Polyteekkari

Valtuustokautta on takana jo kolme kvartaalia. Taitaa siis olla korkea aika tehdä uran ensimmäinen takinkääntö, suomeksi sanottuna muuttaa mielipidettä jostain vaalien alla esillä olleesta asiasta, johon olen kantani ilmaissut ja näin tuottaa pettymys äänestäjille.

Vaalikoneissa oli erilaisia kysymyksiä pormestarimallista, joihin vastasin ympäripyöreyksiä. Mielsin pormestarin joko oligarkian huipuksi, jolle ei ole sijaa edustuksellisessa demokratiassa tai äänestäjien valinnanvapauden irvikuvaksi; Ankkalinnan frakkipukuiseksi sikapormestariksi, jonka tehtävänä on leikata nauhoja uusia Julle Ankanpään patsaita pystytettäessä. Kumpaakaan vaihtoehtoa en pitänyt järin kannatettavana.

Vallan liika keskittyminen yhdelle henkilölle voi tarjota tulevaisuude juhanisuomille töitä tai nostaa filmitähtiä valtaan, mutta jollakin tavalla on kuitenkin pakko turvata avoimuus ja poliittinen vastuu kaupungin päätöksenteossa. Kerran kuussa iltaisin kokoontuvan valtuuston tai hieman tiheämmin päätöksiä nuijivan kaupunginhallituksen on mahdoton ohjata Espoon kaupungin yli 13000 työntekijää tai seurata, että he toteuttavat päätettyä strategiaa. Viikko sitten Länsiväylä kertoi Espoon taloushallintokeskuksen johtajasta, joka vaati liikaa palkkaa saaneiden perhepäivähoitajien palkan takaisinmaksua auml;littömästi, vaikka valtuusto on selvästi ilmaissut halunsa keskustella asiasta. Kuvaavaa on, että Espoon ensi vuoden yhtenä tavoitteena on luoda kaupunkiin hyvä hallintotavan malli. Ikään kuin se olisi aiemmin ollut jotenkin tarpeeton.

Pormestari, tai vaikkapa ylioppilaskunnan tapainen täysiaikainen hallitus, olisi hyvä ratkaisu vallan ja vastuun kohtaamattomuuden ongelmaan. Kaupungin virkamiehistöä tarvittaisiin edelleen, eikä kassaan kilahtaisi yhtään sen enempää euroja, mutta näkyvän vallan käyttäjä olisi entistä suoremmin vastuussa kaupunkilaisille sen sijaan, että valtuusto pohtisi vision sanamuotoja tai raivaisi tietään kahvipöytään erilaisten lillukanvarsien läpi virkamiesten pä ättäessä kaupunkilaisia koskevista asioista. Aikanaan amatöörivaltuustot ovat varmasti kyenneet päättämään kuntien kaikista relevanteista asioista. Tämä on kuitenkin jo aikaa sitten taakse jäänyttä aikaa lähes kaikissa Suomen kunnissa, suurimmista kaupungeista puhumattakaan.




	Takinkääntö Matti Kuronen Valtuustokautta on takana jo kolme kvartaalia. Taitaa siis olla korkea aika tehdä uran ensimmäinen takinkääntö, suomeksi sanottuna muuttaa mielipidettä jostain vaalien alla esillä olleesta asiasta, johon olen kantani ilmaissut ja näin tuottaa pettymys äänestäjille. Vaalikoneissa oli erilaisia kysymyksiä pormestarimallista, joihin vastasin ympäripyöreyksiä. Mielsin pormestarin joko oligarkian huipuksi, jolle ei ole sijaa edustuksellisessa demokratiassa tai äänestäjien valinnanvapauden irvikuvaksi; Ankkalinnan frakkipukuiseksi sikapormestariksi, jonka tehtävänä on leikata nauhoja uusia Julle Ankanpään patsaita pystytettäessä. Kumpaakaan vaihtoehtoa en pitänyt järin kannatettavana. Vallan liika keskittyminen yhdelle henkilölle voi tarjota tulevaisuude juhanisuomille töitä tai nostaa filmitähtiä valtaan, mutta jollakin tavalla on kuitenkin pakko turvata avoimuus ja poliittinen vastuu kaupungin päätöksenteossa. Kerran kuussa iltaisin kokoontuvan valtuuston tai hieman tiheämmin päätöksiä nuijivan kaupunginhallituksen on mahdoton ohjata Espoon kaupungin yli 13000 työntekijää tai seurata, että he toteuttavat päätettyä strategiaa. Viikko sitten Länsiväylä kertoi Espoon taloushallintokeskuksen johtajasta, joka vaati liikaa palkkaa saaneiden perhepäivähoitajien palkan takaisinmaksua auml;littömästi, vaikka valtuusto on selvästi ilmaissut halunsa keskustella asiasta. Kuvaavaa on, että Espoon ensi vuoden yhtenä tavoitteena on luoda kaupunkiin hyvä hallintotavan malli. Ikään kuin se olisi aiemmin ollut jotenkin tarpeeton. Pormestari, tai vaikkapa ylioppilaskunnan tapainen täysiaikainen hallitus, olisi hyvä ratkaisu vallan ja vastuun kohtaamattomuuden ongelmaan. Kaupungin virkamiehistöä tarvittaisiin edelleen, eikä kassaan kilahtaisi yhtään sen enempää euroja, mutta näkyvän vallan käyttäjä olisi entistä suoremmin vastuussa kaupunkilaisille sen sijaan, että valtuusto pohtisi vision sanamuotoja tai raivaisi tietään kahvipöytään erilaisten lillukanvarsien läpi virkamiesten pä ättäessä kaupunkilaisia koskevista asioista. Aikanaan amatöörivaltuustot ovat varmasti kyenneet päättämään kuntien kaikista relevanteista asioista. Tämä on kuitenkin jo aikaa sitten taakse jäänyttä aikaa lähes kaikissa Suomen kunnissa, suurimmista kaupungeista puhumattakaan.