Kun ajattelen japanilaista diplomi-insinööriä, voin kuvitella hänen suunnistavan kukonlaulun aikaan työpaikalleen, jossa aika kuluu töiden parissa aina auringon laskuun asti. Tokion katuvilinästä otettujen uutiskuvien ansiosta samanlainen mielikuva noussee monen muunkin mieleen: japanilaiset aloittavat uraputkensa jo alle kymmenvuotiaina ja jaksavat ahkeroida myös työelämässä – parhaassa tapauksessa yhden ja saman yrityksen leivissä koko elämänsä. Onko japanilaisen elämä oikeasti niin kiireistä kuin kuvitellaan?
Tokion liikenteessä aamuruuhka alkaa kahdeksan jälkeen ja jatkuu muutaman tunnin. Iltaruuhka kestää koko illan. Tokiossa viime tammikuusta työskennellyt Kai Johansson kertoo, että mielikuva japanilaisten pitkistä työpäivistä pitää paikkansa. ”Eivät japanilaiset työpaikoillaan kuitenkaan niin tehokkaita ole”, Johansson toteaa. Hänen mukaansa japanilaisissa yrityksissä työpaikoilla nukkuminenkin on ihan normaalia. Ihmiset ovat kuitenkin uskollisia työnantajilleen ja pitävät huolta siitä, että työt tulee tehtyä. ”Perinteisessä japanilaisessa työkulttuurissa työntekijät eivät lähde kotiinsa ennen esimiestään”, Johansson selittää.
Japanilainen yliopisto-opinnot valinnut nuori viettää koulussaan neljä vuotta. Sen ajan puitteissa tulee valmistua. Yrityksissä osataan katsoa kieroon heti, jos työnhakija on totuttua vanhempi. Naisten ongelmat korostuvat vielä enemmän kuin länsimaalaisessa työelämässä. Jos nainen haluaa saada lapsia, on uran luominen käytännössä mahdotonta. Koulu on pakko käydä kerralla loppuun, ja kotiin jääminen sen jälkeen on vaikeaa.
Lähetystöneuvos Juha Markkanen Suomen Japanin suurlähetystöstä kertoo, että korkeakoulutettujen rekrytointikäytännöt Japanissa eroavat siitä, mihin me olemme tottuneet. Koulunsa päättävät valmistuvat yliopistoista samaan aikaan vuodesta, ja japanilaiset yritykset järjestävät tietyn rekrytointipäivän, jolloin taloon haalitaan uusia työntekijöitä. ”Valmistuneet kerääntyvät esimerkiksi jalkapallokentälle, josta yrityksen rekrytoijat sitten käyvät poimimassa haluamansa henkilöt”, Markkanen kertoo.
Japanilaisessa kaupassa asioidessa englannin kieltä hyödyllisemmäksi osoittautuu lähes poikkeuksetta elekieli. Japanilaiset tekevät kyllä kaikkensa ymmärtääkseen, jos vain saavat turistin lausahduksessa muutamasta sanasta kiinni. Hämmästyttävää on kuitenkin se, että edes korkeassa asemassa olevat japanilaisjohtajat eivät välttämättä puhu ymmärrettävää englantia. Ulkomaisille vieraille asioita selittää vastavalmistunut pojankloppi tämän esimiehen seuratessa hiljaa vierestä. Rekrytointikilpailussa jalkapallokentällä vahvimmassa asemassa lienevät englannin kielen taitavat japanilaisnuoret.
Tokiossa on yli 12 miljoonaa asukasta. Sen huomaa, kun löytää itsensä ihmettelemästä, miten ihmiset voivat kulkea rautatieaseman vilinässä törmäämättä toisiinsa. Suomessa rautatieasemalla saattaa joskus harvoin nähdä konduktöörin kävelemässä junaltaan pukukoppiin – Japanissa jokaisella rautatielaiturilla seisoo lähettäjä, jonka lipunheilautuksen juna tarvitsee jatkaakseen matkaansa.
Suomen mittapuulla tavanomaista mielenosoitusta kaitsee Japanissa useita kymmeniä mellakkaa varten pukeutuneita ja vesitykkiautoin varustautuneita poliisimiehiä. Poliisien ansiosta mielenosoitus sujuu rauhallisesti, ja ohikulkijat voivat jatkaa rauhallisin mielin matkaansa.
Japanissa monien käytännön asioiden toimivuus on varmistettu pestaamalla riittävän monta ihmistä asiaa hoitamaan. Niinpä voisi uskoa, että työttömiä ei olisi maassa juuri lainkaan. Siivoojiakin on oltava mielettömästi, koska miljoonakaupungin kaduilta roskia saa etsiä suurennuslasin kanssa. Japanilaisten tilastojen mukaan työtä vailla on vain muutama prosentti työikäisistä. Lähetystöneuvos Markkanen kuitenkin kertoo, että oikeasti työttömyysprosentti on samoissa lukemissa kuin Suomessa. ”Kun ihminen on Japanissa tarpeeksi pitkään työttömänä, hänet siivotaan pois tilastoista”, Markkanen selventää.
Yhdysvalloista tulleet vaikutteet näkyvät katukuvassa ja kaupoissa. Suomessa voisi olla vaikea kuvitella kenenkään ostavan mitään kaupasta, jonka kaikkia tuotteita koristaa tavalla tai toisella Yhdysvaltain lippu. Tyynen valtameren takaa tuotu baseball on Japanin kansallispeli. Japanilaiset unohtavat nopeasti tai osaavat todella antaa anteeksi – Yhdysvallat sentään pudotti maahan kaksi atomipommia, joiden vaikutukset näkyvät vielä monen nuoren sukupuussa katkenneina haaroina.
Myös työkulttuuri länsimaistuu kovaa vauhtia. Japanilaisen nuoren tulevaisuudensuunnitelmat tuskin saavat vahvassa kulttuurissa liikaa omaa tilaa vielä pitkään aikaan, mutta vapaammat asenteet työmarkkinoilla ovat tervetulleita. Japanilaisten ihanteiden mukaan valmistettu huippuelektroniikka tuskin katoaa kauppojen hyllyiltä koskaan.
Kirjoittaja vieraili Japanissa syys–lokakuun vaihteessa.