Eräs N:n vuoden opiskelija valitteli minulle, että hänen pitäisi aloittaa lähiaikoina diplomityön tekeminen, mutta valmistuminen ei onnistu suorittamatta jääneiden matematiikan peruskurssien takia. Kuulostaa tietenkin ikävältä, mutta N:n vuoden opiskelija syytti tilanteesta ensisijaisesti TKK:n tarjoamaa opintojen ohjausta, joka on hänen mielestään täysin puutteellista.

Toiveet opintojen ohjauksen tehostamisesta saattavat hyvinkin toteutua aivan näinä päivinä, kun eduskunta mitä todennäköisimmin hyväksyy uuden yliopistolain. Lakiehdotuksen mukaan yliopistot velvoitetaan antamaan opiskelijoille riittävästi opinto-ohjausta ja järjestämään opetus niin, että tutkintojen suorittaminen tavoiteajassa onnistuu. Jälkimmäinen lisäpykälä ei tuo mitään todellista muutosta nykytilanteeseen verrattuna, mutta lähtökohtaisesti mukavalta kuulostava ”opintojen ohjauksen tehostaminen” saattaa pahimmassa tapauksessa merkitä opiskelijoille ikävää keppiä porkkanan sijaan.

Minä vietin itse gradunteon aikana fuksien kanssa turhauttavan paljon aikaa sellaisilla peruskursseilla, mitkä olisi periaatteessa pitänyt suorittaa ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Opintojen ohjauksen puutteista oli kuitenkin turha puhua, sillä peruskurssit oli käsketty lukuisia ja taas lukuisia kertoja suorittaa ajoissa. Ne nyt vain sattuivat olemaan sitä tylsää pakkopullaa ja aamuhämärissä massaluennoille raahautumista, mikä oli mahdollista välttää pienellä taktikoinnilla ja siirtyä suoraan kiinnostavampiin aine-, eli ammattiopintoihin.

Myös jokaiselle TKK:n opiskelijalle on takuulla kerrottu lukuisia kertoja, että matematiikan peruskurssit kannattaa ehdottomasti suorittaa ennen syventäviä opintoja. Jotta kaikki saisivat suoritettua matematiikan peruskurssit kahden ensimmäisen vuoden aikana, ei tähän tarvittaisi yhtään nykyistä enempää opastusta, vaan pelkästään nykyistä tiukempaa valvontaa ja nykyistä tiukempia sanktioita. Tätäkö me haluamme?

Jos opiskelijat ”ohjataan” nykyistä tiukemmin suorittamaan kurssit opinto-oppaiden määräämässä järjestyksessä, ei akateemisesta vapaudesta tai aikuisten ihmisten omaan arviointikykyyn luottamisesta jää kohta enää mitään jäljelle. Jo nyt TKK:lla opiskelu on huomattavasti kurssimuotoisempaa kuin yliopistoissa keskimäärin.

Opintojen ohjauksessa on varmasti paljon kehitettävää, mutta opintojen ohjauksesta (siis todellisesta ohjauksesta, ei valvonnasta) ei ole paljoa lohtua jos yliopistojen vajavaisesta perusrahoituksesta johtuvia opetustarjonnan puutteita ei saada ensiksi kuntoon, tai jos vuokranmaksu pakottaa käymään hanttihommissa luentojen aikana. Vielä vaikeampaa, tai tavallaan jopa julmempaa olisi myöntää, että kaikkien motivaatio tai lahjakkuus ei vain riitä akateemisten opintojen suorittamiseen. Tämä pitäisi kuitenkin vain rehellisesti myöntää ja hyväksyä se ajatus, että samalla kun entistä suurempi osa ikäluokasta halutaan korkeakoulujen penkille, myös opintojen keskeyttämisprosentit ja opintoaikojen venyminen tulevat väistämättä lisääntymään. Muuten vaarana on, että valtiovallan painostuksessa korkeakoulut alkavat laskea suoritusvaatimusten rimaa tasolle, joka mahdollistaa entistä useammille nopean valmistumisen todellisesta osaamisesta riippumatta.