Teekkarikylän pitkäaikainen johtaja Ossi Törrönen vastaanotti 1950-luvun alussa valtavan paketin Toronton yliopistolta. Sisältä paljastui kanadalainen intiaanikanootti pienenä muistona teekkarien vierailusta Caledon nimiselle maatilalle.

Kukanpäivänä 1955 kanootti luovutettiin juhlallisesti teekkarien käyttöön ja kastettiin Caledoniksi kunnianosoituksena lahjoittajille. Vuotta myöhemmin lähtivät ensimmäiset urheat merenkävijät varhain aamulla Otaniemen rannasta melomaan kohden Helsingin kauppatoria varustautuneina kevättervehdyksellä Helsingin ylipormestari Rydmanille.

Muutamassa vuodessa tapa meloa viesti Otaniemestä ulkomaailmaan saavutti aseman, jota on mahdoton horjuttaa. Caledon kanootti palveli uskollisesti aina vuoteen 1985, minkä jälkeen se siirtyi viettämään eläkepäiviä Servin Mökin seinälle. Tästä eteenpäin teekkarit saivat tyytyä lainaveneisiin, kunnes viimein vuodesta 1992 päästiin Helsinkiin Sitsimiesliiton lahjoittamalla Caledon II:lla.

Kukanpäivän viestin laatii ylioppilaskunnan tiedotusvastaava hallituksen linjauksen mukaisesti. Vuoteen 1999 saakka tämä oli linnanisännistön tehtävänä ja he myös meloivat hallituksen puheenjohtajan kanssa viestin Kauppatorille. Nykyään viestinviejinä toimivat hallituksen ja kyläneuvoston puheenjohtajat sekä ylioppilaskunnan pääsihteeri. Matkan aikana pidetään lokikirjaa, johon matkan tapahtumat kirjataan lähes minuutilleen ylös. Nykyään melojien vieressä kulkee myös teekkarien sukelluskerho Kuplan huoltoalus. Tämä on tarpeen, sillä useammin kuin kerran on koko miehistö päätynyt veden varaan.

Kauppatorilla viestin melojia on perinteisesti ollut vastaanottamassa hurraavan väkijoukon lisäksi Retuperän WBK, usein myös Polyteekkarien kuoro. Vaikka tapa naamioituukin iloiseen karnevaalihumuun, on sillä vakavampi taustavire. Kukan päivän viestissä teekkarit ottavat vuosi toisensa jälkeen suoraan kantaa johonkin yhteiskunnan ongelmaan. Tämä onkin yksi opiskelijoiden harvoja mahdollisuuksia päästä suoraan mielipiteenvaihtoon päättäjien kanssa.

Ensimmäiset viestit olivat luonteeltaan kepeän keväisiä tervehdyksiä. 1960-luvulta lähtien sävy alkoi muuttua runollista kevättervehdystä kantaaottavammaksi. Huoli opiskelijan asemasta näkyy läpi vuosikymmenten, mutta ovat teekkarit ottaneet kantaa moneen muuhunkin yhteiskunnallisesti kipeään aiheeseen.

Viesteissä on puututtu niin lasten päivähoitoon, mielenterveyspalvelujen supistamiseen kuin länsimetroonkin. 1990-luvulle siirryttäessä myös huoli ympäristöasioista on saanut Otaniemen opiskelijat liikkeelle.