Voima, hapenottokyky, kestävyys, nopeus ja koordinaatio varmasti paranevat liikunnallisissa harrastuksissa, mutta myös korvien välissä tapahtuu mielenkiintoisia muutoksia pururadalla ja uima-altailla.

Viimeaikoina on käyty keskustelua siitä, miten Teknillisen korkeakoulun tulisi tukea opiskelijoidensa liikuntaharrastuksia. TKK teki päätöksen, että se ei halua osallistua Helsingin yliopiston ylläpitämän liikuntatarrajärjestelmän tukemiseen, vaan käytettävissä olevat varat suunnataan pääasiassa Otaniemen kampusalueella olevien liikuntamahdollisuuksien kehittämiseen. Ennenhän TKK:n opiskelijat saivat lunastaa Helsingin yliopiston liikuntatarran samaan hintaan kuin yliopistolla opiskelevat. Tämä ei kuitenkaan ollut TKK:n ansiota, vaan Helsingin ylipisto lähinnä hyvää hyvyyttään tuki myös teekkarien liikuntaa.

Jotenkin minä olen itse onnistunut sekoamaan urheilusta, mutta paremman fyysisen kunnon saavuttaminen ei oikeasti ole vaikeaa. 45 minuuttia muutaman kerran viikossa riittää. Ei ole paha rasti. Sitä paitsi on mielenkiintoista kilpailla itseään vastaan ja yrittää aina parantaa taitojaan ja kuntoaan.

Liikuntaa ja urheilua kannattaa harrastaa – oikeasti. Lihasten kiinteytyessä myös aivojen harmaa massa ’kiinteytyy’, ajatukset pysyvät paremmin kasassa ja yleinen olotila muuttuu terävämmäksi ja virkeämmäksi. Liikuntasuoritus vapauttaa elimistöön hyvää oloa tuottavia kemikaaleja, jotka vaikuttavat muutaman tunnin suorituksen jälkeen. Seurauksena ahdistus ja stressi vähenevät. Muutaman kuukauden sporttailun jälkeen hyvää oloa alkaa syntyä myös peilikuvan vähittäisestä kehittymisestä paremman rantakunnon suuntaan. Asiaa on myös tutkittu tieteellisesti ja näyttää siltä, että säännöllinen harjoittelu aktivoi perintötekijöitä, joilla positiivinen vaikutus elämänlaatuun.

Olen itse todistanut lähinnä uskottavuuden rajamailla olevaa muutosta kaverini elämässä. Aikalailla masentuneesta ja tuuliajolla olleesta tyypistä tuli jopa muotitietoinen maratoniin kykenevät urheiluherännäinen. Nyt olisi luultavasti oma vuoroni tulla pois ’kuutamolta’. Ajattelin treenata elämäni parempaan järjestykseen. Vakaa henkilökohtainen uskomukseni on, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja molempia osa-alueita tulee vaalia tasapuolisesti. Bodarinkin voi lukea Platonia. Ja eikö lopulta äärimmilleen viety urheilusuoritus ole todiste myös urheilijan henkisestä ylivertaisuudesta. Ei hyvää kuntoa saavuteta jos korvien välistä puuttuu sen jalostamiseen tarvittava tahto.

Jarkko Nieminen hävisi viisieräisen tennisottelun Lleyton Hewittille. Yleinen veikkaus oli, että ottelu lopulta ratkaistiin pelaajien korvien välissä. Kun Hewittillä on niin sanotusti draivi päällä, on hänellä tapana huudella ’Come on!’. Kun huuto kuultiin ensimmäisen kerran viidennessä erässä, arvasin, että Niemien ei luultavasti peliä voita.

Antiikin kreikkalaiset näkivät urheilun yhtälailla mieltä ja ruumista jalostavana toimintana. Toivottavasti samanlainen käsitys olisi vielä voimissaan. Katsokaa vähemmän televisiota!