut vajaan kahdeksan Otaniemessä viettämäni kuukauden aikana.

Nolottaa myöntää, mutta nykyisin minä saatan huomata myös tuijottavani naisten rintoja kun puhun heille, tai ainakin tietoisesti vältteleväni heidän rintojensa tuijottelua. Paljon huolestuttavampaa kuitenkin on, että minä huomaan nykyisin puhuvani eri tavalla naisille kuin miehille, eli toisin sanoen minä vittuilen naisille nykyään paljon vähemmän kuin miehille. Lisäksi minä saatan huomata availevani naisille ovia. Joku saattaisi pitää ainakin jälkimmäistä pelkästään hyvänä asiana, mutta minulla on ollut aina periaatteena, että minä en koskaan avaa ovia naisille, mutta sen sijaan minä avaan usein ovia ihmisille. Samalla, jos mahdollista, minun flaksini on huonontunut selvästi.

Miespuolisista teekkareista on usein sanottu, että he ovat todellisia herrasmiehiä ja aina kohteliaita naisille. Tämä pitää varmaan suurimmaksi osaksi paikkaansa, mutta minä en ole kuitenkaan aivan varma, onko tämä pelkästään hyvä asia. Siis se, että naiset pyritään ottamaan huomioon erityisesti naisina. Naisten asema miesvaltaisessa yhteisössä ei varmastikaan ole ongelmaton ja epäkohtien suhteen pitääkin olla varuillaan, mutta pahimmassa tapauksessa sukupuolten tietoinen huomioon ottaminen saattaa johtaa naisten hyvää tarkoittavaan eriarvoistamiseen. Teekkareiden muodikasta ”kansainvälistymistä” tilanne saattaa kuitenkin helpottaa, sillä Pohjois-Euroopan ulkopuolella miehillä ja naisilla on selvemmin omat roolinsa eri tilanteissa. On vaikea sanoa, onko asioilla suoraa syy-seuraus -yhteyttä, mutta samalla missään muualla tasa-arvo ei ole yhtä hyvällä tasolla kuin Pohjoismaissa.

Parhaimmillaan naiseudesta on vain hyötyä miesvaltaisessa yhteisössä. TKY:n tuoreen palvelukyselyn mukaan naisista peräti 74 prosenttia ilmoitti osallistuvansa kiltatoimintaan, kun miehillä vastaava luku oli 51 prosenttia. Jos ei mennä feministiseen tulkintaan naisten miehiä suuremmasta sosiaalisuudesta, voisi tästä päätellä, että naisten on helpompi päästä mukaan yhteiseen toimintaan ja he ovat tervetulleempia erilaisiin tilaisuuksiin.

Jos joku ei ole vielä kuullut, tunnetaan Otaniemi varsin yleisesti myös Onaniemen leikkisällä lempinimellä. Kaikki teekkarit eivät tietenkään elä akuutissa puutteessa, mutta ehkä tavallisesta poikkeavaa kuviossa on se, että monet sinänsä komeat ja mukavatkin miehet saattavat valitella onnetonta flaksiaan muita ikätovereitaan useammin. Älkää pahastuko seuraavasta ajatuksesta, mutta ilmeisesti suoraan armeijasta toiseen miesvoittoiseen yhteisöön siirtyminen saattaa heikentää joidenkin pisteiden saamiseen tarvittavien sosiaalisten kykyjen kehittymistä. Toisin sanoen eräiden naispuolisten henkilöiden esittämien kommenttien mukaan eräillä miespuolisilla henkilöillä saattaisi flaksata paremmin, jos he vain näyttäisivät hyvältä, mutta eivät sanoisi mitään.

Ilmeisesti myöskään internet ei ole tuonut ongelmaan kuin välillistä helpotusta, sillä joku sanoi, että ”ei nörteille” -tyyppiset huomautukset olisivat viime aikoina yleistyneet netin deittipalstoilla. Onneksi ikääntymisellä on tapana ratkaista tämä ongelma, sillä parinmuodostusvietin voimistuessa naisilla on tapana alkaa arvostaa miehessä enemmän esimerkiksi elämiseen riittävien säännöllisten kuukausitulojen mukanaan tuomaa varmuutta rock-henkisyyden ja katu-uskottavuuden sijaan.