Polyteekkari

Kuva: Per-Anders Jörgensen

Muistan vielä ensimmäisen käyntini Tallinnassa. Se ajoittui 1980–90-lukujen taitteeseen. Lukiomme kuoro vieraili silloisessa ystävyyskoulussamme ja me kuorolaiset asuimme isäntäperheissä tallinnalaisissa lähiöissä. Oli myöhäissyksy ja pimeää ja olin järkyttynyt paikallisen arkkitehtuurin rumuudesta.

Hieman samanlaisissa, joskin vielä monta kertaa ankeammissa maisemissa Tallinnassa on kuvattu ruotsalaisohjaaja Lukas Moodyssonin uusin elokuva Lilja 4-ever (Memfis Film, 2002). Se on tyylilajiltaan kaunistelematonta uusrealismia eli kokonaan muuta kuin mihin Moodyssonin lämminhenkisten ihmissuhdekomedioiden ystävät ovat tottuneet.

Pääosin venäjänkielinen Lilja 4-ever on herättänyt kotimaassaan ristiriitaisia tunteita – eikä ihme. Se jättää ahdistuneen olon, ja jälkeenpäin kaikki sanottava tuntuu kornilta. Moodysson ei tällä kertaa päästä katsojaa vähällä.

Tekovaiheessa elokuvaa verhosi salaperäisyys, ja se lähti Ruotsissa levitykseen vain 52 kopiolla. Tuotantoyhtiö ei usko uutuuden nousevan katsojaluvuissa Moodyssonin aiempien ennätyselokuvien Fucking Åmålin (1999) ja Kimpassa-pätkän (2000) tasolle. Toistaiseksi yleisöä on kuitenkin riittänyt ja kriitikot ovat kiittäneet.

Lilja 4-ever onkin menestys niin taiteellisesti kuin inhimillisesti. Se koskettaa kyynisimmänkin katsojan perustunteisiin. Draamallisesti elokuva on rakennettu taitavan melodraaman ja tragedian yhdistelmäksi.

Tarina ei ole kaunis. Se alkaa “jostakin, joka oli ennen Neuvostoliitto” ja päättyy Ruotsin Malmöön. 16-vuotias äitinsä hylkäämä lähiötyttö pakenee paremman elämän toivossa länteen, jossa hänet pakotetaan prostituutioon. Elokuva on omistettu maailman miljoonille seksikaupassa hyväksikäytetyille lapsille.

Lilja 4-ever on synkkä, hieno ja vaikuttava elokuvatyö. Moodyssonin kuvat kulkevat levottomasti ja koskettavasti kuin Liljaa esittävän pietarilaisen Oksana Akinsjinan kasvoilla vaihtuvat ilmeet. 12-vuotiasta Volodjaa esittää aidosti Artiom Bogutjarskim. Tärkeitä sivurooleja näyttelevät liima, koripallo, perunat, lasinsiru, penkki – ja loistava Rammstein.




	Lukas 4-ever Anna-Maria Mäki-Kuutti [email protected] Kuva: Per-Anders Jörgensen Muistan vielä ensimmäisen käyntini Tallinnassa. Se ajoittui 1980–90-lukujen taitteeseen. Lukiomme kuoro vieraili silloisessa ystävyyskoulussamme ja me kuorolaiset asuimme isäntäperheissä tallinnalaisissa lähiöissä. Oli myöhäissyksy ja pimeää ja olin järkyttynyt paikallisen arkkitehtuurin rumuudesta. Hieman samanlaisissa, joskin vielä monta kertaa ankeammissa maisemissa Tallinnassa on kuvattu ruotsalaisohjaaja Lukas Moodyssonin uusin elokuva Lilja 4-ever (Memfis Film, 2002). Se on tyylilajiltaan kaunistelematonta uusrealismia eli kokonaan muuta kuin mihin Moodyssonin lämminhenkisten ihmissuhdekomedioiden ystävät ovat tottuneet. Pääosin venäjänkielinen Lilja 4-ever on herättänyt kotimaassaan ristiriitaisia tunteita – eikä ihme. Se jättää ahdistuneen olon, ja jälkeenpäin kaikki sanottava tuntuu kornilta. Moodysson ei tällä kertaa päästä katsojaa vähällä. Tekovaiheessa elokuvaa verhosi salaperäisyys, ja se lähti Ruotsissa levitykseen vain 52 kopiolla. Tuotantoyhtiö ei usko uutuuden nousevan katsojaluvuissa Moodyssonin aiempien ennätyselokuvien Fucking Åmålin (1999) ja Kimpassa-pätkän (2000) tasolle. Toistaiseksi yleisöä on kuitenkin riittänyt ja kriitikot ovat kiittäneet. Lilja 4-ever onkin menestys niin taiteellisesti kuin inhimillisesti. Se koskettaa kyynisimmänkin katsojan perustunteisiin. Draamallisesti elokuva on rakennettu taitavan melodraaman ja tragedian yhdistelmäksi. Tarina ei ole kaunis. Se alkaa “jostakin, joka oli ennen Neuvostoliitto” ja päättyy Ruotsin Malmöön. 16-vuotias äitinsä hylkäämä lähiötyttö pakenee paremman elämän toivossa länteen, jossa hänet pakotetaan prostituutioon. Elokuva on omistettu maailman miljoonille seksikaupassa hyväksikäytetyille lapsille. Lilja 4-ever on synkkä, hieno ja vaikuttava elokuvatyö. Moodyssonin kuvat kulkevat levottomasti ja koskettavasti kuin Liljaa esittävän pietarilaisen Oksana Akinsjinan kasvoilla vaihtuvat ilmeet. 12-vuotiasta Volodjaa esittää aidosti Artiom Bogutjarskim. Tärkeitä sivurooleja näyttelevät liima, koripallo, perunat, lasinsiru, penkki – ja loistava Rammstein.