Outaniemi, Owttenes, Outnäs. Elämä Otaniemessä ei alkanut 1951, kun JMT 3 valmistui Teekkarikylän ensimmäisenä rakennuksena. Vielä tuolloinhan päärakennuksemme paikalla seisoi valkoinen Otaniemen kartano, joka oli rakennettu 1700-luvulla. Eikä ikiaikaisen Otaniemen asutuksen alkulähteillä oltu vielä silloin, ei alkuunkaan.



Otaniemessä alkuisien läsnäolosta parhaiten muistuttaa Jämeräntaival 3:n edessä oleva 3000-vuotias "ensimmäisen teekkarin hauta", pronssikautinen hiidenkiuas. Tästä haudasta ei luita löytynyt, kyseessä lienee vain muistomerkki kadonneelle. Näinä aikoina haudat rakennettiin tyypillisesti luodoille, jollainen tämä JMT:n kukkula aikoinaan oli.

Mutta miksi varhaissuomalaiset liikkuivat tuolloin karulla kalliosaaristoalueella? Syitä voidaan lähteä etsimään Vantaan pääuomasta, joka laski aikoinaan Laajalahden pohjukan Isoon Huopalahteen. Se tarjosi Virosta tuleville esi-isillemme oivan reitin sisämaahan.

Noin vuonna 500 tapahtui merkillinen luonnonmullistus, kun Vantaan itäranta antoi myöten nykyisen Sihvolan kohdalta ja vedet ryöstäytyivät Kerava-joen aikaisempaa uomaa pitkin Vanhankaupunginlahteen.

Kun hyppäämme muinaisuudesta 1400-luvulle, huomaamme Otaniemen olleen tuolloin kolmen talon kylä. Siihen kuuluivat Otaniemi, Karhusaari ja Hirböle. Tapiolan alue oli Björnvikin kylää.

Laajimmillaan, Von Niemersien omistuksessa 1700-luvulla, Otaniemi oli nykyistä Suur-Tapiolaa vastaava 785 ha:n tila. Sinebrychoffien aikana oli suurtilan nimenä jo Hagalund.

Björnvikin ja Otaniemen asukkaiden kirkko 1400-luvulla oli Helsingin pitäjän kirkko. Alueet kuuluivat "Huopalahden verotusneljännekseen", eli alue oli tavallaan osa Helsinkiä. Siirtyminen Espooseen 1600-luvun lopulla aiheutti sekaannuksia, kun Otaniemi kuului jo Espoon seurakuntaan, mutta hallinnollisesti vielä pikemminkin Helsinkiin.

1400-luvun verolukujen perusteella Otaniemen peltoala oli vain 10½ ha. Alueen vaurauden otaksutaan perustuneenkin tuottoisaan silakanpyyntiin.

Helsingin pitäjän käräjien lautamiehen luottamustoimi uskottiin useammankin kerran otaniemeen, mitä voidaan pitää osoituksena muun muassa tilan kunnosta. Pyrittiinhän lautamiehiksi valitsemaan "pitäjän jämerimmät talonpojat".

Iivana Julma piiritti Tallinnaa 1577. Näinä aikoina, vastoin odotuksia saapui 1200 tataaria yllättäen Helsingin edustalle. Piiloteltuaan Melkin saaren takana he hyökkäsivät odotettua lännemmäksi polttaen 18 kylää, mm. Otaniemen.

Mutta Otaniemi toipui, kuten monta kertaa myöhemminkin sotavarusteluista kärsittyään.

1630 Anders Nilsson, joka toimi ensin Hämeenlinnan, sitten Turunlinnan maaherraa vastaavana virkamiehenä, sai kaikki Otaniemen kolme taloa rälssiinsä. Otaniemestä tuli ensi kertaa yksi tila.

Vanhin kartta Otaniemestä on vuodelta 1692, jolloin sille irrallisena kuului Hirböle, tuleva Westend. Björnvikin ja Otaniemen yhteiskartta laadittiin 1706 rajaerimielisyyksien takia, joita kylien välillä esiintyi myöhemminkin. Molemmat kartat laati lääninmaanmittari Samuel Brotherus, joka oli Mankkaan rusthollin omistaja eli rajanaapurini eli ei ehkä se puolueettomin kartoittelija.

Von Niemersien aikana Otaniemi oli jo suurtila, Björnvik vain sen yksi torppa. Espoon kirkon vuoden 1747 penkkijärjestyksessä, joka määräytyi tilan koon mukaan, jakoivat toisen penkkirivin Albergan, Rödskogin ja Otaniemen väki, eturivissä itseoikeutetusti Espoon kartanon Ramsayt.

"Ja se Oolannin sota oli kauhia", saatettiin sanoa Otaniemessäkin. Krimin sodan yhteydessä 1855 Englannin ja Ranskan laivastot saapuivat pommittamaan Venäjän alaisen Suomen rannikoita, lähinnä Viaporia. Hagalund ja Otaniemi joutuivat kärsimään sotavarusteluista saaden siitä sittemmin korvauksen. Sinebrychoffien aika

Sata vuotta sitten sivistyneet helsinkiläiset yhdistivät Sinebrychoffin nimeen oluen ja taidekokoelman lisäksi myös Hagalundin.

Bulevardin panimollaan vaurastunut Paul Sinebrychoff kehitti Hagalund-Otaniemestä aikansa mallitilan. Palveluskuntaa oli paljon, metsiä, viljelyksiä, karjaa ja puutarhoja hoidettiin viimeisen päälle. Nykyisen Teknologiakylän paikkeilla oli puolentoista hehtaarin englantilaistyylinen puisto monine puulajeineen. Hietalahteen kuljettiin omalla Haga-höyrylaivalla. Aiemmin huonot tieyhteydet paranivat, koska Paul osti kapean tontin Laajalahdesta kauppanimellä "Othnäs väg" ja rakennutti tien maantielle.

1800-luvun lopun pienenä muistona ovat lehmuskujat, siis Alvarin aukion laitaa kulkeva "Via Polytechnica" ja Kemian lafkan viereinen, aikanaan Hagalundista Otaniemeen johtanut kuja.

TKK ei ole Otaniemen ensimmäinen koulu. Hyväntekeväisyydessä kunnostautunut Anna Sinebrychoff, Paul nuoremman vaimo, käynnisti ja ylläpiti Hagalundin koulua noin 1878 alkaen. Sinebrychoffien kautta 1860-1917 voidaan pitää Otaniemen kulta-aikana.

Vuosina 1914-1917 venäläiset rakensivat lisäsuojaksi Helsingille maarintaman. Länsilohkon tykkiasemien linnoitusvyöhyke kulki nykyisen Tapiolan läpi. Hagalundin alueella oli sairashuolto, ilmeisesti myös voimakas tykkireservi. Linnoitus jäi itsenäistymisen myötä tarpeettomaksi, mutta etevästä ja laajamittaisesta työstä on vielä merkkeinä mm. tykkitien pätkiä, tulipesäkkeitä ja ampumahautoja nousseen asutuksen lomassa.

TKK:n päärakennuksen alta 1961 purettu Otaniemen kartano oli perimätiedon mukaan von Numersien ajalta, 1700-luvun puolivälistä. Hurjaa ikää kuvastaa purkutöissä pärekaton alta paljastunut tuohinen vesikatto.

Niinpä kauan sitten Kukanpäivänä 1952, kun Teekkarikylän avajaisia vietettiin, oli Otaniemen alueella takanaan jo suorastaan vaikeatajuisen pitkä, monivaiheinen menneisyys.

Lähde: Eeva Eskola, Espoo-Sarja: Vanha Hagalund (Simonpaino 1972).