Olipa kerran Pekka Perusteekkari. Matematiikka ja fysiikka olivat jo yläasteella olleet Pekan lempiaineita, joten Teknilliseen korkeakouluun hakeutuminen lukion jälkeen oli hänelle luonnollinen vaihtoehto. Olihan Pekalla alaan myös näppituntumaa: Tietokoneiden kanssa Pekka oli pelaillut pienestä pitäen ja teini-iässä hän oli opetellut mopon virittämisen jalon taidon..
Kuvaus stereotyyppisestä teekkarista voisi sisältää ylläolevan kaltaisia aineksia. Polin monituhatpäisestä opiskelijajoukosta löytyy myös toisenlaisia tarinoita, joiden yhtymäkohdat edelliseen saattavat olla vähissä. Paula Porkola (Ko III), Antti Mykrä (A III) ja Juha Salomaa (Tu III) ovat päätyneet TKK:lle tavallista useamman mutkan kautta. Heillä kaikilla on takanaan koulutus, jolla ei ensinäkemältä ole juuri yhteistä TKK:n opintojen kanssa: Paula on sairaanhoitaja, Antti on rakennusmestari ja Juha on valmistunut maa- ja metsätaloustieteellisestä. Mitä heille tapahtui? Miten heistä tuli teekkareita?
Paulalla oli lukion loppumisen aikaan valinnan vaikeutta jatko-opiskelujen suhteen. Monet alat kiinnostivat, mukaan luettuna tekninen ja lääketieteellinen. Lopulta Paula meni sairaanhoito-opistoon, koska hän ajatteli käyttää sitä ponnahduslautana lääkikseen.
Sairaalaharjoitteluiden aikana illuusiot lääkärin ammatista karisivat ja urasuunnitelmat piti laittaa uusiksi. Tulevaisuutta pohtiessa sairaanhoito-opisto tuli käytyä loppuun ja sieltä valmistuttuaan Paula ehti työskennellä HYKS:ssä vuoden verran. Vaikka sairaanhoitoala sinällään on Paulan mielestä OK, siinä on haittapuolensa: Etenemismahdollisuudet ovat olemattomat ja sairaanhoitajan työn henkinen ja fyysinen raskaus eivät pidemmän päälle houkutelleet. Koulun penkille palaaminen alkoi kiinnostaa ja jo aiemmin harkittu vaihtoehto, tekniikan opiskelu, tuntui parhaimmalta. Paula haki Polille keväällä 1999 ja pääsi sisään.
Mitä hyötyjä tai haittoja sairaanhoitajataustasta on DI-opintojen kannalta? Paulan mielestä siitä on aina hyötyä, että oppii olemaan ihmisten kanssa tekemisissä. Ihmisläheisessä ammatissa sosiaaliset taidot kehittyvät. Valitettavasti viime keväänä haalariharjoittelupaikkaa haettaessa työnantajat eivät tuntuneet arvostavan tällaisia ominaisuuksia.
- Hoitoalan ammatteihin liittyy paljon stereotypioita ja insinöörimaailmassa sairaanhoitajia ei todellakaan oteta vakavasti. Tehtaaseen tai voimalaitokseen ei sairaanhoitajaa palkattu, mutta lopulta palat loksahtelivat kohdalleen ja Paulalla tärppäsi. Hän on töissä biotekniikan firmassa, joka valmistaa diagnostisia laboratoriolaitteita. Vaikka koulutusputken pää näyttää välillä kaukaiselta, Paula on tyytyväinen että lähti vielä opiskelemaan.
- Korkeakouluopinnot ovat antaneet minulle enemmän henkistä pääomaa kuin opiskelu sairaanhoito-opistossa. Lisäksi hoitsuna minulla ei olisi ollut juuri valinnanvaraa työnkuvan suhteen. Diplomi-insinöörinä voin itse vaikuttaa paljon enemmän siihen, mitä teen.
Antti ei kouluaikoina juuri viihtynyt kirjojen ääressä. Hänen päättötodistuksellaan mahdollisuudet hakea koulutukseen olivat aika suppeat ja lopulta Antti löysi itsensä opiskelemasta rakennusalaa. Hän valmistui rakennusmestariksi ja työskenteli 14 vuotta Suomenlinnan hoitokunnassa.
Työvuosien kertyessä ajatus jatko-opiskelusta alkoi itää. Alkuperäinen idea oli hakea taideoppilaitokseen opiskelemaan lasinpuhaltajaksi ja tältä pohjalta Antti alkoi parantaa peruskoulun arvosanojaan. Koulu sujui pikku tauon jälkeen yllättävän hyvin ja tavoitteet nousivat: Antti hommasi ylioppilastutkinnon iltalukiosta ja päätti hakea arkkitehtiosastolle.
Opiskelupaikka irtosikin hienosti heti ensimmäisellä kerralla.
Vaikka arkkitehtiopinnot ovat ikään kuin jatkoa rakennusmestarin tutkinnolle, niiden painotusten ja ajatusmaailmojen erilaisuus aiheuttaa välillä hankaluuksia.
- Joillain aloituskursseilla, joilla olisi pitänyt ideoida lennokkaasti, en oikein pystynyt antamaan ajatuksen virrata vapaasti. Arvioin omia luomuksiani rakennusmestarin silmin, eli sen kannalta, pysyisivätkö ne pystyssä vai ei. Käytännöllisyys ja taiteellisuus voivat olla pahasti ristiriidassa keskenään. Joskus työmailla törmäsi rasittaviin "arkkitehtien kotkotuksiin", erikoisiin rakenneratkaisuihin, jotka olivat esteettisiä mutta eivät välttämättä käytännöllisiä. Onhan loppujen lopuksi ensisijaista, että rakennus on lujaa tekoa. Sen kauneus voi toki olla heti toisella sijalla.
- Huomasin, että tutkintoani yliopistolta ei työmarkkinoilla arvosteta yhtä korkealle kuin ekonomin tai DI:n. Sen tunnettuus ei ole yhtä hyvä. Toisena vaikuttimena oli se, että "humanististen" aineiden lukemisen vastapainoksi kaipasin jotakin konkreettisempia taitoja ja osaamista.
TKK:n henki ja tekemisen meininki ovat Juhaa miellyttäneet eikä jatko-opiskelu ole kaduttanut.
- Pääaineeni Polilla on strategia ja kansainvälinen liiketoiminta. Teknisenä kokonaisuutena luen operaatiotutkimusta. Saan täältä yleispätevän koulutustaustan, jota voi soveltaa lähes mille tahansa alalle. Jos haen töitä elintarvike- tai pakkausalalta, saan varmasti synergiaetua molemmista opinnoista.