Suomalaisia nuoria syytetään usein poliittisesta passiivisuudesta. Moni nuori ei jaksa edes täyttää kansalaisvelvollisuuttaan ja äänestää. Aktiivisempaa politiikkaan osallistumista on kai turha odottaa nuorilta, joille jo pelkkä äänestäminen on liikoja vaativa tehtävä. Inka Koskenvuo ei kuulu tähän välinpitämättömiksi parjattujen nuorten joukkoon.

Helsinkiläinen Inka Koskenvuo on tavallisen oloinen 23-vuotias nuori. Hänen työkokemuksensa koostuu pesula-, sairaala- ja varastotyöntekijän tehtävistä. Ylioppilaspaperit ovat vuodelta 1997, ja opiskelupaikkana on tällä hetkellä Helsingin yliopiston sosiologian laitos.

Koskenvuon ansioluettelosta ei voi päätellä hänen olevan kiinnostunut politiikasta -lukuun ottamatta aivan viime vuosien saavutuksia. Hän on kuitenkin paljon enemmän kuin kiinnostunut tai innostunut politiikasta: hän haaveilee poliittisesta urasta.

Koskenvuo otti ensimmäisen poliittisen askeleensa vuonna 2000, kun hän liittyi Kokoomukseen. Samana vuonna hänet nimettiin puolueen ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin. Tällä hetkellä hän on Helsingin kaupunginvaltuuston varajäsen ja nuorisolautakunnan jäsen.

- Vielä lukiossa suunnittelin lähteväni opiskelemaan lääketiedettä, mutta se sitten jäi. Vaikka Koskenvuo ei lukiossa suunnitellutkaan poliitikoksi ryhtymistä, kannusti lukioaika siihen suuntaan ihan huomaamatta, sillä hän toimi lukionsa oppilaskunnan puheenjohtajana sekä koulun johtokunnan jäsenenä.

- Huomasin saavani aikaan konkreettisia muutoksia, jotka osoittivat minulle, että energiaa kannattaa käyttää vaikuttamiseen valittamisen sijasta. Esimerkkinä Koskenvuo mainitsee sen, kun hän sai oppilaskunnan puheenjohtajana hankittua koulunsa käytäville kahviautomaatin ja penkit.

- Pientenkin muutoksien aikaansaaminen tuotti onnistumisen elämyksiä.

Politiikka ei siis kiinnostanut Koskenvuota kouluaikana sen enempää kuin ketään muutakaan. Hän kuitenkin erottui toisista aktiivisuudellaan -niin koulussa kuin partiossakin. Kaikinpuolinen aktiivisuus on varmasti juuri se ominaisuus, joka erottaa Koskenvuon niistä nuorista, joita politiikka ei voisi vähempää kiinnostaa. Toinen merkittävä piirre on usko yksilön vaikutusmahdollisuuksiin ja suomalaiseen demokratiaan ylipäänsä. Edes paljon puhuttu "julkkispolitiikka" ei saa Koskenvuota kovinkaan huolestuneeksi.

-Kaikilla on mahdollisuus asettua ehdolle. Ei julkisuus tarkoita, ettei voi olla hyvä poliitikko tai ettei ole suunnitellut asiaa jo pidemmän aikaa. Julkkispoliitikot eivät ole mikään uusi asia, vaan aihe, jota media käsittelee nyt, kun vaalit lähestyvät.

- Ainahan on hyvä, että asioista on päättämässä mahdollisimman monia erilaisia ihmisiä. Vaalit ovat aina vain yksi osa politiikkaa, eikä yhden alan erityisosaaminen riitä poliitikkona toimimiseen.

Nuorten poliittisen passiivisuuden Koskenvuo näkee ongelmana.

- Melkein jokaisen nuoren on yritettävä sovittaa opiskelut ja työt yhteen. Ehkä puhtia ja kiinnostusta ei riitä enää muuhun, Koskenvuo toteaa.

- Lisäksi suoritekeskeinen yhteiskunta pakottaa nuoret kiireeseen ja suorittamaan aina vaan enemmän ja enemmän. Vaikuttamismahdollisuudet ja -kanavat koetaan varmasti liian hitaiksi keinoiksi vaikuttaa omaan elämään.

- Osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia olisi tietenkin kehitettävä. Lisäksi jo koulussa olisi kehitettävä lasten ja nuorten yhteiskunnallisia valmiuksia, vaikka vain puhumalla asioista, Koskenvuo vastaa.