Olen kautta aikain ihmetellyt pariskuntia, jotka väittävät tosissaan, etteivät kaipaa sänkyynsä muita kuin oman kumppaninsa. Seksi on parasta kun mukana on tunnetta, on yleinen selitys, joka ei monen mielestä perustelua kaipaa.
Pah, sanon minä! Siinä missä uskollisuus on arvostettava hyve ihmiselämässä, on epärehellisyys puolestaan pahe, jolla on kantamattomat siivet. On tilastollisesti äärimmäisen epätodennäköistä, että kahden ihmisen älylliset, sosiaaliset ja ruumiilliset tarpeet kohtaisivat saumattomasti. Hurskastelua parhaimmillaan edustaa yritys perustella uskollisuutensa sillä, että seksi oman kumppanin kanssa olisi sitä ainoaa ja oikeaa, kun itsekin tietää, ettei se sitä useista syistä ole. Seksi on puhtaimmillaan erilaisten enemmän tai vähemmän vakiintuneiden fyysisten toimintojen suorittamista, josta suoriutuu jokainen rotumme edustaja tavalla tai toisella. Tunteen asemesta ihminen kaipaa kyseiseen touhuun kiihokkeen, jonka hankkimiseen kynnys ei parhaassa pariutumisiässä oleville nuorille ole käsittääkseni järin korkea.
Tekopyhien pariskuntien suureksi harmiksi kiihokkeista parhain lienee nimenomaan uutuuden viehätys ja sähläyksen särmä, joita omaan kultaansa ripustautunut ei ole kokenut sitten kolmansien treffien. Parisuhteensa hinnalla millä hyvänsä vakiinnuttamaan pyrkivät eivät tervehdi pienintäkään mahdollisuutta menettää vaivoin hankkimansa partneri, ja suhde pyritään hampaat irvessä suojaamaan pienimmältäkin mahdolliselta vaaratekijältä. Orkkukin feikataan tunteella, sillä ulospäinhän kaiken pitää näyttää hienolta ja jouhevalta.
Mitä tauhkaa! Epärealistisiin kuvitelmiin perustuvat suhteet ovat kokemukseni mukaan altteimmat ulkopuolisille häiriötekijöille ja siten suhteen ennenaikaiselle päättymiselle. On varsin kestämätöntä kuvitella, että toinen olisi kaikilla elämänalueilla itse Täydellisyys, kun tämä ei minkään teorian mukaan sitä voi olla. Rakkauden nimissä vannotaan mitä kummallisimmat valat ja viikkojen päästä herätään todellisuuteen, kun havaitaan, että kolmosmatikan luennoitsija onkin omalla tavallaan aika seksikäs. Pekanhan piti olla Mr. Right!
Vaikken missään nimessä haluakaan yksipuolisesti ylistää yhden yön suhteita, on minun tunnustettava muutama seikka, jotka ehdottomasti puhuvat kyseisten kontaktien puolesta. Aitoudessaan lyhyet hoidot peittoavat hutiloiden rakennetut ihmissuhteet mennen tullen: kun toiselle ei joudu rakkauden nimissä todistelemaan mitään, voi rauhassa keskittyä olemaan oma itsensä ja tarjoamaan toiselle sen, mihin kulloinkin kykenee. Seksistä voi nauttia tai olla nauttimatta ilman että joutuu pelkäämään pitkäkantoisiakin parisuhdepoliittisia selkkauksia. ”Enkö minä ole tarpeeksi seksikäs vai miksei sulla taaskaan seiso” on kysymys, jota harvemmin kuulee satunnaisen suhteen puitteissa esitettävän.
Jos nyky-yhteiskuntamme taantumuksellinen kulttuuri sen sallisi, helpointa olisi kai menetellä siten kuin herraskartanoiden isännät kautta aikain: rakastaa yhtä ja naida ketä tahansa. Eipä tarvitsisi piinata itseään etsimällä (turhaan) sitä Unelmien prinssiä.