TKY:n edustajiston jäsenten mukaan aikoinaan ylioppilastaloksi rakennettu Dipoli on uhannut ajaa ylioppilaskunnan konkurssiin kolmella eri vuosikymmenellä. Ongelmista päästiin vuonna 1993, jolloin talo vuokrattiin TKK:lle. Vuokrasopimus loppuu kuitenkin vuonna 2008, ja Dipolin tämän jälkeinen tulevaisuus on täysin avoinna.

Asia nostettiin virallisesti esille TKY:n edustajiston muutaman viikon takaisessa kokouksessa (6/05). Pääsihteeri Vesa Ruususen mukaan keskustelu talon tulevaisuudesta on syytä aloittaa nyt, jotta tulevaisuuteen osattaisiin varautua ajoissa.

Talon nykyinen vuokralainen, TKK:n täydennyskoulutuskeskus, saattaisi hyvinkin olla kiinnostunut jatkamaan vuokrasopimusta, mutta ei ilmeisesti ilman talon remontointia. Täydennyskoulutuskeskuksen ja TKY:n teettämän selvityksen mukaan talon uudistaminen ja perusteellinen kunnostaminen sen vaatimustasoa vastaavaksi tulisi maksamaan karkeasti arvioiden noin 15 miljoonaa euroa. Tästä suurin osa lankeaisi talon omistajan eli TKY:n maksettavaksi.

Nyt keskustelussa on nostettu esille vaihtoehto, että koko rakennus myytäisiinkin TKK:n kaikkia muitakin tiloja hallinnoivalle Senaatti-kiinteistöille. Senaatti-kiinteistöt olisi muutenkin mieluisa ostajakandidaatti, sillä ylioppilaskunnassa uskotaan, että heidän kanssaan voisi sopia kaupan reunaehdoista kuten tilojen vuokraamisesta säännöllisesti TKY:n käyttöön myynnin jälkeen. Tämän kaltaiset kaupan reunaehdot ovat kuitenkin omiaan vähentämään talon myyntiarvoa, mutta monien haaveissa TKY voisi päästä Dipolin omistamisen aiheuttamasta taloudellisesta vastuusta, saada muutama miljoona euroa käteistä, ja päästä silti järjestämään taloon omia juhlia ehkä jopa nykyistä useammin.

Nykyisen vuokrasopimuksen mukaan ylioppilaskunta saa järjestää talossa vuosittain neljät juhlat ja edustajiston kokoukset rehtorin erillisellä, suosiollisella päätöksellä. Lisäksi talon yläkerta palvelee päivisin opiskelijaruokalana ja killat ja yhdistykset järjestävät Dipolissa vuosijuhliaan, mutta ne sopivat tilojen vuokraamisesta erikseen TKK:n kanssa.

Lukuisten kommellusten jälkeen TKY:llä ei ole enää merkittäviä summia velkaa Dipolista, mutta talon pitäminen vaatisi jatkossa kalliita remontteja, jotka olisi käytännössä pakko rahoittaa jälleen uudella lainalla.

Edustajistossa ja edustajiston uutisryhmässä käydyn keskustelun perusteella näyttää siltä, että Dipolin myyntiajatus saisi edustajiston enemmistön varovaisen hyväksynnän.

Kaarlo Väisänen epäili, että talon ’ylläpidon riskitaso’ olisi investointeineen liian raskas taakka TKY:n kannettavaksi.
– Minusta Dipoli ei ole ollut oikeasti ’teekkareiden oma talo’ sen jälkeen, kun se omassa käytössä ylläpidon taloudellisesta mahdottomuudesta johtuen aikanaan vuokrattiin TKK:lle. Historia toki on jäljellä, mutta tosiasioiden tunnustaminen on tässä tapauksessa viisauden alku, ja eri vaihtoehdot tulisi puntaroida tältä pohjalta, Kaarlo Väisänen sanoo.

Myös Juhani Nokela muistuttaa, että Dipoli-talo tulee todennäköisesti vaatimaan kohtuullisen isot remontit, ja jostain remontteihin pitää löytää rahat.
– Tällöin vaihtoehdoksi taitaa jäädä se, että talo säilyy nykyisessä käytössään ja on siten ylioppilaskunnalle enemmänkin sijoitus kuin varsinainen paikka toimia. Tietenkin talo voidaan ottaa osittain tai kokonaan omaan käyttöön, jolloin rahoitus tulee sitten jäsenmaksujen ja sijoituspoolin kautta, Juhani Nokela sanoo.

Dipoli on lukuisien teekkarisukupolvien yhteisten ponnisteluiden näkyvin monumentti. Edustajiston uutisryhmässä viitattiin Vanhan Polin myymisen teekkareille vuonna 1986 aiheuttamaan tuskaan.

Toisaalta Kaarlo Väisänen oli sitä mieltä, että pyöreän tornin kabinetin saa tänä päivänä helpommin käyttöönsä nykyisestä hotelli Linnasta kuin jos talo olisi yhä TKY:n omistuksessa.
– Tilasta joutuu toki maksamaan markkinahintaista korvausta omistajalle, mutta tämä ei ole paha hinta siitä, että myös riski on jonkun muun kannettavana, Väisänen sanoo.

Polyteekkarin tietojen mukaan on erittäin epätodennäköistä, että Dipoli siirrettäisiin pois sen nykyiseltä paikalta, vaikka se myytäisiinkin. Näin aikaisempien sukupolvien uurastusta voisi arvostaa jatkossakin Otakaarella, vaikka taloon sidotuille pääomille löytyisikin yhteisön tarpeita paremmin hyödyttävää käyttöä.

Mika Natusen mielestä monet ovat ottaneet Dipolin myymisen tavoitteeksi ihan vain sen takia, että talosta haluttaisiin päästä eroon. Natusen mukaan bileiden järjestämiselle olisi selvästi nykyistä enemmän kysyntää, ja tätä varten TKY:n pitäisi varmistaa, että yhteisten juhlien järjestämiseen sopivia tiloja on riittävästi tarjolla. Lisäksi Natusen mielestä on surullista, että TKY tarjoaa kuoroille, Speksille ja muille kulttuuriyhdistyksille harjoittelupaikaksi ’vain jotain Servin mökin tapaista’.
– Niin kauan kun TKY:llä ei ole kiikarissa teekkarikulttuurin kannalta mielekkäitä projekteja, tulisi talo pitää sillä toiveella, että tulevat teekkarisukupolvet keksivät sille kulttuuria nostattavaa käyttöä, Mika Natunen sanoo.

Teemu Muukkonen puolestaan muistuttaa, että vaikka TKY kuinka haluaisi, ei teekkareilla olisi myynnin jälkeen välttämättä mitään sananvaltaa siihen, mitä talolla tehdään – ja kuka tekee.
– Mitään ’me ollaan rakennettu tää talo’ tai ’tää on henkisesti meidän talo’ -korttia ei ole olemassa. Myyntisopimukseen voidaan tietysti neuvotella erilaisia rasite- ja lunastusoikeuksia, mutta todennäköisesti vain rajoitetuksi ajaksi, minkä lisäksi ne vaikuttavat myyntihintaan, Teemu Muukkonen huomauttaa.

Siitä huolimatta Muukkonen katsoo, että jos Dipolin myynti onnistuisi, tarjoaisi tämä ylioppilaskunnalle ainutlaatuisen mahdollisuuden parantaa palveluita.
– Toiminta ja sen mahdollistaminen on tärkeämpää kuin se, missä talossa toimitaan. Kaupassa mahdollisesti vapautuva pääoma tulisi käyttää koko teekkariyhteisön toimintamahdollisuuksien parantamiseen, tällä kertaa hieman maanläheisemmässä mittakaavassa, Teemu Muukkonen sanoo.